Miten olla sinut sen ajatuksen kanssa, että EHKÄ et tule koskaan löytämään kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vaikealuonteisimmat naiset maailmassa joten ei ole helppoa miehillä.

Aika kova väite. Onkohan millainen otanta maailman naisista..

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan hyväksyä oma nirsous niin  hyväksyy samalla sen ettei halua koskaan seurustella.

Pitää paikkansa. Nirso on hyvä olla. Miksi ehdoin tahdoin hankkisi elämäänsä vaikeuksia? Parisuhteen tulee nostaa elämänlaatua ei laskea sitä.

Ota se samalla tavalla mitä miehille aina sanotaan ja hyvökay se. "Miehillä ei ole oikeutta parisuhteeseen ja perheeseen ennen kun nainen hyötyy riittävästi miehestä ja kunnes mies on riittävän hyvä naiselle"

Itse ajattelen sen niin, että parempi jos ei tulisi suhdetta. Enpähän sitten riko vahingossa ketään (naista) ja haaskaa hänen aikaansa. Plus kun on täyskokematon päälle kolmikymppinen niin eipä sellaisella nyt kauheasti taida ns. markkina-arvoa olla.

Kun sitä on tähänkin asti eletty itsekseen ilman ketään niin mitä siihen nyt on muutamat vuosikymmenet lisää? 

Jos tämä elämä näin jatkuu ja, kun ei muusta tiedä niin ei se nyt sen suhteen huonommaksi muutu, samalla yllätyksettömällä linjalla kuljen. Voihan sitä tulla sattuman kautta tulla joku painjaissuhde jonka takia elämä muuttuukin vaan pahemmaksi ja jälkikäteen mietit, että voi v*ttu mitä p*skaa ja jatkat taas itseksesi.

Onneksi on sentään jotain juttuseuraa työpaikan naisista (varattuja), että on edes jotain kontaktia.

Myönnettäköön, että kyllähän tämä välillä kovasti kyrsii kun haluaisi kovasti halata ja halailla jotakuta, tai ylipäätänsä koskea ja tulla kosketetuksi, mutta minkäs teet?

Vierailija kirjoitti:

Aika auttanut ainakin minulla. Kun yläasteikäisestä toivonut poikaystävää eikä sitä vieläkään näin 37 v iässä ole siunaantunut, en enää edes toivo sitä. Yksin hyvä.

Toiset hyppivät luontevasti suhteesta toiseen ja ovat jopa monen kanssa samaan aikaan. Sitten jotkut jäävät kokonaan yksin. Onhan se ihmeellistä ja epäreiluakin.

Parisuhde on rinnastettavissa työnhakuun. Jos sinulla on jo työpaikka, saat helpommin uuden työn. Jos taas olet ollut vuosia työtön, työllistyminen on erittäin vaikeaa. Sama parisuhteessa. Jos olet ikisinkku, on erittäin vaikea löytää parisuhdetta. Jos olet parisuhteessa, vientiä tuntuu olevan muutoinkin ja uuden kumppanin löytäminen on paljon helpompaa.

Tasan ei käy onnen lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Ota se samalla tavalla mitä miehille aina sanotaan ja hyvökay se. "Miehillä ei ole oikeutta parisuhteeseen ja perheeseen ennen kun nainen hyötyy riittävästi miehestä ja kunnes mies on riittävän hyvä naiselle"

Missä näin sanotaan?

Parisuhde ei ole perusoikeus miehelle eikä naiselle.

Ei kaikki naisetkaan kelpaa miehille.

mieti miten se haisee ja kuorsaa eikä ota sinua huomioon kesälomasuunnitelmissa

Minulle vaikeampaa on ollut aika kumppanin menetyksen jälkeen, kuin aika ennen ensimmäistäkään kumppania. Ennenkin tunsin yksinäisyyttä ja kaipuuta johonkin, mutta nykyään se on täysin hallitsematonta ja kuoleman halua, vaikka sinänsä kaikki muu elämässä on kunnossa. Työ, harrastuksia, sydänystävä, lapsia...

Kaiken huipuksi löysin vuosien kärsimyksen jälkeen uuden rakkauden, mutta sekin suhde päättyi käsittämättömällä tavalla. Hänkin edelleen väittää rakastavansa minua loppuelämänsä, lähettelee kaipausviestejä, mitään sivusuhteita, päihteitä tai väkivaltaa ei ollut, muuta niin vain jätti eikä ota takaisin.

