Itkemisestä johtuva oksentelu

Meillä tuo keskimmäinen (nyt 3v7kk) on joskus itkenyt oksennukseen asti. Tosi hurjaa ja kurjaa :( Valitettavasti mulla ei ole antaa mitään neuvoja teidän tilanteeseen, mutta jos yhtään lohduttaa, niin kohtalotovereita löytyy.

Meillä poika 1 v 5 kk ja oksentelu itkemisen yhteydessä alkoi jo viime kesänä. Kaveri hoksas, että niin saan ainakin täyden huomion...Ongelma meillä on ollut ja on edelleen, ettei poika ole nukkunut vielä yhtään (!) yötä hyvin. Ja kyllä, unikouluja yms. on koitettu pitää, mutta kun tuloksena on oksupoksu, niin menee siitä pohja pois. Eli siis jos öiseen aikaan itkettää, on pakko reagoida aika nopeesti, ettei mene koko peti ja ympäristö pyykkiin. Enpä tiedä mitä vois keksiä, päivisin jos itkettää, ongelmaa ei ole. Neuvolassa olen jutellut asiasta, siellä vaan todettiin, että toiset ne nukkuu huonommin vähän pitempään...niinpä. Eipä tässä ollut sulle mitään neuvoja, mutta jos joku, jolla enemmän kokemusta, antais hyviä vinkkejä. Olis kiva kans nukkua...

Mä jo ajattelin, että kellää muulla ei ole näin.

Niin kuin edellinen kirjoitti, niin hankalintahan tilanteessa on, että ei voi yhtään lasta itkettää sängyssä, vaan palvelun on pelattava heti ja mihin aikaan tahansa. Muuten tulee oksennus ja se ei ole kivaa!

Meillä neiti on tähän asti mennyt aina nukkumaan nätisti. Vauvasta asti on yöt nukkunut, lukuun ottamatta sairastelua tai hampaiden tuloa. Iltaisin on jäänyt nätisti sänkyyn ja isompana on itse kipittänyt ja kiivennyt sinne.

Nyt on sitten alkanut uhma. Neuvolassakin sanoivat, että neidillä on voimakas tahto. Miksi se ei voi kiukutella vaikka päivisin?? Meilläkään tyttö ei oksenna päivisin koskaan. Ei tosin siis kiukuttelekaan samaan malliin päivällä.

Jaa-a, mitähän tässä vois asialle tehdä. Mulla on ainakin keinot loppu.

tosin ei onneksi (ainakaan vielä) öisin, vaan kiukkukohtausten tullessa päivisin tilanne päättyy useamman kerran viikossa oksentamiseen. Kaikkeen itkuun oksentamista ei liity. Poika on vuoden ja kolme viikkoa päälle, affektioksenteluja on nyt ollut muistaakseni parin kuukauden ajan tiheämmin. Tänään juuri oltiin uimaan lähdössä, ja poikanen suuttui ilmeisesti siitä, että piti pukea, oksensi neljä kertaa eli koko välipalan jonka oli juuri syönyt. Ei kun poika rauhalliseksi, sitten vaatteiden vaihto, lattioiden siivous ja uuden välipalan syönti. Vielä tässä illansuussa pesin koko kylppärin katosta lattiaan, kun oli tullut kiireessä vähän huolimatonta jälkeä... Useimmiten tätä käy tietenkin silloin kun ollaan pojan kanssa kahdestaan kotona, ja itsellä olisi muka kiire. Jaksamista teille muille voimakastahtoisten oksentelijoiden vanhemmille :), jään odottamaan jännityksellä mitä tästä vielä seuraakaan kunhan iskee uhma päälle!

-aranja ja poikanen pian 13 kk-

Meidän neiti kans aikoinaan tarpeeksi suuttuessaan huusi niiin kauan että oksensi. Ennalta ei koskaan voinut arvata mikä laukaisee tuon pahan itku-kiukkukohtauksen. esim. muista kun kerran laitoin illallan vesihanan kiinni neidin mielestä liian aikaisin. Hällä tais olla vielä käsienpesu leikki kesken. Huusi ja jatkoi huutamistaan niin kauan että oksensi. Pääsi sitten isänsä kanssa suihkuun pesulle siksi aikaa kun sain paikat siivottua. Vähitellen sitten rauhoittui, siltä erää..

Noita vastaavanlaisia kertoja oli useita.Ihan mitättömiltä tuntuvat asiat saattoivat laukaista järkyttävän itkukohtauksen. Sitä vain oppi tuntemaan liiallisuuksiin menevän kiihtymyksen merkit ja aloittamaan ajoissa toisen rauhoittamisen.

