Lue keskustelun säännöt.
Oletteko ajatelleet, että elämme nytkin jo kuin kuninkaat?
Ja silti todella moni valittaa ja haluaa vaan lisää rahaa, mukavuuksia ja elämyksiä.
Kommentit (218)
Kun seuraa noita Ruotsin, Norjan ja Iso-Britannian kuninkaallisten tekemisiä, niin voi hyvin sanoa, että täällä eletään vapaammin kuin nuo suvut kotimaissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole edes kruunua. Se on aika olennaista kuninkaalliselle.
Ei kaikki. Euroopassa ehkä, mutta Intiassa, Japanissa ja muualla itämaissa oltiin hygieenisiä.
Vierailija kirjoitti:
Luksuselämää vietetään nykyisin vaikka olisi työtön tai laiska. Kaikkea on ja kaikkea saa - asunnotkin hulppeita verrattuna miten sotien jälkeen eleltiin torpissa ja hellahuoneissa lapsikatraiden kanssa ja rähkittiin töissä minipalkoilla. Valittaa osataan tuhat kertaa enemmän kuin silloin.
Onko 22-27m2 hulppea asunto?
"työtön ja laiska"
Tiesitkö, että työttömistä 33% on lääkäri määritellyt työkyvyttömiksi?
Ruokaa oli varmaan kuninkaallisesti, mutta komeatkin asumukset oli kylmiä, epämukavia ja hygienia piikojen varassa. Lisäksi oli velvollisuus olla aina taisteluvalmiudessa. Mukavammin sitä elää nyt vaikka tarpeeton loistokkuus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole edes kruunua. Se on aika olennaista kuninkaalliselle.
Sellaisen saa parilla eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, kiitollisuuden esille tuominen ja tiedostaminen aika ajoin on hyvin tärkeää!
Ihmisluonnon kirous on tottua hyvään ja keskittyä etsimään virheitä. Ei me päästäis ikinä eteenpäin jos vaan tyydyttäisiin asioihin. Pitäisi vaan osata laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja priorisoida eikä myrkyttää mieltään jatkuvalla valittamisella.
Vierailija kirjoitti:
Luksuselämää vietetään nykyisin vaikka olisi työtön tai laiska. Kaikkea on ja kaikkea saa - asunnotkin hulppeita verrattuna miten sotien jälkeen eleltiin torpissa ja hellahuoneissa lapsikatraiden kanssa ja rähkittiin töissä minipalkoilla. Valittaa osataan tuhat kertaa enemmän kuin silloin.
Nykyään ei ole duunarilla varaa edes omaan yksiöön. Oma hellahuone olisi luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luksuselämää vietetään nykyisin vaikka olisi työtön tai laiska. Kaikkea on ja kaikkea saa - asunnotkin hulppeita verrattuna miten sotien jälkeen eleltiin torpissa ja hellahuoneissa lapsikatraiden kanssa ja rähkittiin töissä minipalkoilla. Valittaa osataan tuhat kertaa enemmän kuin silloin.
Mistä tiedät minkä verran ihmiset valittivat tuolloin?
Hän tuskin on niin vanha, että varmuudella muistaisi ajan sodan loputtua ja kuinka ihmiset silloin puhuivat.
Oltiin lähdetty evakossa Karjalasta pakoon ja sinne jäi talo, maat ja omaisuutta se mitä ei evakkorekeen mahtunut ja lisäksi sodassa oli menetetty jalkaa, kättä ja saatu henkisiä vammoja. Varmaan ei yhtään valitettu, vaan oltiin onnellisia kaikista menetyksistä. Varsinkin vaimo, joka jäi yksin hoitamaan lapsia, kun mies oli kaatunut rintamalla venäläiseen luotiin.
Vierailija kirjoitti:
Ai, ei mulla kyllä ole 1000 neliöistä kullattua palatsia, 100 ruokalajin illallisia, tuhansien ihmisten bileitä sun muita.
Sen sijaan taitaa olla Netflix-tunnukset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuullut mummoni valittavan koskaan, en kertaakaan. Oli tyytyväinen ja kiltti ihminen.
Ehkä mummosi oli jo lapsena hakattu hiljaiseksi.
Jaa, en tietenkään tiedä mummoni lapsuutta. Siihen aikaan varmaan ollut kova kuri lapsilla ja töitä teetetty. Hakattu tai ei, lapsen lapsilleen jaksoi opettaa juttuja kärsivällisesti ja kaikki muksut oli tasaveroisia
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja pakkasista valitetaan. Eipä ollut hääviä silloin kun jotkut päättivät tänne pohjoiseen asettua asumaan. Hekin selvisivät niin kyllä mekin, sanoi joku heppu telkussa. Olen samaa mieltä.
Sitä olen aina ihmetellyt miten ne oli niin idiootteja, että jäivät tänne asumaan, kun talvi tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei ole ihmisen elämä ollut näin helppoja ja ikinä ei ole ollut näin paljon ahdistuneita.
Ennen vanhaan ei ollut aikaa analysoida jokaista tunnetilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tämä rikkaille. Kaikkea rahaa ei aina tarvitse käyttää itseensä.
Ei koske pelkästään rikkaita vaan lähes jokainen suomalainen elää elämää, josta muinoin on voinut vain haaveilla. Lämmin, juokseva vesi on oikeasti jo todellinen luksustuote.
Ap
Hesarikin uutisoi, että puolta väliä kolmekymmentä lähestyvät lapset palaavat vanhempiensa luokse entistä useammin, kun itsenäinen asuminen pienessä asunnossa, ilman palveluja, yksin on osoittautunut traumaksi.
Monilla nuorilla on kyseessä niin sanottu aikuistumisen kriisi: he kokevat vaikeuksia siirtyä täysin itsenäiseen elämään ja vastuullisiin rooleihin, ja osa pakenee tätä vaihetta esimerkiksi viivästyttämällä taloudellista itsenäistymistä tai pysymällä vanhempiensa tuen piirissä pidempään kuin aiemmat sukupolvet. Raha ei ole riittänyt matkusteluun (eikä oletettavasti meikkeihin, vaatteisiin, huvituksiin, tekoripsiin, kynsiin tai botox-pistoihin). Tuossa iässä suurin osa suomalaisista oli muutama vuosikymmen sitten ainakin yhden lapsen vastuullisia ja itsenäisiä vanhempia.
Kuninkaat eivät ajele 30 vuotta vanhalla Volvolla, todennäköisesti eivät saisi edes käyntiin kun on sen verran originelli kapine. Eivät myöskään palele sähkön hinnan korotusten takia. Minkähän maan kuningasta AP tarkoitti?
Vauraat sijoittavat rahansa uudelleen, moni käyttää itseensä vain välttämättömyyksien verran
Asuin usean vuoden ajan pientaloalueella Etelä-Saksassa. Ensivaikutelmani oli että siellähän on vaurasta ja onnellista. Mutta jonkin ajan päästä huomasin että siellähän on vieläkin angstisempaa kuin Suomessa. Ihmiset vertaavat itseään naapureihin (talo, auto...) ja kantoivat huolta siitä että onhan puutarha edustuskelpoinen. Tästä päättelin että mitä vauraammat ihmiset, sitä typerämmät ongelmat.
Ehkä suuri osa nykyihmisten ahdistuneisuudesta johtuu siitä että ihmisaivot eivät ole kehittyneet sellaiseen yltäkylläisyyteen jossa elämme. Sanotaan että ihmisen aivot toimivat parhaimmillaan kun asioista on puutetta. Miljoonien vuosien ajan ihan viime vuosikymmeniin asti ensisijainen huomio on ollut ravinnon hankkimisessa sekä kotiin ja asumiseen liittyvissä asioissa. Seuraava taso on ollut muiden materiaalisten tarpeiden tyydyttäminen.
Nykyään ihmisillä on ensimmäistä kertaa valtava määrä vaihtoehtoja joista pitäisi valita. Työkin jota teemme liikkuu enenevässä määrin abstraktilla tasolla ja sillä on yhä vähemmän tekemistä perustarpeidemme kanssa. Voimme yhä vähemmän vaikuttaa ympäristöömme, kun energian hinnat nousevat tai jokin asia pitäisi korjata. Vaihtoehtoja on siis paljon, mutta toisaalta ollaan entistä avuttomampia.