Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuushoidot loppuivat - meille ei sitten tule toista lasta =(
28.04.2007 |
3v yritystä/ hoitoja takana. Syy oli hormonaalinen, mutta en vain silti tullut raskaaksi. Lääkäri ehdotti IVF: ää, mutta olemme jo päättäneet ettemme lähde koeputkihedelmöityksiin.
Tyhjä olo =((
Kommentit (81)
myös se laadukkain. Nopeat syövät hitaat ja vahvempien eloonjäänti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
myös se laadukkain. Nopeat syövät hitaat ja vahvempien eloonjäänti jne.
Vierailija:
surra ollenkaan kun joku ei voi saada sitä yhtäkään.
Kun asiaa on vain ihan turha valittaa, jos ei hyödynnä lääketieteen tarjoamia mahdollisuuksia.
varmaa paitsi kuolema.
Voi se valikoitukin siittiö kantaa ties mitä, jota ei vielä vain tiedetä. Tai sitten vain suvun sairauksia.
että surun voi unohtaa kun on yksi mistä nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
että surun voi unohtaa kun on yksi mistä nauttia.
Missään ei lue, että suru pitäisi unohtaa, VAAN ILOITA SIITÄ OLEMASSAOLEVASTA LAPSESTA. Eri asia, ääliö.
riittänyt. mutta onneksi kuuntelin miestäni. Päädyimme sitten viimein IVF:ään (ei ollut mitenkään rankkaa, ehkä vähän epämukavaa korkeintaan) ja nyt meillä sitten on nykyään neljä lasta, viimeinen tosin ihan luomu-sellainen. Suosittele ap lämpimästi, että käytte kaikki keinot läpi, sillä mikään ei jälkeenpäin kaduta niin paljon, kuin sitten kun se iän puolesta on jo mahdotonta, ruveta miettimään, että mitä jos olisimme sittenkin käyneet sen IVF:nkin läpi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psyykkinen paine on nyt ihan itsestään selvää, sen varmaan jokainen ymmärtää, mutta itselle tehtiin 6 siirtoa, joista kaksi oli tuoresiirtoja. Eli jouduin käymään kaksi kertaa ne helvetilliset munasolun kasvattelut ja punktiot läpi. Punktiot oli molemmilla kerroilla aivan kamalat! taju meinasi lähteä kun niitä kerättiin vaikka kipulääkitystä sainkin. Ekalla kerralla hedelmöittyi vain YKSI ainoa, joka sitten siirrettiin vaivaisena 2 soluisena, eli eihän siitä mitään tullut. Ja koska pakkaseen ei ollut jäänyt mitään, taas sama hormonisumuttelu läpi, joka ainakin minuun vaikutti niin, että olin hyppiä seinille kokoajan ja miehen kanssa riitaa aivan jatkuvasti!
Tästä kerrasta saatiinkin sitten useampia hyvälaatuisia munasoluja, joista suurin osa hedelmöityikin. Tehtiin taas tuoresiirto, ei tärppiä. Sitten tehtiin 4 PASia eli pakastesiirtoa, joista viimeisin sitten onnistui ja meille syntyi poika 1,5v sitten. Viimeisellä kerralla siirrettiin kaksi alkiota, joista toinen siis kiinnittyi.
Mutta sen sanon, että toista kertaa EN näihin hoitoihin lähde, varsinkaan kun pakkaseen ei jäänyt mitään!
Käykääpä tutustumassa lapsettomuuspuolella IVF/ ICSIläisten historiaan ja hoitopolkuihin, niin ymmärrätte, että kyseessä ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus rankkaa, joskus vähän vähemmän helppoa.
Minusta esimerkiksi endometrioosikivut, selkäydinpunktio ja näköhermotulehdus ovat olleet paljon rankempia keikkoja kuin IVF.
Joillakin on rankkaa, toisilla ei. Sitä ei voi tietää ennen kuin ottaa riskin ja kokeilee. Lopputulos on kuitenkin aika monessa tapauksessa sen vaivan arvoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Joillakin on rankkaa, toisilla ei. Sitä ei voi tietää ennen kuin ottaa riskin ja kokeilee. Lopputulos on kuitenkin aika monessa tapauksessa sen vaivan arvoinen...
Mutta en ole koskaan kasvatellut munasoluja ja punktionkin olin nukutettuna.
Helpompaa se oli kuin hammaslääkärissä käynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mutta en ole koskaan kasvatellut munasoluja ja punktionkin olin nukutettuna.
Helpompaa se oli kuin hammaslääkärissä käynti.
En usko, että lapsettomuus on " periytyvä" ominaisuus, pikemminkin
sattumaa. Itse olen superhedelmällisen suvun hedelmätön yksilö.
Jos kukaan katsoi dokumenttia Tshernobylin onnettomuudesta, uskon,
ettei ole edes ihme, jos lapsia ei meille kaikille tule!
Vierailija:
miten on mahdollista, että hedelmälliset saavat hedelmättömiä lapsia? Ei taida ihan olla aukoton tuo teoriasi.
Kysehän oli siis hedelmättömyyden periytymisestä, ei siitä, etteikö hedelmättömyys voisi seurata muista syistä.
Voin vain kuvitella sen surun ja henkisen ja fyysisen kivun, jonka hoidot, niihin meneminen tai menemättä jättäminen aiheuttavat. Kauhean vaikea alkaa sivusta arvostelemaan, että et sä nyt varmaan sit halunnutkaan sitä lasta, kun et IVFääkään viittinyt kokeilla. Ihan kun se olis joku läpihuutojuttu!
Itselläni ei ole mitään fyysistä estettä lapsen saamisessa, ei miehelläkään. Oli aika, kun halusin vielä yhtä lasta enemmän kuin oikeastaan mitään, mutta mieheni taas ei missään tapauksessa. Mitä tehdä? Luuletteko, että kehtasin ääneen tästä puhua, saati mainita sanaa suru tai menetys? Rakastan miestäni ja kunnioitan hänen päätöstään ja hän toivoo kaikilla muilla tavoilla minun parastani, mutta vielä yhtä lasta hän vaan ei halua.
Pitäisikö minun pettää mieheni luottamus ja olla ehkäisemättä? Erota ja toivoa että äkkiä löytäisin miehen joka suostuisi lapsentekoon kanssani?
Asiat ei ole aina mustavalkoisia. Lapsihaaveeni on kuopattu ja sitä hiljaa suri, ja suren. Avioliittoni ja perhe, nämä jo olemasaolevat lapseni, voittivat. Olen hyväksynyt asian enkä ole katkera.
Minä ymmärrän täysin AP: n surun ja kunnioitan heidän päätöstään jättää hoidot tähän. Sekundaarinen lapsettomuus ei ole heidän vikansa eikä heidän velvollisuutensa ole kääntää joka kiveä. Silti heillä on oikeus olla surullisia ja pettyneitä.
Näin ainakin maalaisjärjellä ajateltuna. Olisiko liian paljon pyydetty, että pitäisitte arvon ihmiset huolta siitä " vain yhdestäkin" lapsesta, niin ei tarvitsisi korvata laatua määrällä..?
Vierailija:
Opettelepa vielä sitä periytyvyyttä.