Henkinen väkivalta riitelyn aikana
Olen lukenut paljon henkistä väkivaltaa koskevia keskusteluja, mutta ne eivät oikein kohtaa oman tilanteeni kanssa. Meillä parisuhteen toinen osapuoli käyttää henkistä väkivaltaa vain riitojen aikana, muutoin sitä ei ole. Riitojen ulkopuolella asiat on ihan ok. Tämän takia asiaa ei ole edes pariterapiassa otettu mielestäni tarpeeksi vakavasti, kun asia koskee vain riitelytilannetta. Riidoissa puolisoni lyö sanallisesti todella lujaa, uhkaa jatkuvasti erolla, kostaa kaikin tavoin, pitkittää tilannetta tuntien kestäväksi piinaksi ja lopuksi häipyy ilmoittamatta minne ja pitää mykkäkoulua. Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että riitoihin sovelletaan jotain lievempiä sääntöjä tyylin "no kun en mä tarkoittanut, kun se oli VAAN riitapuhetta". "Se vaan on mun tapa riidellä". Yhtä satuttavaa on haukkua riidassa kun ilman riitaa.
No just tämä. Ikään kuin sivuutetaan se, ettei oikeaan rakkauteen kuulu halu satuttaa toista silloinkaan kun omat tunteet kuohuavat.
Aika paljon on apua saatavilla ettei tartte hakata ketään ihmistä riidoissakaan. Onko jotenkin vaan normaalia että riidoissa kuuluukin satuttaa toista kun tää näyttää olevan niin herkkä aihe.
On todellakin kokemusta, valitettavasti. Mies joka jo lapsuudenkodissaan oppinut että riita = toisen haukkumista ja halveksimista kaikin keinoin. Että se joka sanoo toiselle niin hirveitä asioita ettei toinen enää kykene sanomaan itkultaan mitään, on voittaja. Ja riidassa täytyy olla voittaja. Samoin myös tuota syyllistämistä, kaikkeen minä yksin olin syyllinen, hän ei ole tehnyt mitään, koskaan.
Ja riidan jälkeen jatketaan elämää normaalisti, koska sehän oli vaan riita, "en mä tietenkään tarkoittanut mitä sanoin".
Eikä mies todellakaan muulloin ole tuollainen ihminen, ei lähellekään. Riidassa kuin aivan joku vieras ihminen.
Hyvin vahvat lapsuuden/nuoruuden traumat tässä takana.
Vierailija kirjoitti:
On todellakin kokemusta, valitettavasti. Mies joka jo lapsuudenkodissaan oppinut että riita = toisen haukkumista ja halveksimista kaikin keinoin. Että se joka sanoo toiselle niin hirveitä asioita ettei toinen enää kykene sanomaan itkultaan mitään, on voittaja. Ja riidassa täytyy olla voittaja. Samoin myös tuota syyllistämistä, kaikkeen minä yksin olin syyllinen, hän ei ole tehnyt mitään, koskaan.
Ja riidan jälkeen jatketaan elämää normaalisti, koska sehän oli vaan riita, "en mä tietenkään tarkoittanut mitä sanoin".
Eikä mies todellakaan muulloin ole tuollainen ihminen, ei lähellekään. Riidassa kuin aivan joku vieras ihminen.
Hyvin vahvat lapsuuden/nuoruuden traumat tässä takana.
Ja se vakiokysymys: miksi kuuntelet tuollaista? Hirveitä asioita tarkoituksella sanova toope pitää heittää pihalle. Toiminnalla on seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todellakin kokemusta, valitettavasti. Mies joka jo lapsuudenkodissaan oppinut että riita = toisen haukkumista ja halveksimista kaikin keinoin. Että se joka sanoo toiselle niin hirveitä asioita ettei toinen enää kykene sanomaan itkultaan mitään, on voittaja. Ja riidassa täytyy olla voittaja. Samoin myös tuota syyllistämistä, kaikkeen minä yksin olin syyllinen, hän ei ole tehnyt mitään, koskaan.
Ja riidan jälkeen jatketaan elämää normaalisti, koska sehän oli vaan riita, "en mä tietenkään tarkoittanut mitä sanoin".
Eikä mies todellakaan muulloin ole tuollainen ihminen, ei lähellekään. Riidassa kuin aivan joku vieras ihminen.
Hyvin vahvat lapsuuden/nuoruuden traumat tässä takana.
Ja se vakiokysymys: miksi kuuntelet tuollaista? Hirveitä asioita tarkoituksella sanova toope pitää heittää pihalle. Toiminnalla on seuraukset.
Onhan tuolla ollut seuraukset, ja olen sanonut suoraan etten tiedä mikä on totta, se että hän normiarjessa sanoo rakastavansa minua valtavan paljon, vai se että hän huutaa naama punaisena että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva nainen on parempi vaimo kuin minä, ja että elämä mun kanssani on vuodesta toiseen pelkkää pskaa. Ja menee aikaa ennen kuin noista sanoista aina toipuu. Minä kun en edes kykenisi sanomaan toiselle asioita jotka ei pidä paikkaansa, niin vaikeaa on ollut ymmärtää että joku niin tekee.
Mutta on hän vuosien varrella rauhoittunut melko paljon, ja hakenut jopa apua itselleen.
Riitely on henkistä väkivaltaa, en todellakaan asuisi riidankylväjän kanssa samassa taloudessa.