Ikä tekee tietenkin myös tehtävänsä. Nyt 4-vuotiaanan moiset kohtaukset ovat pysyneet poissa. 1- 3-vuotiaana niitä kyllä tuli aika ajoin.

Hei,



tuollainen kiukuttelu josta kerroit, siis unilelu väärässä asennossa ym. kuulostaa niin tutulta. Meillä esikoinen alkoi tuollaisen kiukuttelun joskus 2v jälkeen. Kuopuksen allergioiden takia lueskelin silloin noita allergialistoja ja huomasin että siellä joidenkin lapset oireilivat sopimattomista ruuista raivoamisella. Jätettiin pähkinät pois ruokavaliosta ja raivoamiset jäi. Myöhemmin tuli uudelleen hiljakseen ja luulin uhmaksi. Sitten rupesi oksentelemaan iltapuuron toisinaan pois. Lopulta tajuttiin että oli allergisoitunut mansikalle jota sai iltapuuron mukana mansikkajugurtissa. Jätettiin pois ja taas meillä loppui raivoamiset ja oksentelut. No 3v synttäreiden alla alkoi taas kaikki olla mahdotonta. Pissaamiset, kakkaamiset, pukemiset jne. Nenä vuosi kirkasta limaa ja kaikesta raivottiin. Jouduttiin supistamaan ruokavalioa oikein reippaasti ennen kuin tilanne rauhoittui. Nyt sitten koitetaan palautella ruokia hitaasti takaisin ja seurata mitkä aiheuttavat ongelmia. Ainakin jotkin mausteet, lisäaineet ja hedelmät näyttävät olevan ongelmallisia.



Kannattaisi ehkä pitää vähän kirjaa lapsen syömisistä ja raivoamisista ja oksenteluista. Ehkä löytyisi jokin ruoka-aine joka ei sovi lapselle. Siis tekee huonon olon jonka takia lapsi ehkä alkaa itkemään ja sitten se raju itku laukaisisi oksennuksen. Se että oksentelu ja raivoaminen on yöllä voisi selittyä sillä että huono olo tulee joskus pahemmin makuuasennossa (jos esim. happojen nousua suuhun tai vastaavaa) tai sitten esimerkiksi sillä että sopimatonta ruokaa syödään iltapalaksi (toki syyllinen voi olla milloin vain syöty samana vuorokautena ja vaikka edellisenäkin, reakointi aika vaihtelee lapsilla tosi paljon(viikko-heti)).



Tietty jos haluaa niin voisihan sitä kokeilla myös nostaa lapsen sänkyä pääpuolelta vähän ylemmäksi (jos lapsi siis nukkuu yleensä pää tyynyllä päin). Jospa olo olisi sitten parempi.



Varmasti on lapsia jotka oksentelvat ilman allergioita ym. mutta jos lapsella kurja olo jo ennen oksennusta ja itkua niin jostakihan se yleensä johtuu. Astman aiheuttama ahdistus voisi tietysti kanssa aiheuttaa tuollaista pahaa oloa ja siitä seuraavaa itkua ja oksua.



Tsemppiä selvittelyyn



t. kahden allergikon äiti

Pienempänä esikoisemme oli sellainen, että aina kun tuli yskä, meni se yskiminen sellaiseksi että öisin oksensi yskimisen päälle. On myös huutanut itsensä oksennukseen saakka, tosin tämä on kohtuullisen harvinaista. Itse suosin " pehmeitä" lapsenkasvatuskeinoja, nukumme edelleen kaikki perhepedissä(lapset 3v ja 5,5kk)ja esikoista imetin öisin aikanaan 2v saakka eikä mitään radikaaleja unikouluja raaskittu pitää. Ensiksi voisi miettiä että löytyykö tämän käytöksen takaa jotain? Onko teillä tapahtunut isoja muutoksia, tai onko niitä tiedossa lähiaikoina? Jos kyse on sitten ihan pelkästä uhmasta, siitä että lapsi on huomannut saavansa kaiken vanhempien oksennuksen pelossa, pystyisikö kokeilemaan että mitä tapahtuukaan jos oksentamista ei pidäkään niin pahana asiana?



