Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta täysin väärän ihmisen kanssa
25.01.2026 |
Se tunne kun tajuaa 20 vuoden jälkeen ja kahden yhteisen lapsen jälkeen että puoliso on täysin väärä valinta ollut. Täysin erilainen ihminen mitä olisin halunnut. Kuinka hölmö sitä onkaan ollut.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noin voi edes käydä?
Voi kuule, tässä syitä. Köyhä lapsuudenkoti ja vanhemmat jotka ovat ajamassa parikymppiseksi tulleita pois pesästä, kuten heidätkin on aikonaan painostettu omilleen liian aikaisin. Nuoruuden ihastus, jonka sekoittaa rakastumiseen kun ei siitä vielä mitään tiedä. Ympäristön odotukset, halu näyttää muille, että hyvin menee ja pärjään.
Miten osa selviää itsenäistymisistä ja ekoista ihastumisista, ilman että herää vuosikymmenien päästä tajuamaan että on väärän ihmisen kanssa?
Ehkä ne on alunperinkin tehneet hyvän valinnan? Mä olen ollut yhdessä ensimmäisen kunnollisen ihastukseni ja poikaystäväni kanssa nyt 23 vuotta eikä musta vielä tunnu, että
Te olette kasvaneet yhdessä samaan suuntaan, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Loppuvuosina minusta alkoi tuntua, että en enää edes tunne miestäni, vaikka se aikoinaan oli mun rakas, paras, läheisin ja luotettavin ihminen.
-se vajaa 20v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille käy usein näin. Ensin rakastutaan tulisesti, jossain vaiheessa kyllästytään, lopulta inhotaan ja vain viimeisin tunne jää mieleen koko suhteesta.
Vähän sama kun nainen haluaa seksiä ja mies ei halua olla tämän jälkeen missään yhteyksissä, muuttui seksi virheeksi.
Vierailija kirjoitti:
"Jösses. Tulee hyvin selväksi näistä kommenteista miksi suhteesi ei onnistunut. Ehkä useampikin on kosahtanut?
Osaatko reflektoida, miksi minun osallistumiseni keskusteluun saa sinut noin tolaltasi?
Puhut eri asiasta kuin minä, ja sitten suutut kun en ole asiasta samaa mieltä. Pimeää settiä."
Vastasin ilmeisesti sinulle ja väitit että puhun eri asiasta.
Puhuin ihan samasta asiasta mutta eri näkökulmasta jota et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää.
Jotkut ihmiset ymmärtävät vain oman näkökantansa ja taidat kuulua heihin.
Lisäksi vetelet mutkia suoriksi ja mielikuvituskin on varsin hyvä kun kuvittelet voivasi tietää muiden ihmisten parisuhteesta kaiken oarin kommentin perusteella. Kirjoita kirja.
Minä olen siis kysynyt kysymyksiä, joista sinä suutuit, ja nyt väität että näen vain oman näkökulmani.
Vuorovaikutustaidot kuin kolmevuotiaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noin voi edes käydä?
Voi kuule, tässä syitä. Köyhä lapsuudenkoti ja vanhemmat jotka ovat ajamassa parikymppiseksi tulleita pois pesästä, kuten heidätkin on aikonaan painostettu omilleen liian aikaisin. Nuoruuden ihastus, jonka sekoittaa rakastumiseen kun ei siitä vielä mitään tiedä. Ympäristön odotukset, halu näyttää muille, että hyvin menee ja pärjään.
Miten osa selviää itsenäistymisistä ja ekoista ihastumisista, ilman että herää vuosikymmenien päästä tajuamaan että on väärän ihmisen kanssa?
Ehkä ne on alunperinkin tehneet hyvän valinnan? Mä olen ollut yhdessä ensimmäisen kunnollisen ihastukseni ja poikaystäväni kanssa nyt 23 vuotta eikä musta vielä tunnu, että
Niinkin voi käydä, tai sitten niin kuin itselleni, että se kelvoton nuoruusiän itsenäistymisen aikainen poikaystävänkuvatus heivataan takavasemmalle, jotta voi löytää paremman kumppanin. Ei tarvitse sitten 20 vuoden kuluttua harmitella että väärin valittu. Aina voi vaihtaa.
