L/over ikuisesti minun

Mua ihmetyttää monissa nettikeskusteluissa, kun aika usein kun joku kertoo eksänsä olleen narsisti, viesti päätetään sanoihin "nykyään olen onnellisessa parisuhteessa". Ihmettelen, miten kukaan pystyy tai edes haluaa enää ikinä narsistin jälkeen elää parisuhteessa. Itse jättäydyin niiltä markkinoilta suosiolla pois. Ihmiset on erilaisia joo, mutta miten kukaan enää uskaltaa ottaa minkäänlaista riskiä? Tai mitä annettavaa uhrilla enää on, kun on totaalisen rikki? Minä en edes pystyisi olemaan kenenkään kainalossa. Tulee ahdistus kun ajattelenkaan.

Narsisitin uhrina on kamala olla.  Narsisteja on monenlaisia....Minä en onneksi kokenut fyysistä väkivaltaa, sain kokea henkisen väkivallan todella pahasti. Ihan seksistä alkaen , kiukutteluineen kaikkineen. Syyttelyn, vähäpätöiseksi alistamisen. minun onneni oli se että narsisti rakastui toiseen.

Juu, ja olen hyvin onnellisesti parisuhteessa tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimen kontrollointi oli minusta ihan uskottavaa. Sen sijaan että pakoon lähdetään narsistin omistaman mökin kautta ja jäädään sinne hengailemaan, on täysin epäuskottavaa. Olis voinu käsikirjottaja jotain muuta keksiä, ihan mitä vaan. 

 

Itse odotin et jättää puhelimen mökille ja lähtevät  naapurin kyydissä painamaan niin kauas kun vaan ehtivät ja poliisit suojana. Oli se loppu hieman huterasti koottu. Muistankohan oikein et kirjassa mies kuolee.... En oo kuunnellut niin pitkälle mut tuttu siitä mainitsi joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Roosa ei vaan jättänyt sitä kännykkää mökille ja poistunut lasten kanssa saman tien naapurin kyydillä? Tai Paula hakenut.. 

 

 

Syy oli se ettei halunnut että naapuri tai Paula tietää olinpaikan, koska Juha olisi saanut sen puserrettua niistä. Järkevintä olisi ollut soittaa vaan taksi kotiin ja mennä turvakotiin, sieltä käsin hakenut eroa ja lähestymiskieltoa.

Näinhän Roosa selitti pojalle, että on parempi että hekään eivät tiedä mihin menemme, koska muuten Juha saattaisi saada painostettua heidät kertomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mökkikeikassa ollu mitään järkeä. Se olis pystyny lähtemään naapurin ja kaverinsa turvatessa selustan. Tietysti draama vaatii, ymmärrän sen. Sitten onko se puhelinkontrolli muka uskottavaa? Toinen pitää puhelinta kuin omaansa, aukoo viestejä eikä anna pyydettäessä?

Kyllä kuule on mahdollista ja sitä tapahtuu, että narsisti ottaa uhrinsa täydellisesti kontorolliinsa, puhelinta myöten. Uhrista on siinä vaiheessa tullut täysin tahdoton, narsistin nujertama.

Vierailija kirjoitti:

Narsisitin uhrina on kamala olla.  Narsisteja on monenlaisia....Minä en onneksi kokenut fyysistä väkivaltaa, sain kokea henkisen väkivallan todella pahasti. Ihan seksistä alkaen , kiukutteluineen kaikkineen. Syyttelyn, vähäpätöiseksi alistamisen. minun onneni oli se että narsisti rakastui toiseen.

Juu, ja olen hyvin onnellisesti parisuhteessa tällä hetkellä.

