Minulla ei ole yhtään ystävää

Olen kaunis viehättävä ja sosiaalinen  nainen. Täytän iltani opiskelulla ja liikunnalla.

Minulla on epävakaa personnallisuushäiriö, kiitos vanhempieni laiminlyöntien (aina ei ollut edes ruokaa).

Mietiskelen, kun työssäni  näen ystävyksiä , joilla ei no leikkaa normaalisti...outoa käytöstä..hermostunutta naurua ym, että ehkä ennemmin olen yksin.

Kun vielä oli ystäviä, saatoin vuosien ystävyyden jälkeen humalassa töksäyttää jotain, jota ei annettu anteeksi...päätin sitten...ok..eipä kiusata muita ihmisiä..nykyään en enää ns biletä.

Olisi toki kiva että olisin täysin normaali, aviomies on pysynyt rinnallani ja rakastaa.