Toki se on hankalampaa, jos on heti alkuhuuman aikana pakko pamahtaa paksuksi ja hankkia se asuntolaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jösses. Tulee hyvin selväksi näistä kommenteista miksi suhteesi ei onnistunut. Ehkä useampikin on kosahtanut?
Osaatko reflektoida, miksi minun osallistumiseni keskusteluun saa sinut noin tolaltasi?
Puhut eri asiasta kuin minä, ja sitten suutut kun en ole asiasta samaa mieltä. Pimeää settiä."
Vastasin ilmeisesti sinulle ja väitit että puhun eri asiasta.
Puhuin ihan samasta asiasta mutta eri näkökulmasta jota et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää.
Jotkut ihmiset ymmärtävät vain oman näkökantansa ja taidat kuulua heihin.
Lisäksi vetelet mutkia suoriksi ja mielikuvituskin on varsin hyvä kun kuvittelet voivasi tietää muiden ihmisten parisuhteesta kaiken oarin kommentin perusteella. Kirjoita kirja.
Minä olen siis kysynyt kysymyksiä, joista sinä suutuit, ja n
Ja kun sinulle vastataan- vastaus ei miellytä niin syytät eri aiheesta puhumisesta. Keskustelutaidot puuttuu kokonaan. Lisäksi olet hyökkäävä, syyttelet yms. Oletkohan ihan oikeassa keskustelussa? Kerroppa oma parisuhdetilanteeso niin analysoidaan sitäkin samalla mitalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja kun sinulle vastataan- vastaus ei miellytä niin syytät eri aiheesta puhumisesta. Keskustelutaidot puuttuu kokonaan. Lisäksi olet hyökkäävä, syyttelet yms. Oletkohan ihan oikeassa keskustelussa? Kerroppa oma parisuhdetilanteeso niin analysoidaan sitäkin samalla mitalla."
Lainaatko vielä vaikka yhtä kommenttia, jossa minä syyllistän tai hyökkään? Sinähän aloit jo alussa mussuttaa että minä en saisi keskustella aiheesta enkä ymmärrä mistään mitään.
Puhumme eri aiheesta; minä puhun siitä että valitsee alunperin sopimattoman kumppanin, sinä siitä että toinen muuttuu ajan saatossa. Luetun ymmärtäminen on pop, niin ei tarvitse hermostua ja alkaa solvata.
Olen onnellisesti naimisissa, ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
Suuri syy liiton epäonnistumiseen voi olla puolisoiden ulkonäöllinen tasoero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja kun sinulle vastataan- vastaus ei miellytä niin syytät eri aiheesta puhumisesta. Keskustelutaidot puuttuu kokonaan. Lisäksi olet hyökkäävä, syyttelet yms. Oletkohan ihan oikeassa keskustelussa? Kerroppa oma parisuhdetilanteeso niin analysoidaan sitäkin samalla mitalla."
Lainaatko vielä vaikka yhtä kommenttia, jossa minä syyllistän tai hyökkään? Sinähän aloit jo alussa mussuttaa että minä en saisi keskustella aiheesta enkä ymmärrä mistään mitään.
Puhumme eri aiheesta; minä puhun siitä että valitsee alunperin sopimattoman kumppanin, sinä siitä että toinen muuttuu ajan saatossa. Luetun ymmärtäminen on pop, niin ei tarvitse hermostua ja alkaa solvata.