En usko, että tulen olemaan koskaan sinut sen ajatuksen kanssa, että olen yksin lopun elämääni.

m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi lause pitää valitettavasti paikkansa vaikka Suomi onkin todella hyvä maa elää.

" Suomi on yksinäisten miesten maa"

 

M46

 

Kaiken järjen mukaan yksinäisiä naisia on jokseenkin saman verran. Vanhemmissa ikäluokissa yksinäisiä naisia on enemmän jo siksi, että miehet elävät keskimäärin 6-7 v vähemmän.

Naiset eivät ole niin usein yksinäisiä, vaikkei kumppania olisikaan. Yleistys, mutta sisältää totuuden siemenen ja perustuu naisten kertomaan.

No sitten en löydä. Tässä yksin elämisessä on paljon hyviä puolia, joita parisuhteessa ei ole. Kaksin elämisessä taas on omat hyvät puolensa. Avioliiton jälkeen on alkanut yksinolo maistumaan. m51

Oikeastaan en koskaan miettinyt tuota ennen kuin sen jälkeen, kun mies jonka kanssa oli lapsi, alkoi petturoimaan ja pahoinpitelemään siihen tahtiin että ero oli ainoa vaihtoehto. Koska olen uskossa, toisen perheen perustaminen ei ollut vaihtoehto ja tiesin että tästä alkaa nyt sitten loppuelämän mittainen siipaton elämä ja lapsilukukin tuli täyteen

Tuosta on nyt muutamia vuosia ja koen, että elämä on palannut enemmän lapsenkaltaiseen tilaan. Sukuelintoiminnot eivät ole pääasiassa vaan nautin paljon enemmän ja syvemmin muista asioista. Itse asiassa pidän panevia ihmisiä jo aika ällöttävinä, ihan kuin eivät parempaa tekemistä elämälleen keksisi kuin hinkata sukuelintä päivästä toiseen.

Onhan niitä monia ihmisiä, jotka eivät perusta perhettä ja jotka omistautuvat vapaaehtoisestikin puolisottomalle elämälle. Joko työlleen tai esim. menevät johonkin luostariin. Eivät he tunnu jostain syystä valittavan kohtalostaan vaan päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi lause pitää valitettavasti paikkansa vaikka Suomi onkin todella hyvä maa elää.

" Suomi on yksinäisten miesten maa"

 

M46

 

Kaiken järjen mukaan yksinäisiä naisia on jokseenkin saman verran. Vanhemmissa ikäluokissa yksinäisiä naisia on enemmän jo siksi, että miehet elävät keskimäärin 6-7 v vähemmän.

Naiset eivät ole niin usein yksinäisiä, vaikkei kumppania olisikaan. Yleistys, mutta sisältää totuuden siemenen ja perustuu naisten kertomaan.

Jeps. Miehiä on tyrkyllä mutta mieluummin on yksin kuin jonkun nylkyttävän katurotan kanssa. Mitä enemmän pystyy kiinnittämään huomiota muualle kuin miehiin niin sitä paremmaksi elämä sitä paitsi käy. Parin vuoden päästä sitä ihmettelee, että mitä ihmettä on nähnyt noissa pää klapiksi kynityissä lihakoneissa, joilla ei ole sielua eikä moraalia, ei kauneutta, ei yhtään mitään. Tarpeeni ovat ihan muualla kuin miehissä eivätkä miehet täytä niistä yhtäkään. Toki käytän miesten tuottamia palveluita, mutta ostan niitä rahalla enkä pilulla.

Vierailija kirjoitti:

Minulle vaikeampaa on ollut aika kumppanin menetyksen jälkeen, kuin aika ennen ensimmäistäkään kumppania. Ennenkin tunsin yksinäisyyttä ja kaipuuta johonkin, mutta nykyään se on täysin hallitsematonta ja kuoleman halua, vaikka sinänsä kaikki muu elämässä on kunnossa. Työ, harrastuksia, sydänystävä, lapsia...

Kaiken huipuksi löysin vuosien kärsimyksen jälkeen uuden rakkauden, mutta sekin suhde päättyi käsittämättömällä tavalla. Hänkin edelleen väittää rakastavansa minua loppuelämänsä, lähettelee kaipausviestejä, mitään sivusuhteita, päihteitä tai väkivaltaa ei ollut, muuta niin vain jätti eikä ota takaisin.

