Lue keskustelun säännöt.
Te nelikymppisenä lapsen saaneet, tajuatteko että kun lapsi on noin 30v niin te olette jo vanhuksia.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä sain poikani 39v iässä ja hän on nyt armeijassa. Tällä hetkellä pärjään vielä cooperissa ja penkkipunnerruksessa paremmin kuin hän. Olen siis nainen, joka on harrastanut aktiivisesti liikuntaa koko ikänsä. Mä en usko, että kuntoni romahtaa kymmenessä vuodessa niin paljoa etten mahdollisia lapsenlapsia jaksaisi hoitaa. Tietysti koskaan ei tiedä jos onnettomuus tai syöpä vie hautaan vaikka olisi minkä ikäinen tai kuntoinen tahansa.
En kyllä itse viitsisi lastani painaa alaspäin nostaakseni itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä sain poikani 39v iässä ja hän on nyt armeijassa. Tällä hetkellä pärjään vielä cooperissa ja penkkipunnerruksessa paremmin kuin hän. Olen siis nainen, joka on harrastanut aktiivisesti liikuntaa koko ikänsä. Mä en usko, että kuntoni romahtaa kymmenessä vuodessa niin paljoa etten mahdollisia lapsenlapsia jaksaisi hoitaa. Tietysti koskaan ei tiedä jos onnettomuus tai syöpä vie hautaan vaikka olisi minkä ikäinen tai kuntoinen tahansa.
En kyllä itse viitsisi lastani painaa alaspäin nostaakseni itseäni.
Aijaa. Good for you. Eksyit kyllä aiheesta. Aloituksessa kyseenalaistettiin vahoina lasten saaneiden kyky jaksaa lastenlasten hoitoa ja siihen vastasin. Ymmärrätkö että ikä ja kunto ei aina automaattisesti korreloi?
Ei kenellekään täällä ole huomista päivää luvatttu, niin miksi tätäkään ennalta murehtia? Oma äitini oli nuori kun minut sai mutta menehtyi myös jo viisikymppisenä, eikä kaikkia lapsenlapsiaan ikinä tavannut. Kyllähän se surettaa mutta ei ole iästä kiinni.
Ajatella silloin on vasta eläkkeelle pääsemässä, ei vanhus, silloin sitä aikaa hoitaa lapsenlapset vasta on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mä sain poikani 39v iässä ja hän on nyt armeijassa. Tällä hetkellä pärjään vielä cooperissa ja penkkipunnerruksessa paremmin kuin hän. Olen siis nainen, joka on harrastanut aktiivisesti liikuntaa koko ikänsä. Mä en usko, että kuntoni romahtaa kymmenessä vuodessa niin paljoa etten mahdollisia lapsenlapsia jaksaisi hoitaa. Tietysti koskaan ei tiedä jos onnettomuus tai syöpä vie hautaan vaikka olisi minkä ikäinen tai kuntoinen tahansa.
En kyllä itse viitsisi lastani painaa alaspäin nostaakseni itseäni.
Aijaa. Good for you. Eksyit kyllä aiheesta. Aloituksessa kyseenalaistettiin vahoina lasten saaneiden kyky jaksaa lastenlasten hoitoa ja siihen vastasin. Ymmärrätkö että ikä ja kunto ei aina automaattisesti korreloi?
Kuusikymppinen nainen kehuu että juoksee cooperissa ja nostaa penkistä enemmän kuin parikymppinen poikansa, jonka ikänsä puolesta pitäisi olla kunnossa, onhan tuo nyt vähän outoa mainostaa tuollaista. Sama kuin sanoisit että poikasi on huonokuntoinen nyhverö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne sen puolison vanhemmat voi hoitaa. Ei olisi edes aikaa kun on talo espanjassa. tai voishan ne laittaa lapsukaisen lentokoneeseen ja me haettais se kentältä. Mut tulee kalliiksi.
Ei kolmikymppisillä ole vielä lapsia, joita isovanhemmat hoitaisi. Tekevät lapsensa siinä 40 ja jälkeen, kuten vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 80. Lapsi 41. Ihan jo omillaan pärjää.