Olen onnellisesti naimisissa, ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
No hyvä sinulle, niin minäkin olin ihan onnellinen ensimmäiset 15 vuotta ja ihan harkiten tehtiin lapsetkin useamman vuoden yhdessä olon jälkeen. Silti ihmiset muuttuu ja joskus eri suuntiin on vaan mentävä. Se ei ole sinulta tai sinun täydellisestä parisuhteestasi pois jos jonkun muun ventovieraan elämä menee eri tavalla. Vai kyteekö sittenkin takaraivossasi pieni idea siitä, ettå ehkä olettekin erilaisia? Miksi tämä keskustelu sai sinut osallistumaan ja takajaloillesi jos kerran parisuhteesi voi hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kun sinulle vastataan- vastaus ei miellytä niin syytät eri aiheesta puhumisesta. Keskustelutaidot puuttuu kokonaan. Lisäksi olet hyökkäävä, syyttelet yms. Oletkohan ihan oikeassa keskustelussa? Kerroppa oma parisuhdetilanteeso niin analysoidaan sitäkin samalla mitalla."
Lainaatko vielä vaikka yhtä kommenttia, jossa minä syyllistän tai hyökkään? Sinähän aloit jo alussa mussuttaa että minä en saisi keskustella aiheesta enkä ymmärrä mistään mitään.
Puhumme eri aiheesta; minä puhun siitä että valitsee alunperin sopimattoman kumppanin, sinä siitä että toinen muuttuu ajan saatossa. Luetun ymmärtäminen on pop, niin ei tarvitse hermostua ja alkaa solvata.
Olen onnellisesti naimisissa, ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
No hyvä sinulle, niin minä
En ymmärrä enää mistään mitään. En vieläkään tajua mistä suutuit, ja miksi lähdit hyökkäämään. Minä kyselin aiheeseen liittyviä kysymyksiä, ja yhtäkkiä sinä selität etteivät muiden suhteet ole minulta pois. Eivät todellakaan, hassua että tuollainen tulee mieleesi. Ilmeisesti tämä aihe on todella arka, kun et pysty edes anonyymina puhumaan aiheesta rauhallisesti.
Hyvää jatkoa sinulle, ja toivottavasti tulevaisuudessa suhteesi onnistuvat paremmin. <3 Minä poistun, kun omituinen jankkauksesi alkaa olla sen verran aggressiivista enkä vain tajua motivaatiota siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vähän saman tyyliset ajatukset ja vuodet takana. aina sen ominaishaju on ollu jotenki luotaan työntävä ja nytkun on lapset, talo, kaks koiraa ja kissa niin se tuntuu saavuttaneen kaiken ja tää oli tässä, eläkettä odotellessa. kyllä mulla olis vielä tarve jotain saada aikaseks. Apua, just miehen ominaishaju sai mut tajuamaan, että tämä on se oikea! Minun olisi tosi vaikea olla sekuntiakaan miehen lähellä, jonka ominaishaju on mulle väärä.
Miksi pitäisi elää saman ihmisen kanssa koko elämänsä? Sitä olen pohtinut paljon, koska olen itsekin parinkymmenen vuoden jälkeen eroamassa. Miksi ihanne on elinikäinen kumppani? Tietysti tilanteessasi saat olla pettynyt, mutta muista myös ne onnistumiset, joita tuossa 20-vuoden matkalla on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, toi edellinen viestini meni lainaamani viestin jatkeeksi (alkaa sanalla Apua... ). Voisiko joku vääntää rautalangasta, miten tämä lainausominaisuus nykyään toimii?! Olen yrittänyt vaikka mitä, ja kaikki väärin.
Aika moni tuntuu menevän yhteen sen takia että olis vaan joku, sit tehdään lapsia ja haaveilaan perhe elämän ihanuudesta yms. Varsinkin miehille tuppaa käymään niin että koska muutkin tekee niin, niin pakko mullakin olla omakotitalo, vaimo, lapset yms. Harvemmin miehet rakastuu niin tulisesti kuin naiset, naiset haluaa lisäksi turvaa ja henkisesti miehen läsnäoloa ja hyväksyntää, mieheh taas monesti katsoo niitä ulkoisia puitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi elää saman ihmisen kanssa koko elämänsä? Sitä olen pohtinut paljon, koska olen itsekin parinkymmenen vuoden jälkeen eroamassa. Miksi ihanne on elinikäinen kumppani? Tietysti tilanteessasi saat olla pettynyt, mutta muista myös ne onnistumiset, joita tuossa 20-vuoden matkalla on tapahtunut.
