Miksi mediassa sanotaan: "Ole oma itsesi! Ilmaise itseäsi! Ole aito! Koska: Vastuu siirtyy yksilölle, ei rakenteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, joka on seurausta varhaislapsuuden kehityksellisestä traumasta. Menee päivittäin hirveästi energiaa siihen, että pystyn olemaan joku muu kuin oma itseni. 

Omana itsenä esiintyminen aiheuttaisi minulle välittömän syrjäytymisen.

Mikä se oma itse on, jota ei yhteiskunta hyväksy? 

Kokonaisvaltaisesti rajaton ihminen (taloudellisesti, seksuaalisesti, sosiaalisesti, jne.).

Yhteiskunta ei perustu totuuteen vaan symboliseen uskoon. Kun tämä usko horjuu, seurauksena ei ole vapautuminen vaan usein kaaos tai raaka vallankäyttö. Big Other ei siis ole kahle vaan suojaverkko. Se on syy siihen, miksi emme elä jatkuvassa sodassa toisiamme vastaan. Big Other ei ole henkilö vaan oletus siitä, että laki on olemassa ja pätevä, vaikka kukaan ei juuri nyt edustaisi sitä. Yksilö toimii ikään kuin laki katsoisi häntä. Tärkeää on, että Big Other ei pakota fyysisesti. Se toimii symbolisesti: se luo tunteen siitä, että teoilla on merkitys, että ne ovat arvioitavissa. Ilman tätä oletusta laki muuttuisi mielivaltaiseksi, ja jokainen tilanne vaatisi erillisen päätöksen. Big Other vapauttaa yksilön tästä jatkuvasta eettisestä improvisaatiosta - ja juuri siksi se pitää yhteiskunnan koossa. Ideologia on läsnä kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, joka on seurausta varhaislapsuuden kehityksellisestä traumasta. Menee päivittäin hirveästi energiaa siihen, että pystyn olemaan joku muu kuin oma itseni. 

Omana itsenä esiintyminen aiheuttaisi minulle välittömän syrjäytymisen.

Jep, ne syrjäyttäisivät sut, jotka eivät hyväksy sun omaa itseä. MUTTA jos näyttäisit oman itsesi, olisit hetken yksin, mutta pikkuhiljaa ympärillesi löytäisi oikeat ihmiset. Ne, jotka diggaa sun jutuista ja olemuksesta. Se kannustaa sua jatkamaan olemaan oma itse ja saat tunteen, että sullekin on oma paikka. Nyt vain yrität asettua neliskanttiseen muottiin, vaikka olet pallo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, joka on seurausta varhaislapsuuden kehityksellisestä traumasta. Menee päivittäin hirveästi energiaa siihen, että pystyn olemaan joku muu kuin oma itseni. 

Omana itsenä esiintyminen aiheuttaisi minulle välittömän syrjäytymisen.

Jep, ne syrjäyttäisivät sut, jotka eivät hyväksy sun omaa itseä. MUTTA jos näyttäisit oman itsesi, olisit hetken yksin, mutta pikkuhiljaa ympärillesi löytäisi oikeat ihmiset. Ne, jotka diggaa sun jutuista ja olemuksesta. Se kannustaa sua jatkamaan olemaan oma itse ja saat tunteen, että sullekin on oma paikka. Nyt vain yrität asettua neliskanttiseen muottiin, vaikka olet pallo.

Kuten mainittua, olen rajaton ihminen ja omana itsenä oleminen aiheuttaisi perheen hajoamisen ja luottotietojen menettämisen. Lisänä ylinopeussakot yms. korvausvaateet liikenneonnettomuuksista. Minun itseni kannalta ei ole järkevää, että olen oma itseni.

Meidän jokaisen on tärkeä näyttää oma itsemme, ihan meidän itsemme takia. Ei ole mitenkään järkeävää hymyillä kaupan kassalle jos veetuttaa. Silloin opetat keholle, ettei tunteita saa näyttää ja valtavasti asioita jää käsittelemättä ja hoksaamatta. Elämme ympäristössä ja roolissa, joka ei meille sovi. Kun ihmiset alkaa elää oman mallinsa mukaan, yhteiskunnassa paljastuu tavat ja säännöt, jotka eivät toimi ja niitä aletaan muuttamaan ihmisille sopivammiksi. Neurokirjolla olevat ovat valonkantajia tässä. He paljastavat toimimattomat rakenteet välittömästi ja erikoiskohtelun tarve kasvaa. Kun se kasvaa tarpeeksi, ymmärretään jossain vaiheessa, että sama kannattaa tarjota samantien kaikille. Ja tällöin myös neuronormaalit saavat lempeämmän ympäristön.

