Mitä häpeät eniten itsessäsi?
Minä häpeän sitä, että olen saituri. Käyn Hurstilla, vaikka minulla on iso eläke ja mittava omaisuus.
En ole nälässä enkä hädässä, mutta silti menen jonoon. Samaan aikaan tiedän, että moni oikeasti tarvitsisi apua enemmän kuin minä.
En tee sitä pahuutta, vaan tottumuksesta ja pelosta: entä jos joskus ei enää pärjääkään?
Silti joka kerta hävettää.
Entä sinä mitä häpeät itsessäsi, sellaista mitä et yleensä kehtaa myöntää?
Kommentit (47)
Ylipaino ja se , että en sitä saa millään tippumaan yrityksestä huolimatta. Ja siihen häpeään vaikuttaa toki se, että vallalla on ajatus painon pudottamisen olevan helppoa jos vaan viitsii.
Matalaa koulutustani. Työskentelen tukipalveluissa asiantuntijaorganisaatiossa, jonka lähes kaikki työntekijät ovat yliopiston käyneitä. Omassa tehtävässäni työskentelevät ovat useimmiten vähintään AMK-tasoisia, mutta itse olen amis. En ole käynyt edes lukiota. En ole kuitenkaan tyhmä ja minulla on ihan hyvä yleissivistys joten useimmat töissä luulevat minun olevan korkeasti koulutettu. Kun koulutustaustani paljastuu toiselle tulee aina sellaisen hieman alentuva "ai, mutta eihän se haittaa" reaktio ja se on kiusallista.
Työttömyyttäni, synnytyksistä pilalle mennyttä vartaloani.
Toki yritän kokoajan näihin saada muutosta. Minulla on 2 tutkintoa ja haen ahkerasti töitä. Kroppaani muokkaan runsaalla liikunnalla, ruokavaliolla ja myös rintaleikkaus on harkinnassa.
Sitä etten rakasta vaimoani. Hän on minulle laastari, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana hyvin epäterveessä suhteessa ja häpeän sitä kuinka epätoivoisesti yritin pitää kiinni täysin epäkelvosta miehestä, kun hän keksi mustasukkaisuuksissaan ja kontrollointihaluissaan milloin mitäkin. Ihan totaalisia itsekunnioituksen menetyksiä suoritin. Puistattaa vieläkin.
Sama juttu, mutta minulla häpeään auttoi ajan lisäksi se, että ystävystyin toisen samanlaisen suhteen eläneen naisen kanssa. Mikään ei ole niin puhdistavaa kuin olla toiselle niin raatorehellinen ja nauraa yhdessä vedet silmissä kun kumpikin pystyy "pistämään paremmaksi" sillä mihin kaikkeen sitä tuli nöyrryttyä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään. Ainoastaan ärsyttää, että olen joutunut vuosikymmeniä törkeiden valheiden, sabotointien, lavastusten ja jopa rikosten kohteiksi ja näidtä ei tiedä monet, koska ovat liian ääliöitä tajuamaan niitä. Kohteeksi joutuneet myös lspseni ja muutläheiset!
On kahdenlaista porukkaa: Ne jotka tietää mitä järjestetty, koska tekijäjoukoissa ja ne jotka eivät tiedä, mutta jotenkin huseeraa mukana. Tietävät vain, mitä heille kerrottu, mikä ei todellakaan ole koko totuus kaikesta.
Oksettavaa, kuvottavaa, iljettävää ja sairasta !
Mikset vie asioita eteenpäin, jos et kerta häpeä?
Häpesin kossain määrin tyhmyyttäni entisessä työpaikassani. Sitten vaihdoin työpaikkaa ja huomasin, että en niin tyhmä olekaan. Joten häpeäkun on suhteellista. Ei sitä kannata niin vakavasti ottaa.