Itsetehdyt lapsen sain kaksikymppisenä. Toisen tekemän vauvan 45- vuotiaana. Sitä ennen oli jo lapsenlapsiakin. En ole kantanut huolta siitä kuka kenetkin hoitaa kun itse en enää pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutut sai viiskymmpisenä 2 lasta, heillä ei ole mitään lastenhoitoapua kun miehen äiti makaa muistisairaana vaipoissa laitoksessa ja isä on kuollut. Sanoin rouvalle että itse olen aina kärsinyt kun mulla on ollut iäkkäät vanhemmat niin hän sanoi että ei se heidän ongelma ole lasten aikuistuessa että heidän lapsilla on sitten aikanaan iäkkäät vanhemmat vaan se on sitten heidän aikuisten lasten ongelma.
Onneksi on jo aikuinen. Itsekin vielä työelämässä 70-vuotiaana. En ehtisi häntä hoitaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusikymppinen nainen kehuu että juoksee cooperissa ja nostaa penkistä enemmän kuin parikymppinen poikansa, jonka ikänsä puolesta pitäisi olla kunnossa, onhan tuo nyt vähän outoa mainostaa tuollaista. Sama kuin sanoisit että poikasi on huonokuntoinen nyhverö.
Ei. Minä sanon, että olen kuusikymppiseksi naiseksi rautaa.
Mä olen itte 57 ja haluaisin vielä pari omaakin lasta lisää mutta tarvis löytää joku ulkomaalainen nainen kun suomalaiset ei halua niitä tehä. Tinderissäkin kaikilla raxi kohdassa en halua lapsia. Mulla on jo siis muutama yli20v lapsi olemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaikeaa käsittää, että lasten saaminen ja sen ajankohta eivät ole aina noin vain itse päätettävissä?
Ihan eri asia hoitaa 2 vrk kuukaudessa kun koko ajan. Joku taas kärjistää. 70-vuotiaat jaksaa vaikka mitä, Ehkä vasta 80-vuotias ja yli ei mielellään kaitse kun muutaman tunnin.
Mitähän ap siis koittaa sanoa aloituksellaan? Mitä meidän siis pitäisi tehdä hänen mielestään?
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ajattelin hoitaa omat asiani ensin kuntoon, etten tee kuten omat vanhempani ja hommaa lapsia kun olen itsekin ihan mukula. Sen verran isoja traumoja jäänyt turvattomista ja tunteidensa vietävänä olleista vanhemmista, että tämä kierre saa luvan loppua muhun. Turvaton ja vastuuton lapsuuteni sairastutti mut fyysisesti kun pääsin lapsentekoikään. Meni vuosia päästä siitä yli ja nyt on pään vuoro. Jos luoja suo, saan lapseni joskus kolmen neljän vuoden päästä, kun olen 40. Ei voi mitään, mutta ainakin kannan vastuuni ja myös vanhempieni vastuun.
Jaa, äitini oli 18 v., kun synnyin ja minulla on kyllä ollut ihan onnellinen lapsuus ja hyvin olen pärjännyt elämässäni. Itse sain ensimmäiseni, kun olin juuri täyttänyt 24 v. Luullakseni meidänkin lapsillamme on ollut hyvä lapsuus ja olemme edelleen hyvin läheisiä toisillemme, myös lastemme puolisoiden kanssa. Usein vietämme aikaa yhdessä. Ja on ihana hoitaa lapsenlapsia, kun vielä jaksaa hyvin.
Ok. Mä sain poikani 39v iässä ja hän on nyt armeijassa. Tällä hetkellä pärjään vielä cooperissa ja penkkipunnerruksessa paremmin kuin hän. Olen siis nainen, joka on harrastanut aktiivisesti liikuntaa koko ikänsä. Mä en usko, että kuntoni romahtaa kymmenessä vuodessa niin paljoa etten mahdollisia lapsenlapsia jaksaisi hoitaa. Tietysti koskaan ei tiedä jos onnettomuus tai syöpä vie hautaan vaikka olisi minkä ikäinen tai kuntoinen tahansa.