Mutta miksi haluat kertoa olevasi "hyvin onnellisesti parisuhteessa"? Itse koen vieraaksi mutta kuitenkin naisille tyypilliseksi sen, että he haluavat aina kertoa olevansa parisuhteessa. En tarkoita väittää sinun motiiveistasi mitään, mutta noin yleisesti tulkitsen, että naiset hakevat parisuhteesta validointia itselleen ja siksi mainitsevat sen aina loppukaneetiksi, vaikka se ei asiaan kuuluisi mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisitin uhrina on kamala olla.  Narsisteja on monenlaisia....Minä en onneksi kokenut fyysistä väkivaltaa, sain kokea henkisen väkivallan todella pahasti. Ihan seksistä alkaen , kiukutteluineen kaikkineen. Syyttelyn, vähäpätöiseksi alistamisen. minun onneni oli se että narsisti rakastui toiseen.

Juu, ja olen hyvin onnellisesti parisuhteessa tällä hetkellä.

Mutta miksi haluat kertoa olevasi "hyvin onnellisesti parisuhteessa"? Itse koen vieraaksi mutta kuitenkin naisille tyypilliseksi sen, että he haluavat aina kertoa olevansa parisuhteessa. En tarkoita väittää sinun motiiveistasi mitään, mutta noin yleisesti tulkitsen, että naiset hakevat parisuhteesta validointia itselleen ja siksi mainitsevat sen aina loppukaneetiksi, vaikka se ei asiaan kuuluisi mitenkään.

Se on osa selviytymistarinaa ja antaa toivoa muille narsistin uhreille. Lisäksi sitä kautta on saanut perspektiiviä siihen, millainen on normaali, terve suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisitin uhrina on kamala olla.  Narsisteja on monenlaisia....Minä en onneksi kokenut fyysistä väkivaltaa, sain kokea henkisen väkivallan todella pahasti. Ihan seksistä alkaen , kiukutteluineen kaikkineen. Syyttelyn, vähäpätöiseksi alistamisen. minun onneni oli se että narsisti rakastui toiseen.

Juu, ja olen hyvin onnellisesti parisuhteessa tällä hetkellä.

Mutta miksi haluat kertoa olevasi "hyvin onnellisesti parisuhteessa"? Itse koen vieraaksi mutta kuitenkin naisille tyypilliseksi sen, että he haluavat aina kertoa olevansa parisuhteessa. En tarkoita väittää sinun motiiveistasi mitään, mutta noin yleisesti tulkitsen, että naiset hakevat parisuhteesta validointia itselleen ja siksi mainitsevat sen aina loppukaneetiksi, vaikka se ei asiaan kuuluisi mitenkään.

 

Hei! Puutun nyt tähän keskusteluun ja sanon, ettei toinen ihminen voi arvioida onko toisen ihmisen parisuhde onnellinen vai ei, jos hän sen niin sanoo! 

 

Pahoittelut narsistikokemuksestasi, mutta olisiko sinulla jäänyt vielä jotain asioita käsittelemättä, olet katkera ja kateellinen muiden onnesta?

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää monissa nettikeskusteluissa, kun aika usein kun joku kertoo eksänsä olleen narsisti, viesti päätetään sanoihin "nykyään olen onnellisessa parisuhteessa". Ihmettelen, miten kukaan pystyy tai edes haluaa enää ikinä narsistin jälkeen elää parisuhteessa. Itse jättäydyin niiltä markkinoilta suosiolla pois. Ihmiset on erilaisia joo, mutta miten kukaan enää uskaltaa ottaa minkäänlaista riskiä? Tai mitä annettavaa uhrilla enää on, kun on totaalisen rikki? Minä en edes pystyisi olemaan kenenkään kainalossa. Tulee ahdistus kun ajattelenkaan.

Mulla on ollut yksi hyvä terve parisuhde narskun jälkeen, mutta sen jälkeen en ole enää uskaltanut. 

Se pelko, että taas uusi kumppani osoittautuu narskuksi on liian iso. 

Pitäis tulla vastaan mies, jonka takia kannatatsi ottaa riski.  Ei ole tullut, enkä etsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Roosa ei vaan jättänyt sitä kännykkää mökille ja poistunut lasten kanssa saman tien naapurin kyydillä? Tai Paula hakenut.. 

