Kannattaako ujon ja introvertin opiskella kampaajaksi?
Opiskelen jo kampaajaksi tällä hetkellä, koska ala muuten kiinnostaa. Sosiaalisuus vain tuolla alalla on vähän raskasta, viikonloput menee kokonaan "sosiaalisen akun" lataamiseen. Olen kyllä oma itseni mutta en voi tuollaiseen alaan opiskellessani koulussa olla täysin tuppisuuna, pakko vähän "teeskennellä" sosiaalista ja puheliasta. Mutta se on henkisesti vähän raskasta kun ei ole sellainen luonnostaan. Olen hyvä kuuntelija kyllä, ja asiakkaat onneksi vaihtelee, helpottaa ajatus siitä että samaa asiakasta ei tarvitse nähdä pitkään aikaan uudestaan, toki samoja luokkakavereita pitää nähdä joka päivä ja jaksaa jutella. Onko täällä ketään ujoja/introverttejä kampaajia? Helpottuuko tuo sosiaalisuus ajan myötä?
Kommentit (28)
Minä en voi sietää sitä jos parturi pölisee jatkuvasti ja kyselee sille kuulumattomia asioita.
Tarjoa hiljaista kampaamokokemusta.
Ei kaikki asiakkaatkaan ole puheliaita. Itse olen ujo ja hiljainen introvertti, ja kampaajalla tahdon olla rauhassa enkä jutella. Varmasti ajan myötä opit jutustelemaan ja vähän lukemaan tilannetta, että milloin kannattaa olla aktiivinen juttelija ja milloin ei.
Jos asiakas on töissä asiakaspalvelussa jossa joutuu puhumaan koko ajan, asiakas voi halutakin kampaajalla ollessaan vain istua hiljaa.
Ei kaikkien tarvitse olla puheliaita. Osa asiakkaista haluaa olla ihan hiljaa. Itse juttelen kampaajalle jos hän on puhelias mutta yhtä hyvin voin olla hiljaakin.
Älä ainakaan ala sellaiseksi tenttaajakampaajaksi. Ne on kauheita.
Älä revi asiakkaan hiuksia liian rajulla käsittelyllä.
Jos asiakas haluaa tasaisen leikkauksen, tee niin, äläkä ala tyrkyttää, että jos vähän ohennellaan kuitenkin.
Ajatus hiljaisesta kampaamokäynnistä on houkutteleva. Ehkä siihen voisi lisätä jonkun rauhoittavan musiikin (ehkä asiakkaan halutessa, voihan tuo jotakuta ärsyttääkin)?
Puhuisit vain niistä siihen parturointiin liittyvistä asioista, se olisi aika pop.
Rasittaava on alkaa väkisin puhua jostain epäkiinnostavasta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi sietää sitä jos parturi pölisee jatkuvasti ja kyselee sille kuulumattomia asioita.
Niin, kaikki asiakkaathan toki ei tykkää jatkuvasta kampaajan/parturin höpötyksestä. Mutta yleisesti tähän alaan kuuluu sosiaalisuus, koska monet asiakkaat tykkää jutella. Yksi erittäin ujo luokkakaverinikin on saanut opettajalta kuittailua ujoudesta, että pitäisi olla sosiaalisempi. Koulussa tavallaan siis jo "pakotetaan" siihen pölisemiseen.
Ap
Mä en ainakaan itse introverttinä hakeutuisi missään tapauksessa kampaajaksi. Sosiaalisuus on joskus ok, mutta mä tarvitsen palautuakseni siitä tilanteen jossa ei tarvitse edes huolehtia siitä että saattaisi joutua olemaan sosiaalinen. Kampaajalla kun on koko ajan vieressä asiakas, vaikka saavuttaisikin tilanteen että nyt ei asiakkaan kanssa puhuta, niin pystyykö sen hiljaisuuden aikana silti palautumaan? Mä en usko että mä pystyisin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi sietää sitä jos parturi pölisee jatkuvasti ja kyselee sille kuulumattomia asioita.
Mutta kampaajana joudut sietämään pöliseviäkin asiakkaita. Vai voiko valikoida niin, että tarjoaa palveluita vain hiljaisille asiakkaille?
Ujous ei ole mikään pysyvä tila, siitä voi opetella pois,
Tärkeintä on löytää tasapaino ja heittäisin sellaisen pallon kaikille introverteille, että oletteko oikeasti introverttejä jos teitä kiinnostaa ihmisten parissa työskentely, baarissa ryyppääminen tai mikä tahansa mihin kuuluu toinen ihminen. Uskallan väittää, että varsinkin Suomessa, ihmiset ovat lähtökohtaisesti ambiverttien ja ekstroverttien sekoituksia niin kuin KAIKKI maailman ihmiset, ero on siinä miten sosiaalisuutta opitaan.
Onko olemassa sosiaalisesti ahdistunutta ekstroverttiä? Siinä kysymys, jos on, niin miltä se oikein näyttää, näyttääkö se siltä, että suomalainen haluaa mennä baariin mutta sosiaalinen ahdistus estää menemästä selvinpäin niin pitää juoda itsensä mukavaksi, muiden ihmisten kanssa kanssakäyminen on kuitenkin se päämotivaattori joka uhkaavasti näyttää ekstroverttiydeltä. Kaikki sosiaaliset kanssakäymiset kuluttavat energiaa, se on fysikaalinen fakta, mutta kuinka paljon ja millä tavalla riippuu tosi paljon ihmisestä, sosiaalisesti ahdistunut ekstrovertti menettää energiaa ihan yhtä lujalla tahdilla, ellei jopa kovemmalla kuin sosiaalisesti lahjakas introvertti.
Ja vastaus kysymykseen: ehdottomasti kannattaa jatkaa jos hiustenleikkaus/kampaamojutut on se oma juttu.
Ujona varmasti pärjää kampaajanakin, jos ujous ei ole sitä luokkaa, että se estää täysin kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa. Ja tuskin niin ujo ap onkaan, jos kerran pystyy jo alaa opiskelemaan. Kampaajanahan on sikäli helppoa, kun asiakkaat tulevat kampaajan luo, eli kampaajan ei itse tarvitse olla se aloitteentekijä sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Introverttiys on sitten vähän eri asia, ja sen suhteen pärjäämine riippuu täysin siitä, miten paljon palautumisaikaa itse tarvitsee sen työpäivän jälkeen. Eli riittääkö se vapaa-aika sosiaalisesta kuormituksesta palautumseen. Introverttejäkin kun on niin eri tasoisia, ja osalla sosiaalinen patteri kuluu nopeammin kuin toisilla. Kannattaisi sitten miettiä omia keinoja sen sosiaalisen patterin lataamiseen, jotta työstä ei tule liian suuri taakka.
Ja tosiaan ujous ja introverttiys eivät ole sama asia, vaikka usein ne ovat samassa henkilössä. On myös ujoja ekstroverttejä sekä ei ujoja introverttejä.
Tuollaiselle hiljaiselle kampaamopalvelulle olisi varmasti kysyntää eli kannattaisi tosiaan luoda omasta ominaisuudestasi myyntivaltti eikä väkisin puskea itseään johonkin perinteiseen kampaajamuottiin. Itse en ole vuosiin käynyt kampaajalla, koska en jaksa sitä turhaa kyselyä ja jutustelua vieraan ihmisen kanssa. Mulla on ystävät sitä varten.
Että inhoan näitä introvertti-aloituksia.
Vierailija kirjoitti:
Että inhoan näitä introvertti-aloituksia.
No sitähän tässä ei kysytty.
Miksi nykyihmisellä on pakonomainen tarve lokeroida itsensä, oli sitten kyse sosiaalisuudesta tai seksuaalisuudesta tai mistä vaan. Olet mitä olet, ketään ei kiinnosta.
Jos haluat tulla kampaajaksi, niin mene, mitä hemmettiä se muille kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi sietää sitä jos parturi pölisee jatkuvasti ja kyselee sille kuulumattomia asioita.
Niin, kaikki asiakkaathan toki ei tykkää jatkuvasta kampaajan/parturin höpötyksestä. Mutta yleisesti tähän alaan kuuluu sosiaalisuus, koska monet asiakkaat tykkää jutella. Yksi erittäin ujo luokkakaverinikin on saanut opettajalta kuittailua ujoudesta, että pitäisi olla sosiaalisempi. Koulussa tavallaan siis jo "pakotetaan" siihen pölisemiseen.
Ap
Voi ei. Kun tulee enemmän työkokemusta ja ikää niin kyllä se siitä. Ei ole vaikea olla palvelualalla.
Hyvää palveluun kuuluu edes vähän small talkkia. Ja pitäähän saada myös lisämyyntiä tuotteilla, niitä ei tuppisuuna saa myydyksi. Raskaaksi käy, jos työstä pitää erikseen saada palautua asiakkaiden takia.
Ap haluaa sanoa että hänellä on heikot sosiaaliset taidot, mutta eihän ne siinä kampaajan ammatissa miksikään muutu. Eikä sellaista kukaan halua kampaajakseen vaikka olisi kuinka taitava. Kampaajalla pitää olla psykologista silmää huomata asiakkaan mielentila ja ymmärtää vastata siihen.
Ihminen pystyy mihin vain kunhan on tarpeeksi periksiantamattomuutta.