Eiköhän se ole aika selvää täysjärkisrlle milloin on kyseessä kenenkin vastuu missäkin asiassa. 
Suomalaisessa yhteiskunnassa on aika selkeää mitkä asiat  kuuluu yksilölle ja mitkä esim. . viranomaisille tai yhteiskunnalle. 
Sitä voi olla montaa mieltä mutta onneksi nuo eivät ole mielipideasioista. Lakiin kirjattu nuo. Muuten on yksilön vapaus muissa asioissa. 

Jos on ilmaissut asian jo hyvin perustellen ja selkeästi, eihän se nyt yksilön vastuu ole enää, vaan sen  tahon, joka pystyy päättämään kyseisestä asiasta, Juuri  tuollaista paskaa on jotkut  yrittäneet selityää että: Vähän kuuluvammalla  äänellä pitää selittää asiansa ja bullshit! 
Jos ei kirjoitusta  tai  normiäänellä puhetta ymmärrä, niin vika on siellä toisessa päässä. 

Vähän ohis, mutta en hymyile läheskään aina kassoila tai kävellessä ulkona  yleensä, vaikka  olisi kivaa elämässä juuri sillä hetkellä. Taas joku ääliö ottaa vakavan naaman: Voi kun sillä on ongelmia? Näille jutuille ja analyyseille voi sitten  nauraa, kun lukee miten jotkut ajattelee. Yleensä nauran tai hymyilen, jos vaikka keskustelussa ilmenee jotain hauskaa, mutta kukin tyylillään. 
Voi olla että om vakava naama, kun ei ole kiva fiilis ja samoin vaikka olisi. 

Ei kannata niin  analysoida muuta kun, jos on jutellut henkilön  kanssa ja anta hänen itse kertoa,  mitkä on ongelmana ja mitkä ei omassa mielestään.  Hehheh taas. . 

tuli hieman frankmartela-olo vatsaani ja sitten puklasin hieman suuhuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, joka on seurausta varhaislapsuuden kehityksellisestä traumasta. Menee päivittäin hirveästi energiaa siihen, että pystyn olemaan joku muu kuin oma itseni. 

Omana itsenä esiintyminen aiheuttaisi minulle välittömän syrjäytymisen.

Mikä se oma itse on, jota ei yhteiskunta hyväksy? 

Kokonaisvaltaisesti rajaton ihminen (taloudellisesti, seksuaalisesti, sosiaalisesti, jne.).

Mutta eikö tuo ole se trauma-sinä. Nuo ovat toimintoja joilla suojelet itseäsi kohtaamasta sitä hyvinkin vaikeaa tunnetta sisälläsi, pelkoa, kauhua, surua. 

Näin on lähes kaikilla ihmisillä, vaikka kyse ei ole mistään trauma-traumasta. Lapsena kohtaamme tilanteita, jotka satuttavat syvästi (esim isä huutaa ja äiti itkee), jotta meidän ei tarvitsisi enää tuntea tuota raastavaa tunnetta kehitämme erilaisia toimintatapoja (esim kun koemme jännitettä kun äiti sanoo ei, koska pelkäämme isän reaktiota, alamme lepyttämään isää, ohjaamme isän huomion toisaalle). Näin pikkuhiljaa (joillekin vähemmän pikkuhiljaa) meille kehittyy erilaisten triggereiden verkosto, joihin liittyy erilaisia hyvinkin tiedostamattomia toimintoja. Kaikki pohjautuen siihen, ettei meidän tarvitsisi kohdata sitä valtavaa surua ja epävarmuutta meissä itsessämme (tai vastaavaa).

Vasta kun uskallamme katsoa näitä tunteita silmästä silmään emmekä juokse pakoon, voimme taas saada oikean kontaktin siihen autenttiseen minään.

