Once upon a time in Hollywood
Leffahan oli ihan täyttä tuubaa paitsi lopun hippien käsittely oli kohokohta.
Kommentit (31)
Harmi ettei Pitt paneskellut sitä hippityttöä.
Vierailija kirjoitti:
Jackie Brown taitaa olla Tarantinon paras leffa. Pidin siitä Pam Grierin ja Robert Fosterin kemiasta. Stoorikin oli hyvä. Ainoa mitä ihmettelen oli se DeNiron hahmo. Se oli oikeastaan turha.
DeNiron hahmo taidettiin kirjoittaa mukaan kun selvisi että hän on halukas osallistumaan Tarantinon tuotantoon. DeNirolla meni siihen aikaan lujaa, Casino esim oli julkaistu 1995 ja tietysti oli kaikki Mafiaveljet yms, joissa DeNiro näytteli vahvaa ja kovaa mieshahmoa. Mutta Tarantino tekikin hänestä pilveä polttavan luuseripellen.
Kävin katsomassa tuota leffaa 3 kertaa teatterissa silloin kun se tuli, vasta kolmannella kerralla jaksoin katsoa loppuun asti, oli niin tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan arvata, että loppu ei olisi ollut ap:n mielestä yhtään hyvä, jos siinä ei olisi mätkitty hippejä, vaan vaikka jotain konservatiiveja.
Siinä oikein kunnon puolueeton leffakriitikko.
Sinuakos konservatiivien mätkiminen olisi innostanut!
Odotti pöksyt märkänä että ne menee lahtaamaan rikkaita sikoja mutta saikin pettyä karusti :(
Se en ollut minä, joka täällä puhui innostuneena ihmisten kimppuun käymisestä, vaan ap.
Kyllä jonkinlainen fantasianpoikanen sieltä pilkahti kun konservatiiveja aseteltiin hippien tilalle mielessä!
Kattoin muistaakseni jonkun Pittin sotaelokuvan ennen tätä missä se luuhasi tankissa ja siinä se näytti vanhemmalta.
Tarantinolla oli ihan virkistävä tyyli tehdä mustaihoisista koviksista ihan toisenlaisia. Esim Pulp Fictionissa pelottava mustaihoinen rikollispomo saa lopulta pallon suuhun ja punaniskajuntit panee sitä perseeseen. Toki Samuel L Jacksonin hahmo sitten on aika yli-ihminen. Mielestäni tässä on selvää trollausta, josta Tarantino ihmeen hyvin selvisi ilman suurempia jälkiselvittelyjä. Esim Djangossa DiCaprion monologikohtaus, jossa hän arvioi mustaihoisten luonnetta kallon poimujen perusteella on jo vähän siinä ja siinä, mutta toki musta mies siinäkin on lopulta se sankari. Myös Jacksonin hahmo ko. leffassa on sen sortin tapaus että joku saattaisi pahoittaa mielensä. Mutta ei ole ihmeemmin tullut mitään. Ehkä mustaihoinen väestö itsekin on ärsyyntynyt stereotypioihin. Pam Grier tietysti oli sitten erinomainen hahmo ja musta.
onneksi ei samuel jakson pilannut tätä
keskittyis vaan niin tuuli voim mainoksii
Vierailija kirjoitti:
onneksi ei samuel jakson pilannut tätä
keskittyis vaan niin tuuli voim mainoksii
Sä voisit keskittyä opettelemaan kirjoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei murhia sitten toteutettu sitten todellisuuden mukaan mikä ihmetytti.
Tarantino varmaan halunnut kuittailla Mansonin jengille ja heitä mystifioineille "faneille". Ihan oikein, että koko konkkaronkka väännettiin vitsiksi.
Keljuili myös Bruce Leen nörttifaneille.
Ja keljuilee mustaihoisille joka elokuvassa.
Keljuileeko Django Unchained millälailla mustaihoisille sun mielestä?
No, olihan siinä Samuel Jacksonin esittämä hamo, joka sorti omaa etnistä ryhmäänsä, koska sai siten erioikeuksia itselleen. Eiköhän Tarantino viittaa tällä kyseisen etnisen ryhmän lajityypilliseen käytökseen. Mustat olivat orjakauppiaita, jotka kauppasivat naapurikansojensa asukkaita orjiksi.
-erimies
Viimeiset 45 min on ihan hyvä: pysyy hereillä kerrankin muuten filmi oli pitkäveteinen siihen asti
Kato Samuel L Jacksonin hahmo.