Ketä kiinnostaa Virpi Hämeen-Anttilan diagnoosit?
Vmp taas hesarissa. Yksi uhriutuja taas kertoo diagnooseistaan ja "lieventää stigmaa". On ollut niin vaikea elämä professorina kun kaikki kiinnostaa ja kirjoja tulee kirjoitettua. Nämä vievät resurssin meidän psykiatrisen työn niukoista resursseista vaikka yksityisellä käykin. Tiedän, koska ikinä ei julkiselle tuollaisia oteta ja jos yhtään välitetään diagnostisista kriteereistä niin eivät täyty. Mutta rahalla saa juuri ne oikeat diagnoosit että pääsee lehteen. Vmp oikeasti.
Kommentit (32)
Nämä diagnoosithan ovat juuri mainstreamia. Olisin siksikin odottanut tältä naiselta jotain vähän omaperäisempää. Toki diagnoosit kuvastavat itsekeskeistä aikaa: keskiössä on oma itse ja siitä meinaa tulla koko maailma.
Normaalipaino, hoikkuus ja neurotyypillisyys ovat vähemmistössä.
Ketä kiinnostaa oikeastaan yhtään mikään? Jos tuolle linjalle lähdetään, niin miksi haastatella ketään mistään?
Sua kiinnosti niin paljon, että luit jutun ja lisäksi tulit tänne mainostamaan sitä muillekin.
Vierailija kirjoitti:
minua ilmeisesti kiinnosti, kun luin jutun. Muutenkin olen aina lukenut molempien haastatteluita, myös miehen. Heillä on sanottavaa ja molemmat erikoisia.
Ps. Ei hän uhriutunut.
Sama. Mukavia ihmisiä henkilökohtaisesti. RIP Jaakko Hämeen-Anttila.
Vierailija kirjoitti:
Nämä diagnoosithan ovat juuri mainstreamia. Olisin siksikin odottanut tältä naiselta jotain vähän omaperäisempää. Toki diagnoosit kuvastavat itsekeskeistä aikaa: keskiössä on oma itse ja siitä meinaa tulla koko maailma.
Normaalipaino, hoikkuus ja neurotyypillisyys ovat vähemmistössä.
"Hei psykiatri, oon vähän miettiny et kun nämä mun diagnoosit on nykyään aika mainstreamia, niin löytyskö sieltä jotain vähän omaperäisempää tai raflaavampaa? Lukijat diggais enemmän"
Mitä väliä enää tuossa vaiheessa on mikä siellä taustalla on ollut? Hän on jo eläkkeellä, vanhuuseläkkeellä. Antaisi jo olla ja nauttisi eläkepäivistään. Tuo turha vellominen ei auta mitään.
Minulla on niin huonoja kokemuksia parista adhd-diagnoosin saaneesta tyypistä että olen kyllä aika valmis dumaamaan kaikki sen diagnoosin saaneet. Sori siitä. Ei vaan jaksa. Pohja se on minunkin säkissäni.
Virpin uoremmalla lapsellakin samat diagnoosit. Nuorempi lapsi on trans-mies. Hyvin monilla trans-ihmisillä on autismidiagnoosia, mielenterveysongelmaa yms. Ratkaisuksi omaan huonoon oloon keksivät trans-henkilöyden, varsinkin kun julkisuudessa jatkuvasti tuputetaan trans-agendaa.
Vierailija kirjoitti:
Virpin uoremmalla lapsellakin samat diagnoosit. Nuorempi lapsi on trans-mies. Hyvin monilla trans-ihmisillä on autismidiagnoosia, mielenterveysongelmaa yms. Ratkaisuksi omaan huonoon oloon keksivät trans-henkilöyden, varsinkin kun julkisuudessa jatkuvasti tuputetaan trans-agendaa.
siis nuoremmalla lapsella
Sanoin nuorille, että oma itse ei voi olla koko maailma ja on suuntauduttava omasta itsestä kohti maailmaa. Kysyn tätä mun terapeutilta, vastasi yksi nuori. Mitä lie terapeutti sanonut, palkastaanhan on kyse. En voi mitään sille, että kokonainen artikkeli omassa itsessä pyörien on minusta nolo.
