***Marrasmasujen perjantai***

Puuh! Nyt on olo helpottunut!!! Vauva jaksaa mainiosti, liikkui ja potki koko ajan =). Nt oli 1.1 ja kaikki " osaset" oli mitä kuului ollakkin. Nyt sitä uskaltaa alkaa odottaa täysin siemauksin!



Tämä verikoe juttu oli mulle täysi yllätys, ei ollut kukaan infonnut moisesta. Ensin mietin menenkö, kun kyllä tuo np- ultra jo aika hyvin riskin kertoo. Mutta menin sitten. Sanottiin että siinä otetaan jotain hormoniarvoja ja sitten lasketaan äidin ikä ja niskaturvotus ja niistä saadaan joku kaava. Tietääkö joku tuon jutun paremmin. Nyt sitten on pelko persiissä jos puhelin soi 2 viikon sisällä sairaalasta. jos ei soi, niin kaikki on hyvin.



Ai niin tyttö olo muuten... Kaikki vaatteet sinisiä, mutta ajattelin että saavat kyllä kelvata kokoon 74 asti jos on tyttö. Ei kait se pinkkiä päälleen heti vaadi =)



Eppuliina ja vauhtivaavi 12+0

Reviisorille toivottelen minäkin täältä jaksamista ja toivon että saatte vielä terveen vauvan " paperit" . Mullakin jo tuota ikää sen verran, että varasin just lapsivesipunktioon ajan. Haluan joka tapauksessa varmistaa ne kromosomit mitä sillä tutkimuksella nyt pystyy näkemään, maksoi mitä maksoi. En tiedä vielä haluaisko sitä sukupuolenkin siinä yhteydessä tietää jo..



Muuten täällä tuntuu jo pahoinvointi vähän hellittävän (kop kop). Ihanaa kun tulee kesä, puissakin jo melkein lehdet :).



Mauku rv 10+1

Pitkästi oli asiaa tälle päivälle :)



Reviisori: Voimia ja jaksamista sinulle. Toivon todella että kaikkia kääntyy parhainpäin ja että oli väärä hälytys.



Uusille tulokkaille tervetuloa mukaan kirjoittelemaan!



Kävin äsken kahtomassa et milloin alkaisi äitiysloma. Näillä näkymin 2.10 eli syyskuun jälkeen en enää tee töitä. 5 kuukautta olis vielä tehtävä töitä. Ihaa sitten saa olla kotona. Olen melkein kymmenen vuotta tehnyt töitä vakituisesti ja käynyt lukion ja ammattikorkeakoulun siinä samalla.



Pahoinvointi on poissa!!!! Jee!!! Olokin on paljon pirteämpi ja alan tuntea taas itseni ihmiseksi ja nätiksi. Ennen keskiviikkoa olo oli vielä ihan muuta. Mut nyt nautin täysin rinnoin!



Nyt vaan odotellaan että masu kasvaa ja tulee kesä.



Ihanaa päivän jatkoa kaikille!



rv 12+2

Ihana kuulla että ootte hyviä uutisia saaneet ultrista..Itse saan vielä odottaa jännityksellä, kun se on vasta maanataina.



Hitto, mitä rallia kissat piti äsken ja tietty pienin(ja teräväkyntisin) hyppäs tuohon tietsikkapöydälle ja juoksi miun käden yli..hyvät kynnenjäljet jäi, ja verta vuosi. Ai hemmetti, kun sattuu vieläkin:(



Onneks ei tytön kimppuun juossut..kyllähän tuollakin on kädet vähän sen näköiset, kun kissoja leikittää ja sattuukin tarraamaan..:(



Tuli tässä mieleen että ei kai tästä voi mitään pahaa käydä, kun tosiaan ihan kunnon jäljet jäi ja sisäkissoja ovat..?? Onko vainoharhaisuutta..

CAtry: juu, täällä tuntuu pikkusen vauvajumpat :) esikoisesta tuntu 14viikolla että ei hirveesti aikasemmassa tällä kertaa mennä.



VATSA: täällä on vatsa pyöristyny entisestä pömpöstä raskausmahan malliin. kaverilla on maha näkyny jo aikapäiviä, ei oo epäilystäkää onko raskaana ollu aikoihin (vaikka siis ite tiennytkin, mutta muillakaan) ja hän siis menee muutaman viikon mua edellä lokakuisissa.



shakatak: miten sait näkyviin ton koska jäät äitiyslomalle? mulla kun on toi laskettu 1.1.07 ja ainaki laskuri näyttää että 23.11. alkaa äitiysl... eiku hehe. niin. HAH! tammikuussapa joo. siis nyt ku näpytti oikean päivän 1.11. näyttää fiksummalta. mulla näyttäis alkavan 27.9. äitiysrahakausi.



nyt suihkuun äkkiä jotta ehtii tarhalle..

LaaLaa04, tervetuloa mukaan marrasmasuihin! Täällä onkin päivä päivältä aktiivisempaa keskustelua :-)



Reviisorille voimia ja jaksamista tulosten odotteluun. Riski on minunkin mielestäni kyllä edelleen pieni, joten toivotaan, että kromosomipoikkeamia ei jatkotutkimuksista löydy. Tsemppiä!



Eppuliinalla ja Kolmenkopla81:llä oli positiivisia ultrakuulumisia. Voih, kunpa itsekin jotenkin malttaisi pysytellä nahoissaan seuraavaan ultraan asti. On se vaan niin ihanaa nähdä se oman mahan sisäinen asukas :-)



Täällä kun alkaa porukka olla NP-ultraviikoilla haluaisin kysellä, miten moni aikoo mittauttaa tuon niskaturvotuksen? Miten te koette mahdolliset jatkotutkimukset ja niiden seuraukset? Me pohdimme asiaa miehen kanssa jo viime kesänä ja tulimme siihen tulokseen, että emme haluaisi lainkaan mittauttaa niskaturvotusta. Eihän siinä mittauttamisessa muuten mitään ongelmaa olisi, mutta JOS sitä turvotusta kuitenkin olisi liikaa... Jos emme menisi lisätutkimuksiin, hermoilisimme koko loppuraskauden mahdollisia kromosomiongelmia. Jatkotutkimuksissahan sitten on aina se vain vähän mainostettu keskenmenoriski. Ja JOS niistä sitten selviäisi lähes varma kromosomipoikkeavuus, mitä sitten? Kauhea ahdistus siitä, pitäisikö raskaus keskeyttää. Uskon, että itse en pystyisi sellaista ratkaisua tekemään, joten varmaankin jatkaisin raskautta ahdistuneena, jotain ihmettä toivoen. Alkuraskauden ultrassa kysyin lääkäriltä varovasti, tehdäänkö " NP" -ultra silloinkin, jos tuota turvotusta ei halua mittauttaa. Lääkäri suhtautui hämmästyksekseni hirvittävän positiivisesti asiaan ja sanoi, että hänkin toimisi asemassani samoin. Joten ultraan pääsen kuitenkin, vaikka tällainen musta lammas olenkin :-) Rakenneultrakin meillä tarjotaan ja sen koen tosi hyväksi mahdollisuudeksi selvittää, jos vauva vaikka tarvitsee jotakin tehohoitoa heti syntymän jälkeen.



Aurinkoista kevätpäivää!



RvaRuljanssi ja Nuu 9+3

Olen itsekin marrasmassu. Vaikka tosin la muuttui 31.10 mutta ihan rajoilla kuitenkin.

reviisori:Päätin kertoa oman tarinani,koska samssa jamassa näytämme painivan. Np-ultrassa olin kans viime viikolla, ja niinhän siellä sitten oli, että turvotusta 3.2mm (3mm on raja) ja oitis tutkimuksiin. Ikää on tosin vasta 20,mutta yli rajan tuo arvo meni. En edes miettinyt menenkö tutkimuksiin vai en. Lääkäri määräsi sen istukkabiopsian sen nopeuden vuoksi. Maanantaina heti jo sinne sitten pääsinkin. Toimenpide oli nopea ja pistos ei sattunut enempää kuin esim.normaalit rokotukset tms. Mutta se villuksien irrtottaminen neulaa ees takas työntämällä tuntui epämiellyttävältä,ei sattunut. Sitten olikin maha kipeänä koko loppu päivän ja vuodelevossa. Ja niin kannattaakin varmuuden vuoksi,onhan siinä pieni km riski. Edeleen on maha hieman arka. Mutta todellakin meni maailma sekaisin ultra löydöksen jälkeen,pari päivää vain itkin. Minulla on ennestään täysin terve lapsi. Ei sitä osannut omalle kohdalleen odottaa.Mieli on edelleen maassa,ei todellakaan tee mieli iloita tällä hetkellä mistään,saati raskaudesta.Saati kuunnella ja lukea muiden löpinöitä jostain turhan päiväisestä äitiyspakkauksen värityksestä tms. Nyt sitten olen alkanut uskoa, että vauva voi olla tervekin.Aiemmin sitä oli turha toitottaa,olin varma että on jokin vaikeavammainen. Nyt sitten odottelen tuloksia tutkimuksesta,sitten vasta pääsee elämä jatkumaan. Mulle sanottiin treellä että 2-3 viikkoa yleensä menee kunnes tulokset tulee. Keskenmenoa pelkään joka hetki. Peklästyn kun mahaa nipistelee välillä tai kun menen vessaan..että apua jos siellä onkin verta.On mennyt kyllä elämän arvot ym. ihan uusiksi.Täysin päälaelleen..Mutta täältä minut löytää,muutaman muun marraskuisen joukosta. Tervetuloa sinne keskustelemaan,kaiken kansan silmiltä piiloon!!http://groups.yahoo.com/group/marrasmassut2007/ kaikki ovat erittäin tervetulleita!!

RvaRuljanssi oli mietiskellyt ihan samaa kuin minäkin. Meille oli oikeastaan itsestäänselvää, että seulontatutkimukset jää käymättä. Tai no ei voi sanoa itsestäänselvää, koska asiaa oli kyllä mietitty jo aiemmin.



Täällä tarjottiin kolmivaiheista seulaa (en nyt edes muista mitkä ne vaiheet olivat), jonka avulla down-syndroomista löydetään 60%. Minusta 60% on melko pieni, melkein puolethan jää vielä löytymättä.



Toisaalta tutkiminen olisi senkin takia turhaa, koska tulokset eivät kuitenkaan vaikuttaisi siihen pitäisimmekö lapsemme vai emme. Me otamme tämän lapsen vastaan, jos se meille vain annetaan. Turhaan siis elisimme epätietoisuudessa ja odottelisimme tuloksia, kun ne eivät kuitenkaan käytännössä vaikuttaisi. Toisaalta voisihan sitä ehkä paremmin valmistautua jos tietäisi että jokin voi olla vialla...



Hajanaisia ajatuksia vaikeasta asiasta. Kertokaahan muutkin mietteitänne!

Taallahan on tosi aktiivisia kirjoittajia! Kiva!



Ensinnakin, tsemppia koetulosten odottajille! Hyvalla ystavallani oli myos NP-ultrassa ylimaaraista turvotusta ja jatkotutkimusten tulosten odottelu oli heille todella rankkaa. Terve tytto kuitenkin syntyi.



Itsellani on NP-ultra vasta kahden viikon paasta, mutta olo on rauhallinen. Eilen oli normaali laakarintarkastus, painoa oli tullut hurjasti (pahoinvointiin on ollut ainoana hoitokeinona tosi raskas ruoka), mutta verenpaine oli normaali (jeeeee!!!) ja ennenkaikkea sydanaanet kuuluivat hyvin! Joten, luotan siihen etta kaikki on hyvin. Laakari myos totesi nyt keskenmenon vaaran laskeneen siihen normaaliin 2-3%, joka on loppuraskauden ajan, joten vaaravyohykkeen ohi paasty onnellisesti :)



Kertomisesta: Meilla kerrotaan suvulle ja isovanhemmille aitienpaivana. Samalla pitaa kai kertoa tuolle esikoisellekin, etta voimme asiasta julkisesti puhua. Toki muutama kaveri tietaa, mutta olemme esikoisen edessa viela pitaneet asiaa salassa.



O.N kuuluu ihan hyvaa. Viimeksi kun hehkuttelin pahanolon vahentyneen, niin iskipa samalla takaisin ja kunnolla. Taas on ollut pari parempaa paivaa, mutta uskaltaisikohan tuosta puhua... (koputtaa puuta). Muutenkin ihanaa, etta viikot ovat hieman listaantyneet ja on ainakin toivoa olon pysyvasta paranemisesta. Olen tassa kirjoittaessa syonyt taas oikein tuhdin aamupalan, joten eikohan se siita :)



Selva, tama tytto lahtee aamupuuhiin. