Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta on kauheaa, kun synnytystä verrataan maratoniin
28.04.2007 |
Miten sen pitäisi olla kannustava vertaus? Minulle se kertoo enemmänkin siitä, että normaali, perusterve ihminen ei pysty selviämään synnytyksestä, koska ei pysty maratoniinkaan. Vai onko tarkoituskin pelotella?
Kommentit (14)
kipu/kestävyysasioissa ei kyllä synnytystä ja maratonia voi vertailla. Synnytyksestä onneksi selviää suurin osa, maraton voisi jäädä monelta juoksematta, motiivi ja kannustin kestää kioua kun ei taida olla ihan yhtä suuri :)
ikä se kipukaan, maraton voi olla ihan kivoton ja helppokin kokemus. Omat maratonit ovat kyllä olleet kaikki erilaisia -- neljän ja puolen tunnin hölkässä ja kolmen ja puolen tunnin juoksussa kun on aikamoinen ero. Neljän ja puolen tunnin hölkkä on ollut synnytystä helpompi (omani 12 tuntia pitkä ja täysin luomu) mutta ennätystäni (3.34) kuumalla juostessani olin kyllä vähintään samalla tavalla suorituskykyni rajoilla kuin kuin synnärillä.
Ja hei, molemmista jäi loistava fiilis! Maratoniin jäin kerralla koukkuun ja synnytys nyt tietysti tuotti maailman ihanimman lopputuloksen. MOlemmat vaikuttivat minäkuvaani, elämäntapaani, itsetuntooni, vartalooni. Toki lapsen tekeminen oli noin miljoona kertaa tärkeämpi muutos, mutta kyllä maratonkin on yksi elämääni jäsentävä kokemus. Siinä mielessä vertaaminen ehkä toimiikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T 2h synnyttänyt ja viikon aivan poikki
Samoin synnytys. Mä ymmärrän vertauksen ihan hyvin. Se on tapa yrittää selittää synnytyksen rankkuutta muille (usein miehille) kuin itse synnyttäneille. Mulla ainakin ensimmäinen synnytys oli nimenomaan maratooni. Toinen oli sitten puolikas. Ja veikkaan, etä palautuminen vei jopa enemmän aikaa kuin maratoonilta palautuminen.
nimenomaan juoksemaan, sillä maratoneilla tapahtuma suljetaan 6 tunnin kuluttua. Silloin on oltava maalissa tai maratonia ei ole läpäisty. Joissakin tapahtumissa raja on jopa 5 tuntia, se on jo aika tiukka eikä salli kovin paljoa kävelyä ellei sitenjoukse pariakymmentä kilometriä todella kovaa. Ja kuusikin tuntia vaatii hölkkäämään ainakin puolet tai sitten kilpakävelytekniikkaa...
TUo maratoonari, joka sekä ymmärtää että ei ymmärrä vertailua...
Pahoittelen, että sotkin käsityksiä. Mä tarkoitin, että siitä 48 kilsasta matkana selviää kyllä kaikki perusterveet. Kävellen, taukoillen ja välillä hieman tankaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
nimenomaan juoksemaan, sillä maratoneilla tapahtuma suljetaan 6 tunnin kuluttua. Silloin on oltava maalissa tai maratonia ei ole läpäisty. Joissakin tapahtumissa raja on jopa 5 tuntia, se on jo aika tiukka eikä salli kovin paljoa kävelyä ellei sitenjoukse pariakymmentä kilometriä todella kovaa. Ja kuusikin tuntia vaatii hölkkäämään ainakin puolet tai sitten kilpakävelytekniikkaa...TUo maratoonari, joka sekä ymmärtää että ei ymmärrä vertailua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei todellakaan ole juostu vaan kävelty.
6 tuntiin ehtii vaikka ottaa nokoset välillä.
Oli vaan ihan pakko... Ja joo, on se matkakin, tosin ei 48 kilometriä vaan 42 kilometriä 195 metriä, mutta jos haluaa väittää juosseensa maratonin, on pakko ottaa osaa kisaan. Vai kuka uskoo jos vaan kerron juosseeni maratonin, ihan itsekseni ja oikomatta :)
Mutta synnytyksessä ja maratonissa on paljon samaa, mutta fyysinen rasittavuustaso on kyllä ihan toinen -- maraton vaan on rankempaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen juossut 50km lenkkejä välillä itsekseni. Mutta toisaalta, ehkä minulla lähtee tarve juosta eristä kuin sinulla. Minä en juokse siksi, että kaverit uskoisi minun juosseen pitkiä matkoja. Minä juoksen vain sen takia, että nautin juoksusta. Se on yhdentekevää, uskooko kukaan minun juosseen mitä määriä.
Maratoonissa ja synnytyksessä on nähtävästi yksi yhteinen piirre ainakin. Osa haluaa brassailla sillä, kuinka rankka ja raaka synnytys oli. Osa juoksee maratoneja siksi, että voi brassailla, kuinka rankka ja raaka matka oli.
Kuka tahansa läskilöllerö pystyy (tavalla tai toisella) synnyttämään vaikkei jaksaisi kävellä rappusia kolmanteen kerrokseen. Maratonista ei selviä moni hyväkuntoinenkaan.
Minusta synnytys oli helpompi kuin rankimmat heittämäni perusjuoksulenkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muutaman sellaisen lyllerön, jotka ovat sen menneet läpi melkein kävellen. Välillä on " juostu" muutama kilometri ja sitten taas kävelty.
Maratonin pääsee läpi ihan tavallisella peruskunnolla. Se on sitten eri asia jos haluaa maratonilla hyvän ajan. 3.30 aikaan pitää olla jo hiukan pohjaakin. Sitä ei ihan pk-lenkeillä juosta vaan pitää harjoitella vauhtiakin.
Vaikka ei se maratonkaan hyvä kuntoisena mikään erikoinen elämys ollut. Kunhan juoksi sen läpi.
Alue: Aihe vapaa
- Synnytyksessä ja maratonissa on alku ja loppu, siitä siis selviää!
- Molempien jälkeen voi olla fyysisesti aivan poikki
- Molemmat on aika pitkäkestoisia, ei mitään sadan metrin sprinttejä siis.
Eroa taas siinä, että
- Synnytyksestä pääsee " läpi" kuka tahansa millä tahansa kunnolla, kunto ei vaikuta millään lailla omasta mielestäni kaksi erilaista synnytystä eri kuntoisena koettuani
- Synnytystä varten ei voi oikein edes treenata. Lukea voi, mutta ei välttämättä tarvitse.
- Maratonjuoksu on aika yksitoikkoista samaa koko maraton läpi, synnytyksessähän on eri vaiheita joissa oma vointi voi olla ihan erilainen, ja kesken rasittavimmankin synnytyksenkin voi levätä, jos puudutteet (epiduraali) onnistuu nappiin.