 

 

Syy oli se ettei halunnut että naapuri tai Paula tietää olinpaikan, koska Juha olisi saanut sen puserrettua niistä. Järkevintä olisi ollut soittaa vaan taksi kotiin ja mennä turvakotiin, sieltä käsin hakenut eroa ja lähestymiskieltoa.

Näinhän Roosa selitti pojalle, että on parempi että hekään eivät tiedä mihin menemme, koska muuten Juha saattaisi saada painostettua heidät kertomaan. 

Huono selitys, sillä eihän he olisi tienneet silloinkaan, jos puhelin olisi vaan viety mökille ja naapuri olisi vienyt heidät johonkin, mistä sitten ottavat sen taksin toisaalle. 
Ei lainkaan uskottavaa sekään, että pelkkä lähestymiskielto riittää siihen, ettei nainen enää kuule miehestä mitään vaan elää elämäänsä onnellisena ja vailla huolia. Eipä se sitten kovin uhkaava mies ja avioliitto sitten ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis vaan ihan kiva ettei sitä väkivaltaa aina vähäteltäisi tuolla tavalla kuin esim. eilen TV:stä tulleessa jaksossa; 2 lyöntiä ja hiuksista repimistä.

Eihän se oikeasti tuollaista ole!!

En tiedä ketään, kenen parisuhteessa olisi väkivalta ollut lyömistä, vaikka siitä aina julkisesti puhutaankin.

 

Se on useimmiten kuristamista, seinään heittämistä, pään hakkaamista lattiaan/ seinään, käsien ja sormien katkaisu-yrityksiä vääntämällä, kylkiluiden runnomista polvilla jne.

Kyllä nuo h u l l u t ukot tajuaa, että nyrkistä jää naamaan liian näkyvä jälki ja sehän ei ole tarkoituksena, koska silloin uhria uskotaan helpommin. Noiden tarkoituksena on hajottaa uhri niin ettei kukaan usko häntä, jolloin hän ei pääse niin helpolla lähtemään.

 

eikö se punavuoren psykologi surmannut juuri noin sen vaimonsa.

Ullanlinnan psykiatria varmaan tarkoitat.

Kuka se Luukaksen kanssa chattaillija oli? Näkyi yhden jaksosn lopussa vaan käsi tietokoneen näppäimillä ja viinilasi vieressä., Oliko Juha vai naapurin mies? Mulle jäi tuo seikka hämäräksi. 

Ehkä se olikin suuri huijaus, että vapautuneesta ilmapiiristä ja deittisovelluksista seuraisi naisille vapautumista ja suurempaa valinnanvaraa, todellisuudessa kävikin niin, että narsisti- ja psykopaattimiehet sai paljon aiempaa suuremman valikoiman ja naisjoukon läpikäytäväksi ilman minkäänlaista sosiaalista kontrollia, kuten vielä ennen kun tapaamiset perustui kasvokkaisiin kohtaamisiin ja yhteisiin yhteisöihin, jotka pidätteli maineen kautta tällaisia miehiä. 

Sitten kun tämän tajuaa, sitä ei voi olla enää näkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se olikin suuri huijaus, että vapautuneesta ilmapiiristä ja deittisovelluksista seuraisi naisille vapautumista ja suurempaa valinnanvaraa, todellisuudessa kävikin niin, että narsisti- ja psykopaattimiehet sai paljon aiempaa suuremman valikoiman ja naisjoukon läpikäytäväksi ilman minkäänlaista sosiaalista kontrollia, kuten vielä ennen kun tapaamiset perustui kasvokkaisiin kohtaamisiin ja yhteisiin yhteisöihin, jotka pidätteli maineen kautta tällaisia miehiä. 

 

Sitten kun tämän tajuaa, sitä ei voi olla enää näkemättä.

