Onko paikalla " ainoita lapsia" ? Kysymys teille!

Lähinnä kyse on siitä, että mieheni (ja välillisesti perheemme) täytyy yksin täyttää vanhempiensa toiveet ja odotukset. Esim. joka joulu meidän täytyy mennä appivanhempien luokse tai he tulevat meille, jotteivät olisi " yksin" . Heidän vanhenemisensa ja sen tuoma avuntarve huolettaa myös. Minulla on vain yksi veli, mutta sekin jo helpottaa tilannetta paljon, on joka jonka kansa jakaa vastuu (ja tietysti myös lapsuusmuistot yms.).

Omien lapsieni puolesta vähän harmittaa tätien ja setien puute, veljen lapsilla on äitinsä puolelta kolme tätiä sekä eno ja kyllähän sen mm. synttäreillä ja jouluna huomaa, että nämä lapset saavat paljon enemmän huomiota (ja tietty niitä lahjojakin). Serkkujakin on tietysti paljon enemmän kuin omilla lapsillani. Täytyy sanoa, että taidan olla jopa hivenen katkera mieheni vanhemmille, että hankkivat vain yhden lapsen (puheista on käynyt selväksi, että oli aikoinaan ihan tietoinen ja harkittu valinta taloudellisten syiden vuoksi).

Vierailija:

saattohoidin äitini ja järjestelin kuoleman jälkeen kaiken itse (hoito, hautajaiset, talon myynti)- onneksi oli miehen tuki (mieheni on ulkomaalainen) ja kummitätini apu. Isältäni en saanut mitään tukea, en edes surunvalittelua :( Raskasta oli, siksikin toivoisin pojalleni sisarusta.

Vanhemmillani molemmilla ollut ongelmakausia (äidin alkoholismi, isän mielenterveysongelmat) mutta olen ystävien tuella selvinnyt aina.



Miehelläni on veli, mutta he ovat niin eri maailmoista etteivät mistään voi puhua saati sopia ilman ilmiriitaa. Jotenkin kun sitä menoa on katsellut niin mietin miten ihanan helppoa mulla on kun ei tarvitse riidellä sisarusten kanssa niin älyttömistä asioista ja olla pakosta tekemisissä vielä.