Lue keskustelun säännöt.
L/over ikuisesti minun
Kolme ensimmäistä jaksoa MTV Katsomossa katsottavissa.
Mielipiteitä?
Katso lähetysajat : L/over - ikuisesti minun - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (650)
Tällaisia olen itsekin pohdiskellut. Lisäksi psyykeni on kaikesta narsistien ja ilmeisesti joidenkin vähän psykopaattienkin toimesta hajonnut niin osiin, että saatan usein olla monta päivää hyvällä tuulella, koska en kertakaikkiaan muista tapahtuneita asioita. Mutta olen luultavasti aivan äärimmäisestä päästä narsistien uhreja, koska on ollut jotenkin tosi hyvältä tuntuvaa lukea täältä, miten moni on saanut elämänsä taas kuntoon narsistin jäljiltä ja takaisin oman äänensä. Se antaa pienen hippusen toivoa minullekin, vaikkei olekaan realistista. Hyvä te!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä nähnyt näissä keskusteluissa mainintaa sen Luukaksen näyttelijän, nuoren Elmo Kerosuon, loistavaa näyttelijäsuoritusta. Upea nuori lupaus.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää monissa nettikeskusteluissa, kun aika usein kun joku kertoo eksänsä olleen narsisti, viesti päätetään sanoihin "nykyään olen onnellisessa parisuhteessa". Ihmettelen, miten kukaan pystyy tai edes haluaa enää ikinä narsistin jälkeen elää parisuhteessa. Itse jättäydyin niiltä markkinoilta suosiolla pois. Ihmiset on erilaisia joo, mutta miten kukaan enää uskaltaa ottaa minkäänlaista riskiä? Tai mitä annettavaa uhrilla enää on, kun on totaalisen rikki? Minä en edes pystyisi olemaan kenenkään kainalossa. Tulee ahdistus kun ajattelenkaan.
Minä en halua minkäänlaista parisuhdetta. Avioliittoa 23 vuotta ja oma vapaus, turvallisuus, ovat tärkeämpiä kuin yksikään ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää monissa nettikeskusteluissa, kun aika usein kun joku kertoo eksänsä olleen narsisti, viesti päätetään sanoihin "nykyään olen onnellisessa parisuhteessa". Ihmettelen, miten kukaan pystyy tai edes haluaa enää ikinä narsistin jälkeen elää parisuhteessa. Itse jättäydyin niiltä markkinoilta suosiolla pois. Ihmiset on erilaisia joo, mutta miten kukaan enää uskaltaa ottaa minkäänlaista riskiä? Tai mitä annettavaa uhrilla enää on, kun on totaalisen rikki? Minä en edes pystyisi olemaan kenenkään kainalossa. Tulee ahdistus kun ajattelenkaan.
Minä en halua minkäänlaista parisuhdetta. Avioliittoa 23 vuotta ja oma vapaus, turvallisuus, ovat tärkeämpiä kuin yksikään ihminen.
Myös monet naiset, jotka eivät ole kohdanneet narskua viihtyvät yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää monissa nettikeskusteluissa, kun aika usein kun joku kertoo eksänsä olleen narsisti, viesti päätetään sanoihin "nykyään olen onnellisessa parisuhteessa". Ihmettelen, miten kukaan pystyy tai edes haluaa enää ikinä narsistin jälkeen elää parisuhteessa. Itse jättäydyin niiltä markkinoilta suosiolla pois. Ihmiset on erilaisia joo, mutta miten kukaan enää uskaltaa ottaa minkäänlaista riskiä? Tai mitä annettavaa uhrilla enää on, kun on totaalisen rikki? Minä en edes pystyisi olemaan kenenkään kainalossa. Tulee ahdistus kun ajattelenkaan.
Minä en halua minkäänlaista parisuhdetta. Avioliittoa 23 vuotta ja oma vapaus, turvallisuus, ovat tärkeämpiä kuin yksikään ihminen.
Myös monet naiset, jotka eivät ole kohdanneet narskua viihtyvät yksin
Niin, mutta se ei sitten tainnut taas liittyä enää mitenkään tämän ketjun aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kamala sentään! Syvät ja nöyrät pahoittelut ja anteeksipyynnöt sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Eihän parisuhdetta erota muista läheisistä ihmissuhteista kuin seksi. Rakkautta ja kunnioitusta saa muiltakin kuin parisuhdekumppanilta. En oikein keksi, mihin ihmeeseen miestä pitäisi tarvita. Seksi on kivaa, mutta suhteen mukana tulisi liikaa miehen dominanssia. Ns. hyväkin miehet dominoivat, se on testosteronin ominaisuus. En löydä tippaakaan alistuvuutta sisältäni, en edes sitä joustoa, jota vaaditaan jos asutaan yhdessä. Nykyajan ilmiö on asua yksin, koska nyt se viimein on mahdollista naisellekin.