Toisaalta ikääntyessään narskun on vaikeampi pitää naamiota koko ajan ja aina lipsahtaa jotain, joka saa karvat nousemaan toiselta pystyyn. Kun juttelee netissä riittävän kauan, huomaa toisen pershäiriöiseksi ennen pitkää,

Elämä jatkuu jonkun väkivaltaisen ihmissuhteen jälkeenkin. Olisi kauhean surullista, jos esim. nuoruudessa koettu narsistinen ja väkivaltainen parisuhde invalisoi henkilön niin, ettei hän enää milloinkaan kykene terveeseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Toivottavasti näin ei ole. Elämä jatkuu ja terveet parisuhteet voivat eheyttää sairaat parisuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu jonkun väkivaltaisen ihmissuhteen jälkeenkin. Olisi kauhean surullista, jos esim. nuoruudessa koettu narsistinen ja väkivaltainen parisuhde invalisoi henkilön niin, ettei hän enää milloinkaan kykene terveeseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Toivottavasti näin ei ole. Elämä jatkuu ja terveet parisuhteet voivat eheyttää sairaat parisuhteet. 

Voin kertoa päinvastaisen esimerkin. Ensimmäinen poikaystäväni 16-vuotiaana oli manipuloiva seksiaddikti, mutta en tunnistanut tätä vielä ollenkaan silloin, koska olin 14-vuotiaana jo menettänyt neitsyyteni pojalle, jolle kelpasin vain ympäripäissä seksiseuraksi. Seuraava olikin sitten mustasukkainen ja kontrolloiva, henkisesti äärimmäisen väkivaltainen poikaystävä, josta omille muutettuani jatkoin parin normaalimman tapailun jälkeen melkein kymmenen vuotta vanhemman narsistialkoholistin kanssa, joka kosi kahden kuukauden tuntemisen jälkeen. Seuraavat suhteet noudattelikin samaa kaavaa erilaisesta seksuaalisesta ja taloudellisesta hyväksikäytöstä muuhun henkiseen väkivaltaan ja kontrolliin. Lievimmilläänkin suhde on perustunut passiivisagressiivisuuteen ja emotionaaliseen välttelyyn tasolla, jota ei meinaa pää kestää. Yksi päättyi raisk aukseen ja pahoinpitelyyn, josta seurasi minun mustamaalaamistani. Seksuaalinen nöyryyttäminen on ollut perusjuttu jo kymmenen vuotta, kun sellaisia miehet nykyään näköjään ovat. Koskaan en ole ollut normaalissa suhteessa ja olen keski-ikäinen. Hälytyskellot pettävät joka kerta. Suhteet kestävät pari vuotta maksimissaan, kunnes ymmärrän, että samaa sontaa eri kampauksella. 

Viimeksi viime kesänä ja sen jälkeen en ole enää jaksanut yrittää. 

Kukaan ei eheytä, kun on tällaista. Se on mahdotonta enää, kun on näin rikki. 

Vierailija kirjoitti:

Hei! Puutun nyt tähän keskusteluun ja sanon, ettei toinen ihminen voi arvioida onko toisen ihmisen parisuhde onnellinen vai ei, jos hän sen niin sanoo! 

 

Pahoittelut narsistikokemuksestasi, mutta olisiko sinulla jäänyt vielä jotain asioita käsittelemättä, olet katkera ja kateellinen muiden onnesta?

Hetkinen, siis ensin sanot ettei toinen ihminen voi arvioida onko toisen ihmisen parisuhde onnellinen, mutta sitten kuitenkin ehdotat itse, että olen katkera ja kateellinen muiden onnesta.

Ensinnäkään en ole kiistänyt kenenkään parisuhteen onnellisuutta. Sen keksit ihan itse.

Toisekseen en ole katkera enkä kateellinen. Mistä olisin kateellinen, kun itse haluan elää yksin? Juuri se, että olen onnellisin yksin, saa minut ihmettelemään naisten yleistä tarvetta tuoda esiin, että heillä on "nyt onnellinen parisuhde". Ikäänkuin selviytymistarinaa ei voisi olla ilman miestä!