Tunnista triggerisi, tiedosta miten toimit ja tunnustele mikä tunne sielä on taustalla. Ja kun olet pystynyt kohtaamaan sen tunteen ja huomaat jännitteen laskevan kehossasi, sitten voit tunnustella mikä tarve sinulla nyt on. Kun pystyt oikeasti tunnistamaan tarpeesi ja tietoisesti vastaamaan siihen (oli kyse sitten vaikka niinkin pienestä ja yksinkertaisesta asiasta kuin vaikka lämmin suihku), niin kasvatat itsetuntemustasi ja itseohjautuvaisuuttasi.

Näin yksinkertaisesti selittäen. Tämä on yksi varma tie autenttiseen minään ja tasapainoisempaan, virtaavaan ja onnelisempaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei toimi tyhjiössä. Jokainen teko tapahtuu oletuksessa, että on olemassa sääntöjä, normeja ja odotuksia, jotka ylittävät yksilön mielihalut. Kun ihminen pidättäytyy väkivallasta, noudattaa lakia tai käyttäytyy kohteliaasti, hän ei yleensä tee sitä siksi, että tuntisi sisäistä moraalista kutsua joka hetki. Hän tekee niin, koska toimii ikään kuin jokin näkymätön järjestys olisi läsnä, arvioimassa ja takaamassa merkityksen. Tämä oletettu järjestys ei ole henkilö eikä konkreettinen voima, vaan symbolinen rakenne, jonka varassa yhteiselämä lepää.

Liikennesääntöjä ei ole. On kaistaviivoja ja liikennemerkkejä, siis symboleita muistuttamassa. Sitten on olemassa universaaleja symboleita, kuten stop-merkki vaikka liikenne olisi vasenkätistä. Kulttuurierot. Uutena ongelmana suomessakin on espoolainen ostoskärryilmiö harmillisemmista ilmiöistä puhumattakaan.

Ennen ihmistä puristi yhteisten normien paine, nyt puristaa liika yksilöllisyys. 

Sosiaalinen media aiheuttaa vain lisähämmennystä kun miniä on kaksi: todellisen maailman minä ja somemaailman kulissiminä. Somestaan jos alkaa tekemään blogi-ikkunaa omaan elämäänsä, asettaa liean kaulalleen ja antaa hihnan seuraajiensa käsiin. Pian somessa koulutettu avatar komentaa todellisen maailman minää ja somessa somen someminää koskevaa kommentit koetaan todellista itseä koskeviksi, alkaa paniikki ja somekilven kiillotus, arjessa pitää kävellä näin pitää kävellä näin pitää kävellä näin miten saada lisää tykkäyksiä pitää kävellä näin pitää kävellä näin

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmistä puristi yhteisten normien paine, nyt puristaa liika yksilöllisyys. 

Lisäksi pälle suurkaupunkeihin ilmaantunut monikulttuurisuus mikä tarkoittaa eri yhteisten normien eli eri kirjoittamattomien sääntöjen klustereiden taistelua samasta hengitysilmasta. Sitten nämä klusterit laitetaan äänestämään vaaleissa omia edunajajiaan.

Vierailija kirjoitti:

tuli hieman frankmartela-olo vatsaani ja sitten puklasin hieman suuhuni.

Ootko miettinyt miksi hekiset asiat tekee sulle noin vahvan reaktion? Terapia tekis varmaan hyvää vai ootko juuri sellaisessa traumatisoitunut? 

Vierailija kirjoitti:

tuli hieman frankmartela-olo vatsaani ja sitten puklasin hieman suuhuni.

No todellaki!

Vierailija kirjoitti:

Meidän jokaisen on tärkeä näyttää oma itsemme, ihan meidän itsemme takia. Ei ole mitenkään järkeävää hymyillä kaupan kassalle jos veetuttaa. Silloin opetat keholle, ettei tunteita saa näyttää ja valtavasti asioita jää käsittelemättä ja hoksaamatta. Elämme ympäristössä ja roolissa, joka ei meille sovi. Kun ihmiset alkaa elää oman mallinsa mukaan, yhteiskunnassa paljastuu tavat ja säännöt, jotka eivät toimi ja niitä aletaan muuttamaan ihmisille sopivammiksi. Neurokirjolla olevat ovat valonkantajia tässä. He paljastavat toimimattomat rakenteet välittömästi ja erikoiskohtelun tarve kasvaa. Kun se kasvaa tarpeeksi, ymmärretään jossain vaiheessa, että sama kannattaa tarjota samantien kaikille. Ja tällöin myös neuronormaalit saavat lempeämmän ympäristön.

Sellaista se on, kun kuvittelee pimeyttä valoksi.