Olen kyllä sitä mieltä, että tiettyyn saakka voi joustaa uhmiksen kanssa. Esim. jos oli " väärä" muki, vaihdoin suosiolla toiseen, väärät vaatteet jne., mutta sitten on jotain asioita tietysti mistä ei yksinkertaisesti VOI joustaa. Ja jos hyppyytys menee ihan mahdottomaksi niin sitten pitäisi pystyä puhaltamaan tilanne poikki. Auttaako ennen totaalista hepulia rauhoittelu, syliin ottaminen tms.? Mietin vain sitä että jos lapsen kanssa on huudon aikana, lohduttaa/on läsnä eikä " pelästy" sitä, voisiko lapsen vain antaa huutaa ja sitten mahdollisesti myös oksentaa? Suojaisi patjat ja varaisi vaihtolakanoita/pyyhkeitä tms. Jos muutaman yön jälkeen lapsi huomaa ettei hänen huutoaan pelätäkään, eikä se tuota tulosta? Onko ihan lapsen rääkkäystä, en tiedä kun en tunne lasta, kuinka herkkä on tms. Itselläni on aika vahvatahtoinen tuo esikoinen ja olen hänen kanssaan käyttänyt sitä että en huomioi sitä huutoa, olen vaan siinä vieressä ja annan huutaa. Sitten kun suostuu syliin niin halitaan ja sitten myöhemmin jutellaan asiasta.



Varmasti itse tiedät kuinka teille on parasta toimia! Monet vaiheethan menevät sitten hetken päästä ohi, ja taas helpottaa, eli pieni odottelukin saattaa auttaa. Pitkä sepustus...Tuli vielä mieleen, että tuntuuko lapsestasi että tarvitsisi vielä teistä turvaa kun koko ajan huutelee? Jos nukkuu omassa huoneessa, niin auttaisiko jos jompi kumpi menisi lattialle patjalle nukkumaan joksikin aikaa?

Kiva kuulla Hyrysysy, että nämä oksentelut varmaan vielä joskus loppuvatkin:)

MiTeSa: Mielenkiintoinen viesti sinulta! Meidän tytöllä on maitoallergia ja jonkin verran ollaan viime aikoina kokeiltu antaa maitotuotteita hänelle neuvolan kehoituksesta. Hän ei reagoi nykyään heti maitoon vaan huomasin vasta viime päivinä, että maha on mennyt löysälle ja kakka pahanhajuista. Eli maito ei siis vieläkään käy. Oiskohan tämäkin tehnyt pahaa oloa.

Pojallamme on astma, siksi sekin kävi mielessä, kun muistin tämän puistossa kuulemani keskustelun.

Eihän sitä tiedä, jos oikeasti jokin asia tuntuu pienestä pahalta. Kun ei osaa vielä sitä ilmaista.

Viestistäsi tuli mieleen, kun aikaisemmin huomasin, että tyttö oli aina syönyt illalla suklaasoijavanukasta ja sitten tuli kohtaus sängyssä. Silloin kävi mielessä, että miksihän aina silloin oksentaa.

Pitääpäs miettiä ja seurata asiaa.

Sängynpää meillä on aina jonkin verran koholla. Niin ja nytkin tytöllä on nenä vuotanut kirkasta räkää viikon verran ja silmiäkin tuntuu hankaavan paljon. Pari päivää sitten puhuikin miehelle, että onkohan tytölläkin jokin siitepölyallergia, kuten veljellä.

Tuossa jo allergioitakin mietein vaihtoehdoksi. Tämä asia tuli kuvioihin aikalailla samoihin aikoihin, kun alkoi uhmaikä. Ja tyttö on todellakin voimakastahtoinen, kuten meidän esikoinenkin. Aluksi alkoi pientä kiukuttelua päivisin ilmetä, kunnes sitten alkoi tämä yöshow. Kyllä neiti osaa päivisinkin tahtoa, mutta silloin saa mielen kääntymään muihin asioihin paremmin. Kaikki on " ei" ja " pakko saada" :)

Ei ole ollut mitään isoja muutoksia eikä niitä kyllä ole tiedossakaan.

Aina on vain jokin huonosti, kun menee nukkumaan, tai siis yleensä. Tänään taas vaihteeksi nukahti hyvin, vaikka ei olisi millään mennyt nukkumaan. Poikkeusta oli kyllä se, että unilelu oli vieläkin kuivumassa ja sängynverhotkin poissa. Niistä ei siis voinut tällä kertaa kiukutella. Ja nämähän se yleisin syy on ollut. Saa nyt nähä sitten, mitä yö tuo tullessaan.



Tuntuu, että jotenkin kyllä pitäisi saada tilanne rauhoittumaan. Tyttö unohtamaan sänkykiukuttelu. Mutta en voi häntä itkettää tahalteen edes sylissä niin, että hän oksentaa. Se on niin kamalaa tytön mielestä. Hän on aivan paniikissa sen jälkeen. Jos olisi kyse vaikka meidän toisista lapsista, voisi vähän itkettääkin, jotta näkisi ettei palvelu pelaa. Mutta tämän oksentamisen takia tätä ei voi tehdä.