Miksi mennä yhteen sen toisen kanssa jos ei aio olla koko loppuelämänsä yhdessä?
"Miksi mennä yhteen sen toisen kanssa jos ei aio olla koko loppuelämänsä yhdessä? "
Kyse ei ole siitä etteikö AIKOISI olla yhdessä loppuelämäänsä. Mutta niin se elämä heittelee ja se voi joko yhdistäå tai erottaa vaikka aikojen päästä. Entä sitten? Ei se ole kenenkään muun parisuhteesta pois jos jotkut kasvavat erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten noin voi edes käydä?
Väittäisin että aika helpostikin, kun ollaan nuoria ja tartutaan ensimmäiseen ihastukseen kuvitellen että tämä se nyt on.
Itselle käynyt suunnilleen noin, toinen kerta vasta onnistui.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi mennä yhteen sen toisen kanssa jos ei aio olla koko loppuelämänsä yhdessä? "
Kyse ei ole siitä etteikö AIKOISI olla yhdessä loppuelämäänsä. Mutta niin se elämä heittelee ja se voi joko yhdistäå tai erottaa vaikka aikojen päästä. Entä sitten? Ei se ole kenenkään muun parisuhteesta pois jos jotkut kasvavat erilleen.
Ensin ihmeteltiin miksi se edes on ihanne olla koko elämä yhdessä, sitten alettiin molottaa että joskus vaan käy niin ettei ollakaan.
Taas puhutaan aidasta ja seipäistä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttu tunne. Erityisesti loma-aikoina sitä ihmettelee miten kummassa ollaan yhteen päädytty. Ei mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ei tehdä mitään yhdessä. En näe syytä jatkaa kun lapset kohta ovat muuttaneet omilleen. Voi olla että tulee miehelle yllätyksenä 🤔
No mikset puhu asioista hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi elää saman ihmisen kanssa koko elämänsä? Sitä olen pohtinut paljon, koska olen itsekin parinkymmenen vuoden jälkeen eroamassa. Miksi ihanne on elinikäinen kumppani? Tietysti tilanteessasi saat olla pettynyt, mutta muista myös ne onnistumiset, joita tuossa 20-vuoden matkalla on tapahtunut.
Miksi mennä yhteen sen toisen kanssa jos ei aio olla koko loppuelämänsä yhdessä?
Kyllähän kaikki varmaan aikovatkin. Mutta aika tuo mukanaan kaikenlaista ja jossakin vaiheessa voi huomata olevansa kimpasssa aivan väärän ihmisen kanssa.
Muistuu mieleeni eräs helluntalaismummo, joka tuohtuneena totesi että "miksi mennä naimisiin jos aikoo erota" . En jaksanut ruveta selittämään.
Kirjoitin tuolla aiemmin niistä ruusunpunaisista laseista, kuinka niiden läpi se toinen on ihan täydellinen. Siinä voi hyvinkin ehtiä perustaa perheen ja ottaa sen yhteisen asuntolainan ennenkuin jossain kohtaa havaitsee, että se toinen ei ollutkaan se oikea.
Todella itsekin kuvittelin ainakin ensimmäiset 15 vuotta, että suhteemme pysyy ikuisesti ja olemme toisillemme täydellinen match.
Joku voi syytellä ja vetää vaikka mitä johtopäätöksiä mutta itse en näe suhdetta virheenä- mutta en myöskään näe eroamista virheenä.
Sainhan tuon suhteen myötä puolisosta hyvän ystävän ja perheen. Mitä sitten vaikka suhde päättyykin eroon? Jonkun mielestä minun olisi ilmeisesti pitänyt kyetä näkemään tulevaisuuteen ja pystyä itsekin keskenkasvuisena näkemään millaisiksi ihmisiksi me kaiken kokemamme jälkeen kasvamme. Joskus se kasvu vie erilleen eikä se ole aina huono asia. Kivittäkää jos siltö tuntuu.