En usko, että tulen olemaan koskaan sinut sen ajatuksen kanssa, että olen yksin lopun elämääni.

m

Okay. Pitäisiköhän miehiltä ottaa sitten nämä elämätkin pois jos ette kerran arvosta elämää sellaisenaan vaan pitää olla joku nainen ketä r aiskata, ja vasta sitten kelpaa? Naisia kun ei olla enää pakottamassa tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle vaikeampaa on ollut aika kumppanin menetyksen jälkeen, kuin aika ennen ensimmäistäkään kumppania. Ennenkin tunsin yksinäisyyttä ja kaipuuta johonkin, mutta nykyään se on täysin hallitsematonta ja kuoleman halua, vaikka sinänsä kaikki muu elämässä on kunnossa. Työ, harrastuksia, sydänystävä, lapsia...

Kaiken huipuksi löysin vuosien kärsimyksen jälkeen uuden rakkauden, mutta sekin suhde päättyi käsittämättömällä tavalla. Hänkin edelleen väittää rakastavansa minua loppuelämänsä, lähettelee kaipausviestejä, mitään sivusuhteita, päihteitä tai väkivaltaa ei ollut, muuta niin vain jätti eikä ota takaisin.

En usko, että tulen olemaan koskaan sinut sen ajatuksen kanssa, että olen yksin lopun elämääni.

m

Okay. Pitäisiköhän miehiltä ottaa sitten nämä elämätkin pois jos ette kerran arvosta elämää sellaisenaan vaan pitää olla joku nainen ketä r aiskata, ja vasta sitten kelpaa? Naisia kun ei olla enää pakottamassa tuollaiseen.

Koitappas rauhottua pikkusen. -eri

Muutenkin vähän erikoinen juttu että kun sinkkuja kuitenkin on niin paljon, että miksei sieltä joku muu sitten kelpaa vaan miksi pitää obsessoida juuri sellaisen perään, joka ei halua sinua? 

Pöytä puhtaaksi, jätät eksän taakse ja tutustut avoimin mielin uuteen ihmiseen, jos suhteen ihan väen vängällä haluat. Ja et sitten tuo sitä eksää siihen uuteen suhteeseen kummittelemaan vaan kunnioitat sitä uutta puolisoa, jonka jumala on armossaan sinulle antanut vaikka paskoit edellisenkin suhteesi. Loputtomasti niitä mahdollisuuksia ei jaella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle vaikeampaa on ollut aika kumppanin menetyksen jälkeen, kuin aika ennen ensimmäistäkään kumppania. Ennenkin tunsin yksinäisyyttä ja kaipuuta johonkin, mutta nykyään se on täysin hallitsematonta ja kuoleman halua, vaikka sinänsä kaikki muu elämässä on kunnossa. Työ, harrastuksia, sydänystävä, lapsia...

Kaiken huipuksi löysin vuosien kärsimyksen jälkeen uuden rakkauden, mutta sekin suhde päättyi käsittämättömällä tavalla. Hänkin edelleen väittää rakastavansa minua loppuelämänsä, lähettelee kaipausviestejä, mitään sivusuhteita, päihteitä tai väkivaltaa ei ollut, muuta niin vain jätti eikä ota takaisin.

En usko, että tulen olemaan koskaan sinut sen ajatuksen kanssa, että olen yksin lopun elämääni.

m

Okay. Pitäisiköhän miehiltä ottaa sitten nämä elämätkin pois jos ette kerran arvosta elämää sellaisenaan vaan pitää olla joku nainen ketä r aiskata, ja vasta sitten kelpaa? Naisia kun ei olla enää pakottamassa tuollaiseen.

Koitappas rauhottua pikkusen. -eri

Koitapa itse osoittaa kiitollisuutta erittäin hyvää länsimaalaista elämää kohtaan. Ei ole mikään itsestäänselvyys elämä ollenkaan, puhumattakaan helppo ja mukava elämä länsimaissa. Jos pilaa sen märisemällä siitä ettei saa pillua koska ainoastaan pillu kiinnostaa niin voi olla ettei tule seuraavassa elämässä enää samoja etuja.

