Minulle määrättiin nuorena masennuslääkitys,koska ei ymmärtty ett'ä on kaiken takana oli ADHD tarkemmin ADD
Eli se ADHD:n rauhallisempi muoto joka ilmenee ajatuksiin vaipumisena ja aloituskyvyttömyytenä.
Söin eri merkikisia masennuslääkkeitä puolet 90luvusta ja yllättäen,olo vaan paheni.
Kommentit (7)
Oletteko lukeneet kirjan "Nancy"? Siinähän oli todella sekaisin oleva nuori nainen johon pumpattiin vaikka mitä lääkkeitä,kun oikeaa diagnoosia ei saatu 70/80luvuilla. Ei vieläkään tiedetä oliko hänellä adhd, sktsofrenia, kaksisuuntainen vai mikä.
Sama. Mun ADHD-vilkkaus on päänsisäistä, eikä ilmene ulkoisesti touhuamisena, levottomana liikehdintänä yms. Tämä on aika yleistä tytöillä. Kuvittelin aina, että kaikilla muillakin pyörii päässä 24/7 miljoona ajatusta yhtä aikaa, välillä pää alkaa rakentaa ihan kokonaisia fantasiamaailmoita jne. Vasta nelikymppisenä kun selviteltiin mun töissä kokemaa burnoutia, diagnosoitiin ADHD.
Ei minulle ikinä määrätty lääkkeitä, vaikka aikuisena on tullut adhd diagnoosi, enkä vieläkään lääkkeitä käytä, mä oon aina ollu tyytyväinen omaan elämääni, vaikka mun tavat toimia ei kaikkia miellytä, niin en mä muiden ihmisten takia ala muuttumaan, itseni kanssa mä kuitenkin elän koko elämäni. Parisuhteita on ollut mutta ei nekään mitään helppoja oo, joten oon yksin mielummin.
Ihmisillä on käsitys,että jos on ADHD niin heiluu ympäriinsä tuhat rautaa tulessa.
Monilla kuitenkin se levottomuus pysyy pään sisällä näkymättä ulospäin paitsi "haaveiluna",koululuokassa oppilas istuu nätisti ja näyttää kuuntelevan mutta pään sisällä humpsahtanut omaan fantasiamaailmaan kuin Liisa kaninkoloon.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle ikinä määrätty lääkkeitä, vaikka aikuisena on tullut adhd diagnoosi, enkä vieläkään lääkkeitä käytä, mä oon aina ollu tyytyväinen omaan elämääni, vaikka mun tavat toimia ei kaikkia miellytä, niin en mä muiden ihmisten takia ala muuttumaan, itseni kanssa mä kuitenkin elän koko elämäni. Parisuhteita on ollut mutta ei nekään mitään helppoja oo, joten oon yksin mielummin.
Itse käytin lääkkeitä hetken päästäkseni siitä burnout-jumitilasta eroon. Mutta nyt en ole vuosikausiin syönyt lääkkeitä. Nyt kun tiedän mistä on kyse, ja mitkä on ne mun heikot kohdat ja olen opetellut keinoja pärjätä niiden kanssa, niin pärjäilen ilmankin lääkkeitä. Olisi kyllä ollut helpompaa, kun olisi tiennyt jo opiskeluaikana vaikka. Silloin käytin lääkkeenä alkoholia, se kun sai ajatusten pyörinnän hiljenemään sen verran, että lukemiseen keskittyminen onnistui.
- 3
Vierailija kirjoitti:
Mullakin diagnosoitiin aikanaan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olenkin autismin kirjolla.
Sama. Mulla on takana monta muu akin väärää diagnoosia joita tehtailtiin ja purettiin. Muutama vuosi takaperin sitten todettiin että AuDHD, lapsen ADHD tutkimusten yhteydessä hänen lääkäri suositteli että menen diagnosoitavaksi.
Mullakin diagnosoitiin aikanaan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olenkin autismin kirjolla.