Voinko hakea töihin henkilökohtaiseksi avustajaksi, jos olen tosi ujo ja hiljainen?

Ei kai siinä puhua tarvitse autat vaan miten pitää auttaa ja keräät palkan, tai jos tuntuu nololta niin mee vaikka kännissä sinne

Hyvä tuntipalkka? No ei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tuntipalkka? No ei todellakaan ole.

Oli 12-14€, viime työssäni oli 10€. On se minun mielestä hyvä. Ja kympilläkin tunnissa tulin hyvin toimeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tuntipalkka? No ei todellakaan ole.

 

Oli 12-14€, viime työssäni oli 10€. On se minun mielestä hyvä. Ja kympilläkin tunnissa tulin hyvin toimeen.

Ap

Ei se silti hyvä ole. Suht ok, mutta ei hyvä. Työ voi olla henkisesti äärettömän raskasta. Nimimerkillä kokemusta on. On täyttä sontaa se, että avustaja on työnantaja. Jotkut eivät osaa olla työnantajia ja luulevat avustajan olevan orja. Myös läheiset voivat olla vaikeita. Jäin lopulta sairauslomalle kuukaudeksi ja sain lopuksi lääkäriltä lausunnon työkkäriä varten, että ei suosittele palaamaan työhön. Irtisanouduin enkä saanut työkkäristä karenssai. En ollut ensimmäinen joka teki tuolla paikassa noin. En ehtinyt saada ansiosidonnaista koska ehdin saada koulutustani vastaavaa työtä.

Oman ja monen muun ihmisen kokemusten pohjalta en suosittele tuota työtä.

Et voi hakea, se on laissa kiellettyä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun ympäripyöreitä. Henkilökohtaisista asioistani en ollenkaan.

Aina kysyyvät onko perhettä?         Mitä vttua se niille kuuluu.

 

Aika aggressiivinen asenne sinulla. Mitä pahaa on kysyä onko perhettä. Ihan normaalia kohteliasta keskustelua. Kaikesta ei tarvii vetää hernettä nenään.

Ei tarvitse kysyä. Kyllä jokainen kertoo jos hluaa. Siellä voi olla lapsettomuutta, lapsen menetys, vaikea avioero tms.

Vierailija kirjoitti:

Puhun ympäripyöreitä. Henkilökohtaisista asioistani en ollenkaan.

Aina kysyyvät onko perhettä?         Mitä vttua se niille kuuluu.

Se on small talkia. Käännä vastaus haluamaasi suuntaan. 

Tietysti kannattaa hakea, jos kerran ala kiinnostaa. Avustaja valitaan paljolti sen perusteella, miten kemiat, luonne ym. sopivat yhteen sen työnantajan kanssa. Joku saattaa hyvinkin tykätä sellaisesta avustajasta, joka tekee vain työnsä, mutta ei pälise turhia. Vaikka oman kokemukseni mukaan useimmat kyllä pitävät reippaasta ja puheliaasta avustajasta, mutta ei se nyt ihan mahdotonta ole, etteikö muunlaisiakin joku haluaisi.

Tämän alan töitten saamiset on todella riippuvaisia siitä työnantajan saamasta vaikutelmasta ja siitä, mitä he hakevat. Joskus työn saaminen voi olla kiinni ihan naurettavistakin asioista. Itse hain äskettäin erästä paikkaa, mutta en tullut valituksi. Heti alussa, kun saavuin sinne haastatteluun, minulle tarjottiin kahvia, mutta sanoin rehellisesti, etten juo kahvia, ja tuntuu, että alamäki alkoi heti siitä eli todella pienestä. Sen jälkeen ei ollut millään ystävällisyydellä ym. mitään positiivista vaikutusta.

Tottakai voit. Hiljaisuus on vaan eduksi, juuri sellaista luonteenpiirrettä tarvitaan ettei heti lähde volisemaan ja lörpöttelemään (varsinkaan toimittelijoille) jos käy vaikka niin että herra Iso-Herra sysii sinut pois jaloistaan.

terveisin, Herra L / sos.Demi

Monesti on eduksi että on itse rauhallinen ja hiljainen, se oma käytös kun rauhoittaa asiakasta. 

Ei ole todellakaan mikään este. Tietysti pitää osata myös rajata, eli jos on liian arka sanomaan asioista, niin herkästi voidaan toistuvaati teetättää hommia, jotka ei työnkuvaan kuulu tai ottaa liikaa kuormaa toisen asioista henkisesti. 

Myös avustettavat ovat erilaisia. Jollekin jopa sopii hiljaisempi avustaja, eivätkä kaikki kaipaa tai edes halua mitään Runebergia sinne pälpättämään omia asioitaan vaan haluavat kotiinsa ihmisen, joka hoitaa hommansa ilman mitään suurempaa sosiaalista liba laabaa.

Ammatillisuus on tärkeää säilyttää molempien osapuolten kannalta. Omaa persoonaa saa tietty käyttää ammatillisuuden rajoissa. 

Avustajalla on kuitenkin hyvä olla joku suodatin ja tuntosarvet, että osaa vähän sumplia, mikä toimii kellekin.