Aika harva ystävyys- tai muu ihmissuhde on yhtä läheinen kuin parisuhde ja en tarkoita nyt fyysistä läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tietäisin hyvän jatkon tähän: Juha joutuu ongelmiin joko terveyden tai talouden tai molempien kanssa ja pyytää Roosalta ja lapsilta apua. Tai itseasiaassa vaatii. Narsisti kykenee unohtamaan kaiken aiheuttamasna pahan, koska hän pystyy pyytämään apua uhriltaan, koska hän näkee muut ihmiset ensisijaisesti työkaluina ja resussienlähteenä ei itsenäisinä tuntevina olentoina.
Narsisti kokee, että muilla on velvollisuus auttaa häntä. Hän saattaa käyttää "säälikalastelua" tai vedota menneisyyteen saadakseen haluamansa.
Hän ei koe aitoa empatiaa. Kun hän tarvitsee jotain, hän unohtaa aiheuttamansa tuhon, koska hänen omat tarpeensa ovat sillä hetkellä tärkeämpiä kuin mikään muu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän parisuhdetta erota muista läheisistä ihmissuhteista kuin seksi. Rakkautta ja kunnioitusta saa muiltakin kuin parisuhdekumppanilta. En oikein keksi, mihin ihmeeseen miestä pitäisi tarvita. Seksi on kivaa, mutta suhteen mukana tulisi liikaa miehen dominanssia. Ns. hyväkin miehet dominoivat, se on testosteronin ominaisuus. En löydä tippaakaan alistuvuutta sisältäni, en edes sitä joustoa, jota vaaditaan jos asutaan yhdessä. Nykyajan ilmiö on asua yksin, koska nyt se viimein on mahdollista naisellekin.
Tässäkin asiassa huomaa miten erilaisia kaikki olemme. Itse en ainakaan saa tarvitsemaani fyysistä ja emotionaalista läheisyyttä muista ihmissuhteista. Voiko nämä olla kulttuurieroja? Kummankaan lapsuuden perheessä tai ystävien kesken ei ole tapana esimerkiksi halailla tai olla muutenkaan erityisen läheisiä henkisellä tavalla. Toki voi luottaa läheisiin, että he auttavat tarvittaessa, että sinällään suhteet ovat hyvät. Mutta sellainen hyvin intiimi henkinen yhteys puuttuu muista ihmissuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni parisuhdetta arvostetaan liian korkealle elämässä. Mutta totta toki kaikista onnellisimmat suomalaiset miehet ja naiset löytyvät pitkistä, elämänpituisista parisuhteita. Kyllä, siis ihmisen onnellisuus korreloituu, jos kohdalle osuu hyvä ja terve elämänpituinen parisuhde. Mutta kun kaikki ihmiset elämässä eivät saa kaikkea. Täytyy hyväksyä yksin asuminen siinä vaiheessa, kun parisuhteet ovat mahdollisesti olleet helvetillisiä toinen toistensa perään. Jolle kulle on annettu osa elämässä totaalisesti epäonnistua parisuhteissa ja se täytyy vaan hyväksyä. Ja jatkaa yksineloa ja/tai yksineloa omien lasten ja lastenlastensa kanssa.
Laadukas, koskettava ja ahdistava sarja, mutta viimeinen jakso oli kyllä sekava ja epälooginen, vähän lässähti. Viimeisen kohtauksen (puistossa keinuminen) kuvakulma oli pensaikossa väijyvän stalkkerin, eli ilmeisesti jatkoa seuraa. Pöh, huono idea.
Minusta sekä Kosonen että Volanen olivat erittäin hyviä, samoin oikeastaan kaikki sivuroolien näyttelijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän parisuhdetta erota muista läheisistä ihmissuhteista kuin seksi. Rakkautta ja kunnioitusta saa muiltakin kuin parisuhdekumppanilta. En oikein keksi, mihin ihmeeseen miestä pitäisi tarvita. Seksi on kivaa, mutta suhteen mukana tulisi liikaa miehen dominanssia. Ns. hyväkin miehet dominoivat, se on testosteronin ominaisuus. En löydä tippaakaan alistuvuutta sisältäni, en edes sitä joustoa, jota vaaditaan jos asutaan yhdessä. Nykyajan ilmiö on asua yksin, koska nyt se viimein on mahdollista naisellekin.