Tässäpä tämä juuri. Kuulen myös kommentteja että miksi annat ripotella itseäsi ja todellakin ymmärrän kysymykset, mutta tämä ongelma juuri, kun käytös ulottuu vain riitoihin niin sitä on helppoa jotenkin kuitata se riitakäytöksenä (vaikka en sitä pysty enää kunnolla kuittaamaan). Apua on haettu, yhdessä, erikseen ja monta kertaa, mutta kun ei. Niin tiukassa on. Sitten hän itse on aivan kun mitään ei olisi tapahtunut ja ite tarvis aikaa toipua aika kauan. Mitenhän saisi ihmisen ymmärtämään tilanteen vakavuuden toisen puolelta?
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tämä juuri. Kuulen myös kommentteja että miksi annat ripotella itseäsi ja todellakin ymmärrän kysymykset, mutta tämä ongelma juuri, kun käytös ulottuu vain riitoihin niin sitä on helppoa jotenkin kuitata se riitakäytöksenä (vaikka en sitä pysty enää kunnolla kuittaamaan). Apua on haettu, yhdessä, erikseen ja monta kertaa, mutta kun ei. Niin tiukassa on. Sitten hän itse on aivan kun mitään ei olisi tapahtunut ja ite tarvis aikaa toipua aika kauan. Mitenhän saisi ihmisen ymmärtämään tilanteen vakavuuden toisen puolelta?
Tiukassa se tosiaan on. Itse yritin olla tiukkana että en hyväksy tuollaista ja tuo ei ole ok, niin hiljalleen alkoi hieman laantua. Lopulta varmaan huomasi minusta että alan tosissani väsyä, kun en riidoissa enää jaksanut välittää vaan totesin että selvä, mun syy, pyydän anteeksi, enkä enää kommentoinut mitään mihinkään. Ja hän siis kyllä ymmärsi etten oikeasti ottanut mistään syitä niskoilleni, vaan etten jaksa enää pätkääkään välittää hänen mesoamisestaan. Siinä kohtaa alkoi ymmärtää, että eroon alkaa olla tosi matala kynnys. Pitkän suhteenkin jälkeen.
Käsitepieru "Henkinen väkivalta" on femaconcaccaa.
Vierailija kirjoitti:
olen käyttäytynyt noin koska ristiriidat parisuhteessa ovat niin isoja. kumppani on hakenut minusta jotain äidinkorviketta, ei naista naisen ja miehen väliseen parisuhteeseen. olen ollut erittäin epätoivoinen, loukussa siinä parisuhteessa ja miehen asunnossa. oikeasti olen halunnut vain muuttaa pois ja elää yksin, tavallista, tervettä elämää ilman että mies jatkuvasti sitä estää.
No muuta.
Mitä tuota vatvomaan. Miksi pitää omasta elämästä tieten tahtoen tehdä vaikeaa.
Kullakin on oma näkemys yleensä asiasta. Totuus on tavallisesti näiden näkemysten summa.
Ihminen on yleensä tyhmä tällaisissa tilanteissa. Kun lukee, niin oppii ja viisastuu sekä ymmärtää ja oivaltaa ja osaa reagoida ja käyttäytyä paremmin. Ilman ymmärrystä olemme alkukantaisten reaktioiden uhreja.
Millainen riita on se, missä ei sanota mitään ikävää. Äänentasokin pysyy tavallisen puheen tasolla. Eihän sellainen ole riita, sehän on keskustelu jostain erimielisyydestä.
Eikö sellainen sanonta ole, että asiat riitelee. Kyllä aikuisten pitäisi oppia riitelemään ilman että satutetaan toista. Väkivaltahan on TIETOISTA pahantekoa toiselle. Se, että vimmatusti seisoo oman mielipiteensä takana vaikka kuinka tunteet leiskuen ei mun mielestä ole vielä henkisestä väkivaltaa, vaan siinä pitäisi olla mukana se tahallinen toisen satuttaminen. Mun mielestä mielipiteen pitäminen ei ole tahallista satuttamista ellei se mielipide koske toisen satuttamista. Erimielisyys/riitelyhän tarkoittaa sitä että ollaan eri mieltä jostain asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sellainen sanonta ole, että asiat riitelee. Kyllä aikuisten pitäisi oppia riitelemään ilman että satutetaan toista. Väkivaltahan on TIETOISTA pahantekoa toiselle. Se, että vimmatusti seisoo oman mielipiteensä takana vaikka kuinka tunteet leiskuen ei mun mielestä ole vielä henkisestä väkivaltaa, vaan siinä pitäisi olla mukana se tahallinen toisen satuttaminen. Mun mielestä mielipiteen pitäminen ei ole tahallista satuttamista ellei se mielipide koske toisen satuttamista. Erimielisyys/riitelyhän tarkoittaa sitä että ollaan eri mieltä jostain asiasta.
Aloittaja kirjoittaa:
"Riidoissa puolisoni lyö sanallisesti todella lujaa, uhkaa jatkuvasti erolla, kostaa kaikin tavoin, pitkittää tilannetta tuntien kestäväksi piinaksi ja lopuksi häipyy ilmoittamatta minne ja pitää mykkäkoulua."
Oliko tämä siis mielestäsi vain mielipiteiden vaihtoa?
En osaa sanoa, mykkäkoulu on myös vallankäyttöä, mut jos ennen sitä sanoo vaikka et nyt satutti liikaa ja tarviin jonkun tietyn aikaa palautua niin sittenhän se ei ole vallankäyttöä, vai onko?