Tyttö nukkuu meidän vanhempien huoneessa vielä. Yhden kerran otinkin hänet viereen nukkumaan, kun ei oksentamisen jälkeen rauhoittunut sänkyyn millään. Mutta hän ei osaa nukkua muualla kuin omassa sängyssä. Ei millään alkaisi nukkumaan meidän vieressä. Tuntuu, että hänelle on tärkeää, että kaikki asiat sujuvat totutulla tavalla.

Kuinkahan sekava selostus tästä oikein tulikaan. Väsyttää jo niin, että pitää mennä nukkumaan.







Pienempänä esikoisemme oli sellainen, että aina kun tuli yskä, meni se yskiminen sellaiseksi että öisin oksensi yskimisen päälle. On myös huutanut itsensä oksennukseen saakka, tosin tämä on kohtuullisen harvinaista. Itse suosin " pehmeitä" lapsenkasvatuskeinoja, nukumme edelleen kaikki perhepedissä(lapset 3v ja 5,5kk)ja esikoista imetin öisin aikanaan 2v saakka eikä mitään radikaaleja unikouluja raaskittu pitää. Ensiksi voisi miettiä että löytyykö tämän käytöksen takaa jotain? Onko teillä tapahtunut isoja muutoksia, tai onko niitä tiedossa lähiaikoina? Jos kyse on sitten ihan pelkästä uhmasta, siitä että lapsi on huomannut saavansa kaiken vanhempien oksennuksen pelossa, pystyisikö kokeilemaan että mitä tapahtuukaan jos oksentamista ei pidäkään niin pahana asiana?



Olen kyllä sitä mieltä, että tiettyyn saakka voi joustaa uhmiksen kanssa. Esim. jos oli " väärä" muki, vaihdoin suosiolla toiseen, väärät vaatteet jne., mutta sitten on jotain asioita tietysti mistä ei yksinkertaisesti VOI joustaa. Ja jos hyppyytys menee ihan mahdottomaksi niin sitten pitäisi pystyä puhaltamaan tilanne poikki. Auttaako ennen totaalista hepulia rauhoittelu, syliin ottaminen tms.? Mietin vain sitä että jos lapsen kanssa on huudon aikana, lohduttaa/on läsnä eikä " pelästy" sitä, voisiko lapsen vain antaa huutaa ja sitten mahdollisesti myös oksentaa? Suojaisi patjat ja varaisi vaihtolakanoita/pyyhkeitä tms. Jos muutaman yön jälkeen lapsi huomaa ettei hänen huutoaan pelätäkään, eikä se tuota tulosta? Onko ihan lapsen rääkkäystä, en tiedä kun en tunne lasta, kuinka herkkä on tms. Itselläni on aika vahvatahtoinen tuo esikoinen ja olen hänen kanssaan käyttänyt sitä että en huomioi sitä huutoa, olen vaan siinä vieressä ja annan huutaa. Sitten kun suostuu syliin niin halitaan ja sitten myöhemmin jutellaan asiasta.



Varmasti itse tiedät kuinka teille on parasta toimia! Monet vaiheethan menevät sitten hetken päästä ohi, ja taas helpottaa, eli pieni odottelukin saattaa auttaa. Pitkä sepustus...Tuli vielä mieleen, että tuntuuko lapsestasi että tarvitsisi vielä teistä turvaa kun koko ajan huutelee? Jos nukkuu omassa huoneessa, niin auttaisiko jos jompi kumpi menisi lattialle patjalle nukkumaan joksikin aikaa?

[/quote]

Oli kyse sitten allergioista tai uhmasta. Meillä uhmaikä, se pahin vaihe, kesti n.2kk(sitten tuli pikkusisko ja alettiin risata taas...). Joillekin lapsille on kuulemma tosi tärkeää että kaikki asiat tehdään oikein ja esim. sukat eivät ole rypyssä jne. Silloin on varmaan parasta yrittää pitää nämä asiat " järjestyksessä" . Onhan meillä aikuisillakin hassuja juttuja, mitä noudattaa. Jotkut haluavat joka aamu tietyn aamiaisen, muuten päivä menee pilalle. Toiset kokeilevat moneen kertaan auton ovia, että varmasti ovat lukossa, toiset eivät voi sietää yhtään epäjärjestystä, hammastahnatuubin puristamisesta väärästä paikasta ja siitä kummin päin vessapaperirulla asetetaan on puhjennut monia perheriitoja.



Jaksamista teille, joku " ratkaisu" tulee ajan myötä. Lapsi kasvaa, uhma menee ohi, ruokavaliosta löytyy ratkaisu...kauniita unia!