Jos muistisairas yksinasuva vanhus kotiutetaan lonkkamurtuman jälkeen, kenen vastuulla on laittaa koti siihen kuntoon, että voi siellä asua

Saitteko kodin kuntoon?

Huonekalujen yms. karsiminen, diivoaminen jne on omalla vastuulla. Jos sitä ei pysty tekemään itse niin sitten omaiset voi auttaa tai palvelu ostetaan. Apuväline asioissa fysioterapiasta saa apua mutta ei automaattisesti mitään asennuspalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen kotihoidon arvioivassa tiimissä. Aloituksen kaltaisten asiakkaiden palvelut asiakaohjaus kartoittaa jo osastolla. Meille tulee ilmoitus uudesta asiakkaasta ennakkoon ja ollaan tarvittaessa jo vastassa, kun kotiutuu. Apuvälineet saa osastolta mukaan ja kotihoidon fysioterapeutti tulee kotiin mahdollisimman pian. 

Toki tuo tavaramäärä tulee joskus yllätyksenä, kun asiakas kotiutuu. Pahimmat on kyllä etukäteen tiedossa ja sossu/omainen  on tilannut siivouksen edeltävästi..

 

Miten sieltä osaltolta käsin nähdään miten siellä kotona sitten pärjää? Jos esim pesutilat kellarissa, tai vessa niin pieni ettei rollaattorin kanssa mahdu. Ja miten omaisella voi olla valta heittää toisen tavaroita pois? Kysytäänkö muistisairaalta lupa?

Kyllähän sitä kartoitetaan jo osastolla millaiset asumisolosuhteet on. Periaatteessa vanhuksen vastuulla on hävittääkö vai onko hävittämättä tavaroita. Jos asunto ei vanhukselle sovellu asunnoksi mahdollista on että hänen on muutettava asuntoon joka hänen asunnokseen soveltuu.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalasta tehdään kotikäynti asukkaan, fyssarin ja toimintaterapeutin kanssa. Kartoitetaan apuvälineiden tarve, katsotaan, että liikkuminen on kotona turvallista. Hoito neuvottelu ennen kotiutusta voidaan järjestää, jonne omainen, kotihoito ja sossu paikalle tai tilataan kotihoidon kartoitus käynti asiakkaalle kotiin sairaalasta kotiuttamisen jälkeen. 

Joskus on tilattu raivaussiivouskin asiakkaan kotiin ennen kotiutusta.

Useimmiten asiakasohjaus kartoittaa tilanteen jo ennen kotiuttamista ja kotihoidon arviointijakso lähtee pyörimäään heti kotiutumisesta.

Normaaleissa maissa lapset tekevät jotain vanhempiensa auttamiseksi. Monet vanhukset jopa muuttavat asumaan lastensa kotiin erilliseen huoneeseen, niin ei tarvitse viedä vanhainkotiin turhan aikaisin. Huoneitahan on vapaana, kun lapset ovat jo muuttaneet opiskelemaan.

Meillä heitetään viranomaisten vastuulle ja  valitetaan hoidosta. Kun ei omalle vanhukselle ole ympärivuorokautista 5 hoitajaa tarjota.

Ruotsissa on eräässä vanhainkodissa jaettu korvapuusteja vanhuksille Ei niitä syötäviä. Kesti se kulttuuri aikansa, ennenkuin  joku puuttui asiaan ja teki ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän vastaava tapaus meillä. Menemättä yksityiskohtiin niin homma meni näin. 

 

Sairaalasta ilmoitetaan kotiutumispäivä. Lähiomaiselle ei ilmoiteta mitään, itse piti kysyä. Vanhus päättää itse asioistaan, ei vaan osaa tai ei hoida. Kotiutumispäivänä kotihoidonarvioivayksikkö tulee vanhuksen kotiin ja tekee arvion miten jatketaan. Jos asunto ei ole siinä kunnossa että vanhuksen voi sinne yksin jättää, soitetaan 112 ja vanhus lähtee takaisin johonkin päivystykseen ja sitten osastohoitoon siksi aikaa kun asunto laitetaan asuttavaan kuntoon.

 

Kun kysytään miksei voisi ennakkoon käydä siellä tekemässä arviota niin ei voi tämä menee näin. 

 

Tyhmempikin osaa laskea että tuossa menee resursseba hukkaan. 

 

Tyhmempikin tajuaa ettei kenenkään kotiin voi mennä kukaan tarkistelemaan yhtään mitään ellei asukas ole itse kotona. Sama esim. kotihoidossa, jos asiakas on osastolla, ei potilastietoihin eikä asuntoon ole silloin mitään asiaa.

Ei kenenkään.  Eikä kenelläkään ole oikeutta mennä heittämään jonkun omaisuutta roskiin. Joissakin tapauksissa on edunvalvoja hävittänyt päämiehensä omaisuutta tyhjentämällä asunnon omavaltaisesti. Ei niistä mitään seuraamuksia tule, koska omaiset eivät jaksa/ osaa / viitsi/ välitä / uskalla esittää vaatimusta korvauksesta Valtionkonttorille.