Ylipäätään se että on saanut pillua ilmaiseksi on aivan käsittämätön etu, joka ei teoriassa kuulu kenellekään. Perinteisesti mies ottaa naisen elätikseen tämän loppuelämäksi ja ei myöskään voi r aiskata sitä naista rikki, koska se oli sitten siinä jos niin tekee ja helvetti odottaa. 

Se että on länsimaissa saanut pimpukkaa joltain naiselta ilman avioliittoa on suuri lahja ja siunaus, kitiseminen siitä vastineeksi on sellaista kiittämättömyyttä että eipä taida jatkossa enää tulla pilluja pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle vaikeampaa on ollut aika kumppanin menetyksen jälkeen, kuin aika ennen ensimmäistäkään kumppania. Ennenkin tunsin yksinäisyyttä ja kaipuuta johonkin, mutta nykyään se on täysin hallitsematonta ja kuoleman halua, vaikka sinänsä kaikki muu elämässä on kunnossa. Työ, harrastuksia, sydänystävä, lapsia...

Kaiken huipuksi löysin vuosien kärsimyksen jälkeen uuden rakkauden, mutta sekin suhde päättyi käsittämättömällä tavalla. Hänkin edelleen väittää rakastavansa minua loppuelämänsä, lähettelee kaipausviestejä, mitään sivusuhteita, päihteitä tai väkivaltaa ei ollut, muuta niin vain jätti eikä ota takaisin.

En usko, että tulen olemaan koskaan sinut sen ajatuksen kanssa, että olen yksin lopun elämääni.

m

Okay. Pitäisiköhän miehiltä ottaa sitten nämä elämätkin pois jos ette kerran arvosta elämää sellaisenaan vaan pitää olla joku nainen ketä r aiskata, ja vasta sitten kelpaa? Naisia kun ei olla enää pakottamassa tuollaiseen.

Miehet voivat aina mennä toinen toistensa kanssa parisuhteeseen ja antaa toinen toiselleen rakkautta ja seksiä, jos kerran ajattelevat että se miehen rakkaus on niin mahtavaa ja kivaa että sitä ilmaiseksi vastaanotetaan.

1. Opettele viihtymään itsesi kanssa.

2. Kun katsot itseäsi peiliin, kerro itsellesi vain hyviä asioita. Opettele pois itsesi sättimisestä ja lopeta vertailu muihin.

3. Luovu toivosta siinä määrin, että sinulla on pakonomainen tarve löytää joku. Anna itsellesi rauha ja lupa rauhoittua.

4. Jos sinun on saatava seksiä, käy maksullisella. Tämä ei ole vittuilua vaan ihan järkevä ajatus. Intohimoalan yrittäjiä löytyy kyllä pilvin pimein ja he voivat opettaa sinulle paljonkin. Eihän se ilmaista ole, mutta eikös niihin muihinkin haaveisiin säästetä, joten miksi tämän pitäisi erota niistä?

5. Näillä neuvoilla saat orastavan epätoivon ajettua miehestä ja kun olet itsesi kanssa sinut eikä naamassasi enää lue "olen epätoivoinen" niin mahdollisuutesi löytää joku on parempi kuin koskaan. Ei se silti ole lupaus, että näin käy, mutta silloin yksinäisyys ei enää tunnu kestämättömältä ajatukselta. 

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään se että on saanut pillua ilmaiseksi on aivan käsittämätön etu, joka ei teoriassa kuulu kenellekään. Perinteisesti mies ottaa naisen elätikseen tämän loppuelämäksi ja ei myöskään voi r aiskata sitä naista rikki, koska se oli sitten siinä jos niin tekee ja helvetti odottaa. 

Se että on länsimaissa saanut pimpukkaa joltain naiselta ilman avioliittoa on suuri lahja ja siunaus, kitiseminen siitä vastineeksi on sellaista kiittämättömyyttä että eipä taida jatkossa enää tulla pilluja pöytään.

Mitä sä oikein selität ja sekoilet täällä? Nainen- tai varsinkaan sinä ette ole mikään jumalan lahja miehille vaan jos nainen haluaa saada jonkun muun kuin pilluaan kitisevän luuserin niin kyllä naisesta pitää löytyä paljon enemmänkin annettavaa kuin se. Jos nainen kuvittelisi, että nollaeffortti suhteessa riittää sen pillun lisäksi niin ei kannata ihmetellä miksi jäädään yksin tai saa jonkun lahkeessa roikkuvan surkimuksen riesoikseen.