Yh-äidillä ei edes olisi aikaa ja mahdollisuuksia tällaiseen itsekeskeisyyteen. Huomio on hyvin organisoidun arjen pyörittämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä diagnoosithan ovat juuri mainstreamia. Olisin siksikin odottanut tältä naiselta jotain vähän omaperäisempää. Toki diagnoosit kuvastavat itsekeskeistä aikaa: keskiössä on oma itse ja siitä meinaa tulla koko maailma.
Normaalipaino, hoikkuus ja neurotyypillisyys ovat vähemmistössä.
Kyllä se näin vaan tuppaa olemaan. Luulisin myös että nykyään on hyvin härskiä ylidiagnosointia. Mennään yksityiselle ja sanellaan minkä diagnoosin uskoo itsellään olevan. Ja sitten lääkärit, 400 euroa tunti, kirjoittavat sen diagnoosin. Ja sitten kaikki on hyvin. Vai onko? Minusta tuntuu että usein ei ole. Ei tule valaistumista, ei tule onnea. Ennen pitkää aletaan rutkuttaa jostakin uudesta oireesta tai muusta. Ja lähdetään samaan ralliin mukaan. Loputon kierre. Sen sijaan että joku sanoisi suoraan että lopeta se paskan jauhaminen ja keskity. Sulla mitään aadeehoodeeta ole. Keksit sen päästäsi. Kestä elämä äläkä kuvittele että kaikki asiat voidaan ratkoa ulkopuolelta. Perkele.
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa oikeastaan yhtään mikään? Jos tuolle linjalle lähdetään, niin miksi haastatella ketään mistään?
Tämä 😅 Myönnän avoimesti, ettei minua syvemmällä ja merkityksellisellä tasolla juurikaan kiinnosta kukaan tai mikään - vielä vähemmän heidän tunne-elämänsä ja diagnoosinsa, mutta aika tyhjää olisi palstatila jos tältä pohjalta kirjoiteltaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Oliko Jaakko hänelle sukua?
Aviopuoliso.
Psykologina lievästi sanottuna ottaa päähän tämä ilmiö. Pitäisi olla sen verran fiksu ihminen js kykenevä kriittiseen ajatteluun että näkisi sen mitä tuubaa, tulkintaa ja lääkeyhtiöiden lobbausta mämä f-diagnoosit on.
Autismi ja adhd on aika erikoinen kombo. Mutta vähän ihmettelen miksi hän on lähtenyt enää tässä vaiheessa diagnoosia etsimään. Kuitenkin ura takana ja hyvinhän tuo on mennyt. Oma asiansa toki.
Hän on kirjailija, aloittaja ei ole yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hän on kirjailija, aloittaja ei ole yhtään mitään.
Omituista hierarkiaa ja henkistä väkivaltaa harjoitat. Pershärö?
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä enää tuossa vaiheessa on mikä siellä taustalla on ollut? Hän on jo eläkkeellä, vanhuuseläkkeellä. Antaisi jo olla ja nauttisi eläkepäivistään. Tuo turha vellominen ei auta mitään.
Tämä, sekä se, että neurotyyppitrendi meni jo. Eivät he mitään tukea tarvitse - monta vuotta oli suurinta huutoa olla neuroepätyypillinen. Ihan shittiä jos edes jotenkin elämässä kompuroi eteenpäin. Syvän pään autistit sitten erikseen.
minua ilmeisesti kiinnosti, kun luin jutun. Muutenkin olen aina lukenut molempien haastatteluita, myös miehen. Heillä on sanottavaa ja molemmat erikoisia.
Ps. Ei hän uhriutunut.