No tuolla aikaisempi vastaaja osasi valottaa omaa syytään kertoa parisuhteesta, kuulostaa ihan hyvältä hänen syynsä. Mutta itse lähestyn asiaa siten, että kun narsisti usein hokee kumppanilleen miten hirveä tämä on ja ettei tämä kelpaa kenellekään muulle ikinä, niin tuntuu kuin parisuhteen korostaja olisi kiinni tuossa mitätöinnissä vieläkin. Että pitää olla mies niin olen todistanut että olen arvokas. 

Tämän selvemmin en tätä valitettavasti pysty selittämään. Toivottavasti ymmärrät etkä tulkitse omiasi.

Mutta ei tuollainen vaatiminen, että sinun täytyy ymmärtää minut oikein, kuulosta kovin rennolta. 

Voin ainakin itse sanoa, että pitkässä ei-vapaaehtoisessa selibaatissa voi naisellekin tuli vähän surkea olo ja alkaa vannetta kiristää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää monissa nettikeskusteluissa, kun aika usein kun joku kertoo eksänsä olleen narsisti, viesti päätetään sanoihin "nykyään olen onnellisessa parisuhteessa". Ihmettelen, miten kukaan pystyy tai edes haluaa enää ikinä narsistin jälkeen elää parisuhteessa. Itse jättäydyin niiltä markkinoilta suosiolla pois. Ihmiset on erilaisia joo, mutta miten kukaan enää uskaltaa ottaa minkäänlaista riskiä? Tai mitä annettavaa uhrilla enää on, kun on totaalisen rikki? Minä en edes pystyisi olemaan kenenkään kainalossa. Tulee ahdistus kun ajattelenkaan.

 

Mulla on ollut yksi hyvä terve parisuhde narskun jälkeen, mutta sen jälkeen en ole enää uskaltanut. 

Se pelko, että taas uusi kumppani osoittautuu narskuksi on liian iso. 

Pitäis tulla vastaan mies, jonka takia kannatatsi ottaa riski.  Ei ole tullut, enkä etsi.

Minä olen dominoivan ja alistavan suhteen jälkeen nauttinut niin suunnattomasti siitä, että saan tehdä mitä haluan ja miten haluan eikä kukaan pyri ohjailemaan, määräämään tai manipuloimaan, etten aio ikinä luopua vapaudestani enää vaikka minkälainen mies tulisi vastaan. Saan olla kotonani täysin vapaasti, mennä kaupungille vapaasti, kaikki aika on omassa käytössäni. Jos jostain syystä haluan antaa aikaani jollekin ihmiselle, ne on sitten läheisiä, omat vanhemmat tai siskot ja veljet tai omat lapset tai ystävät. Elämä on rikasta, vapaata ja kaunista näin.

Tuo kuullostaa todella kovalta kohtalolta. Ja todella ikävä kuulla, mitkä negatiiviset kauhutarinat toistavat itseään. Sitten on ehkäpä paras tyytyä elämäänsä yksin. Jos kokee, että pahan kierrettä eli hyväksikäyttöä ei tunnu vaan saavansa katkaistua. Hyvä suhde perustuu rakkauteen ja kunnioitukseen. Sellaiseen, jossa toisen kanssa on aidosti hyvä olla. Mutta jos ei mistään huolimatta kykene kohtaamaan rakkaudellista parisuhdetta on oltava yksin. Ja tyytyväinen osaansa. Eihän kukaan saa elämässä kaikkea. Pitää keskittyä niihin positiivisiin asioihin sitten, mitä on saanut. Onko ne sitten hyvät ystävät, työ, terveys,lemmikit, harrastukset, asunto, asuinpaikkakunta, joka  on mieleinen. Sukulaiset tai sisarukset. Tai omat lapset ja lapsenlapset. Ei rakkaudellisesta parisuhteesta luopuminen ole vaikeaa silloin, kun nauttii asioista, jotka ovat omassa elämässä onnistuneet. Ne antavat voimia ja rakkautta