Pelkäättekö uuden lääkkeen aloittamista ?
Tai liittyykö siihen jotain ikäviä ajatuksia tai otatteko lääkkeen ihan kuin minkä tahansa pastillin sen kummempia miettimättä ?
Kommentit (19)
Olen alkanut vähän pelätä, tullut vakavia sivuvaikutuksia, joiden takia loppuelämän lääkitys. Ihmettelen sitä lääkemääräysten paljoutta, jota lääkärit surutta määräilevät.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut vähän pelätä, tullut vakavia sivuvaikutuksia, joiden takia loppuelämän lääkitys. Ihmettelen sitä lääkemääräysten paljoutta, jota lääkärit surutta määräilevät.
Niin ja tarkistavatko lääkärit tarpeeksi huolellisesti muiden lääkkeiden yhteiskäytöstä tulevat sivuvaikutukset, epäilen.
Olen jättänyt lääkkeitä ottamattakin ihan vaan sen takia, että niissä on älyttömiä sivuvaikutuksia.
No jaa, ehkä se joskus on jännittänyt, kun ensin lukee pakkausselosteen ja mitä kaikkea siellä luetellaan mahdollisina haittavaikutuksina. En kuitenkaan ole koskaan syönyt yhtäkään lääkettä huvikseen tai ilman tarvetta ja pidän lääkäreitä asian osaavina ihmisinä (perustuen omiin kokemuksiini) eli asiantuntijan määräämä välttämättömyys. Silloin on aika turha pelätä seurauksia.
Joo hermoilen aina. Mulle määrättiin hiljan kolesterolilääke ja olin 100% varma että mulla on suunnilleen kaikki ne kamalat sivusaikutukset mistä niiden yhteydessä aina pelotellaan; kovat lihaskivut ja ties mitkä. No mitään ei ole ollut, pari kk nyt syönyt niitä.
Suhtaudun lääkkeisiin terveellä järjellä. En ota lääkkeitä ellei se oli vointini kannalta välttämätön. Lopetan myös lääkityksen, jos siitä tulevat sivuvaikutukset ovat suurempi haitta kuin itse sairaus.
Pelkäsin lamotrigiinin aloitusta. Siitä voi tulla hengenvaarallinen ihoreaktio.
En. Yksi lääke sai aikaan sen verran etovan olon, että pari ensimmäistä viikkoa tuntui koko ajan siltä, että oksentaa ihan just, mutta se meni ohi kuten suurin osa sivuvaikutuksista. Pysyvästi en niin pahan olon kanssa olisi kyllä halunnut olla vaan jossain vaihteessa olisi pitänyt yrittää vaihtaa lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
En. Yksi lääke sai aikaan sen verran etovan olon, että pari ensimmäistä viikkoa tuntui koko ajan siltä, että oksentaa ihan just, mutta se meni ohi kuten suurin osa sivuvaikutuksista. Pysyvästi en niin pahan olon kanssa olisi kyllä halunnut olla vaan jossain vaihteessa olisi pitänyt yrittää vaihtaa lääkettä.
Elimistö yrittää aluksi tottua lääkkeeseen ja elimistö joko tottuu tai se ei totu.
Aina oletan juuri päinvastaista, koska niin kehoni lääkkeisiin reagoin. Rauhoittavat piristää. Kuume tarkoittaa lämpötilan laskua. Jos lääkkeestä ei pitäisi saada sivuoireita, saan. Jos lääkkeessä on lista sivuoireita, en saa mitään. En edes kortisonista saanut mitään, vaikka suuri annostus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut vähän pelätä, tullut vakavia sivuvaikutuksia, joiden takia loppuelämän lääkitys. Ihmettelen sitä lääkemääräysten paljoutta, jota lääkärit surutta määräilevät.
Niin ja tarkistavatko lääkärit tarpeeksi huolellisesti muiden lääkkeiden yhteiskäytöstä tulevat sivuvaikutukset, epäilen.
Nimen omaan! Ku eivät paljon kattele tai kysele. Itsekkin olen törmännyt tähän, että uusi lääke blokkaa toisen tehon pois, eli sitten syöt jompaa kumpaa turhaan. Yli diagnosointi on toinen iso murhe, nyttenkin mulla on kuulemma refluksi tauti, tämä diagnoosi on tehty minua näkemättä reseptin uusinnan ohessa, samoin mulla on kuulemma verenpaine tauti, enkä syö edes mitään lääkkeitä sellaiseen. Yksi "lääkäri", nuorimies oli kovasti sitä mieltä että minun pitäisi syödä kolesteroli lääkkeitä koska olen täyttänyt 60-vuotta. Kun sanoin hänelle että käyn veri kokeissa neljä kertaa vuodessa Trombosyytti arvojen vuoksi, eikä verenkuva lääkäri eli Hematologi ole ikinä sanonut mitään tuollaista, sitten hän sulki suunsa...ei edes katsonut mistään koneen tiedostoista onko tällaiselle mitään perusteita, raapaisi vaan päästään tallaisia...NIIN EI PITÄISI MIELESTÄNI TEHDÄ! Ei nää lääkkeiden määräämiset pitäisi olla mitään tuulesta temmattuja asioita, mutta toisin tuntuu olevan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut vähän pelätä, tullut vakavia sivuvaikutuksia, joiden takia loppuelämän lääkitys. Ihmettelen sitä lääkemääräysten paljoutta, jota lääkärit surutta määräilevät.
Niin ja tarkistavatko lääkärit tarpeeksi huolellisesti muiden lääkkeiden yhteiskäytöstä tulevat sivuvaikutukset, epäilen.
Kyllä ne tarkistaa, jos potilas vain muistaa mainita kaikki lääkkeensä. Muuten eivät tarkista edes allergioita. Onneksi apteekkien systeemit tarkistavat lääkkeiden yhteisvaikutuksen nykyisin automaattisesti.
Mä en uskaltanut aloittaa biologista lääkettä migreeniin, kun lääkärit sanovat että sivuvaikutuksia ei ole, mutta verkossa kyllä todella moni saanut kyseisestä lääkkeestä tosi vakavia sivuvaikutuksia.
Mulla on toimiva (mutta biologista lääkettä kalliimpi) lääkitys ja hoito ilman mitään sivuvaikutuksia, joten en halunnut ottaa riskiä uuden lääkkeen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut vähän pelätä, tullut vakavia sivuvaikutuksia, joiden takia loppuelämän lääkitys. Ihmettelen sitä lääkemääräysten paljoutta, jota lääkärit surutta määräilevät.
Niin ja tarkistavatko lääkärit tarpeeksi huolellisesti muiden lääkkeiden yhteiskäytöstä tulevat sivuvaikutukset, epäilen.
Nimen omaan! Ku eivät paljon kattele tai kysele. Itsekkin olen törmännyt tähän, että uusi lääke blokkaa toisen tehon pois, eli sitten syöt jompaa kumpaa turhaan. Yli diagnosointi on toinen iso murhe, nyttenkin mulla on kuulemma refluksi tauti, tämä diagnoosi on tehty minua näkemättä reseptin uusinnan ohessa, samoin mulla on kuulemma verenpaine tauti, enkä syö edes mitään lääkkeitä sellaiseen. Yksi "lääkäri", nuorimies oli kovasti sitä mieltä että minun pitäisi sy
Kanssasi samaa mieltä. Olen niin monen lääkärin ja hoitajan kanssa käynyt sellaista, sanoisinko, VAIN LIEVÄÄ eripuraista keskustelua lääkkeistä, päällekkäisyyksistä ja tarpeellisuudesta, neuvonut nuorta lääkärimiestä katsomaan mitä kollegat ovat kirjoittaneet eikä toljotella seinää kynä kädessä. Voi meitä perkeleen ihmisparkoja kun lääkärikin on välillä (ei aina) pihalla kuin lintulauta. Yksi nuori poika sanoi, että tuossa iässä kuuluukin tulla sitä ja tätä, kuten ainaista vatsakipua, siihen tokaisin, että onko kovinkin yleistä ja tunteeko paljonkin minun ikäisiä joilla sama oire ja vaiva, oli hiljaa ja sitten muuttui kummalliseksi.
Aloitin lääkityksen sytostaattihoidon syöpääni Kyllä aluksi hirvitti mutta ei paljon vaihtoehtoja ollut, jos hengissä haluaa pysyä.
Terv Syöpäpotilas
Vierailija kirjoitti:
Aloitin lääkityksen sytostaattihoidon syöpääni Kyllä aluksi hirvitti mutta ei paljon vaihtoehtoja ollut, jos hengissä haluaa pysyä.
Terv Syöpäpotilas
Näistä ei toki voi alkaa pelkäämään tai miettimään mitä sivuvaikutuksia tulee. Toivon Sinulle parasta jatkoa ja kaikkea hyvää kaikesta kokemastasi huolimatta. Taakka on iso, mutta lääketiede on syöpätapauksissa mennyt huimasti eteenpäin ja toivon lääketieteen pelastavan sinut pahalta.
En pelkää.
Olen ammatiltani farmaseutti.