Tässäkin asiassa huomaa miten erilaisia kaikki olemme. Itse en ainakaan saa tarvitsemaani fyysistä ja emotionaalista läheisyyttä muista ihmissuhteista. Voiko nämä olla kulttuurieroja? Kummankaan lapsuuden perheessä tai ystävien kesken ei ole tapana esimerkiksi halailla tai olla muutenkaan erityisen läheisiä henkisellä tavalla. Toki voi luottaa läheisiin, että he auttavat tarvittaessa, että sinällään suhteet ovat hyvät. Mutta sellainen hyvin intiimi henkinen yhteys puuttuu muista ihmissuhteista.
Narskun kanssa sitä läheisyyttä vaan ei ole. Ei mintään koskettelua ellei se vie seksiin ja seksikin mekaanista suorittamista, väline oman vallantunteen ja fyysisen tarpeen tyydyttämiseen. Ei keino luoda syvää yhteyttä kumppaniin. Toisen nautinto tai läheisyyden kaipuu jää täysin sivuun. Mun mielestä tässä sarkassa tää tulee hyvin esille.
Aito intiimi läheisyys ja haavottuvaisuus pelottaa narskua niin paljon, että kun hän on saanut, hänen pitää poistua paikalta mahdollisimman nopeasti suihkuun, vessaan, pukemaan päälleen. Toinen jää siihen kuin käytetty kondomi ihmettelemään. Se alkava orastava intiimi tunnekin pitää katkasta nopeasti.
Ja jos pyytää narskua jäämään siitä tulee vallankäyttöä. Minun tahti ja säännöt. Hän nauttii siitä, että jäät kaipaamaan jotain, minkä hän voi kieltäytyä antamasta sinulle.
Vähän kuin syntymäpäivä ja joululahjat. Niissäkin on tämä kiero vallantunne takana. Etpäs saa lahjoja, kun niitä toivot. Se nostaa hänen vallantunnetaan ja oikeutta kohdella toista huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olis vaan ihan kiva ettei sitä väkivaltaa aina vähäteltäisi tuolla tavalla kuin esim. eilen TV:stä tulleessa jaksossa; 2 lyöntiä ja hiuksista repimistä.
Eihän se oikeasti tuollaista ole!!
En tiedä ketään, kenen parisuhteessa olisi väkivalta ollut lyömistä, vaikka siitä aina julkisesti puhutaankin.
Se on useimmiten kuristamista, seinään heittämistä, pään hakkaamista lattiaan/ seinään, käsien ja sormien katkaisu-yrityksiä vääntämällä, kylkiluiden runnomista polvilla jne.
Kyllä nuo h u l l u t ukot tajuaa, että nyrkistä jää naamaan liian näkyvä jälki ja sehän ei ole tarkoituksena, koska silloin uhria uskotaan helpommin. Noiden tarkoituksena on hajottaa uhri niin ettei kukaan usko häntä, jolloin hän ei pääse niin helpolla lähtemään.
Vähättelyä? Minusta tuokin välivalta oli ihan kauheeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhdetta arvostetaan liian korkealle elämässä. Mutta totta toki kaikista onnellisimmat suomalaiset miehet ja naiset löytyvät pitkistä, elämänpituisista parisuhteita. Kyllä, siis ihmisen onnellisuus korreloituu, jos kohdalle osuu hyvä ja terve elämänpituinen parisuhde. Mutta kun kaikki ihmiset elämässä eivät saa kaikkea. Täytyy hyväksyä yksin asuminen siinä vaiheessa, kun parisuhteet ovat mahdollisesti olleet helvetillisiä toinen toistensa perään. Jolle kulle on annettu osa elämässä totaalisesti epäonnistua parisuhteissa ja se täytyy vaan hyväksyä. Ja jatkaa yksineloa ja/tai yksineloa omien lasten ja lastenlastensa kanssa.
Mäkin ihmettelen sitä miten joillain on valtavan kova tarve olla parisuhteessa vaikka se olisi kuinka huono.
Olen elänyt jo vuosia yksin eikä tämä ole mulle mitään tilanteen hyväksymistä tai sopeutumista vaan parasta mitä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjassa loppu oli toinen, itseasiassa alkoikin tällä lopulla, jossa Juha sai mökillä sydänkohtauksen ja kuoli. Jotenkin televisiossa annettiin Juhalle vielä elämän mahdollisuus toimia narsistisesti jonkun muun kanssa vaikkakin avioero ja lähestymikielto Roosan suhteessa oli Juhalle tappio. Onkohan näin tapahtunut oikeassakin elämässä?
Joku oli toivonut fb:ssä jatko-osaa, minusta olisi jotenkin kamalaa Juha huseeraamassa jonkun toisen kanssa. Tämä riittää.Juhahan voisi nyt lähestyä sitä naista, jonka kanssa hänellä oli suhde, kertoen että on viimein jättänyt Roosan kuten naiselle lupasi ja että tämä nainen on aina ollut hänelle se ainoa oikea. Hän on ikävöinyt naista. Nainen on joka päivä ollut hänen mielessään. Roosa ei ole koskaan merkinnyt hänelle mitään. Roosa hankkiutui
Ja nainen voisi olla psykopaatti ja Juhalle kävisi köpelösti.
Itse vähän ajattelen niin että kasvaminen narsistin tyttärenä on aiheuttanut sen, että en ole vain löytänyt yhtään aidosti hyvää ja turvallista parisuhdetta. Eivät ole olleet narsisteja mutta ongelmia käytöksessä on ollut. Ehkä narsistisia piirteitä.
Olen yli 40-vuotias ja vaikka mitä terapioita käynyt. No en ehkä ihan ole menettänyt toivoani.
Vierailija kirjoitti:
Kuka se Luukaksen kanssa chattaillija oli? Näkyi yhden jaksosn lopussa vaan käsi tietokoneen näppäimillä ja viinilasi vieressä., Oliko Juha vai naapurin mies? Mulle jäi tuo seikka hämäräksi.
Minulle tuli mieleen, että se oli Juha.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä nähnyt näissä keskusteluissa mainintaa sen Luukaksen näyttelijän, nuoren Elmo Kerosuon, loistavaa näyttelijäsuoritusta. Upea nuori lupaus.
Kaikki nuoret olivat mielestäni onnistuneita sarjassa. Toki kadehdin Elmon hiuksia.
Itse tulen narsistisesta lapsuudenperheestä, ilmeisen harvinaisesta yhdistelmästä, jossa kumpikin vanhempi on ollut hyvin narsistinen ja mielivaltaisesti vaihdellen joko todella kontrolloiva tai täysin välinpitämätön. Eivät he tietenkään lasten tulon jälkeen kyenneet toisiaan enää katselemaan. Ehkä he olivat nuorena normaalimpia, avoimempia elämälle ja siksi päätyivät yhteen, mutta itse muistan kummastakin vain aika äärimmäisiä piirteitä enää kolmikymppisestä eteenpäin. Lahjonta, syyllistäminen, manipulointi, laiminlyönti, lasten kautta kostaminen ja lapsille kostaminen oli jatkuvaa. Aina sai olla valitsemassa puolia ja aina valitsi väärin.
Narsistivanhempien lapsen tragediahan on, ettei oikeastaan ole ollut kumpaakaan vanhempaa ja silti menettää jossain vaiheessa molemmat, kun lakkaa sokeana tottelemasta ja palvelemasta.
Olisi kiinnostava kuulla jossain yhteydessä muista kahden narsistisen tai narsistivanhemman lapsista.
Olen usein miettinyt, että mikähän narsismin evolutiivinen syy on. Miten evoluutio on voinut tuottaa puutteellisesta hoivasta tuollaisen psyyken rakenteen, että se on niin vaarallinen lähiyhteisölle?
Eihän parisuhdetta erota muista läheisistä ihmissuhteista kuin seksi. Rakkautta ja kunnioitusta saa muiltakin kuin parisuhdekumppanilta. En oikein keksi, mihin ihmeeseen miestä pitäisi tarvita. Seksi on kivaa, mutta suhteen mukana tulisi liikaa miehen dominanssia. Ns. hyväkin miehet dominoivat, se on testosteronin ominaisuus. En löydä tippaakaan alistuvuutta sisältäni, en edes sitä joustoa, jota vaaditaan jos asutaan yhdessä. Nykyajan ilmiö on asua yksin, koska nyt se viimein on mahdollista naisellekin.