Kun aikuiset lapsenne tulevat kylään, millainen dynamiikka teillä on?

Meillä on iso perhe ja suurin osa lapsistamme asuu jo omillaan. Olemme aina olleet aika tiivis yhteisö ja minulle ja miehelleni on ollut tärkeää tehdä paljon asioita yhdessä koko perheen kanssa. Minulla sekä miehelläni on myös omat urat, omia ystäviä sekä omia harrastuksia. 
Olen aina ajatellut, että on kivaa kutsua koko konkkaronkka koolle, tehdä hyvää ruokaa jne. Tämä vaatii myös paljon organisointia, etukäteisvalmisteluita, myös rahaa menee ison joukon ruokkimiseen melkoisesti.

Nyt olen viime aikoina huomannut, että minua on alkanut ärsyttää tietyt asiat aikuisten lasten käytöksessä. Koska tapaamme viikonloppuisin niin useimmiten muutama makaa krapulassa sohvalla. Osa tulee ns täyshoitoon. Ja puhelimet liimautuneet käsiin (ei onneksi ruokapöydässä).  Olisi kiva, että edes kysyisi että voisiko olla avuksi. Tällaiset pienet asiat ja nyanssit. Samalla tunnen myös surua luopumisesta. Ja tulee myös olo, että lapset ovat vähän kiittämättömiä.

Itsehän olemme tietysti lapsemme kasvattaneet, mutta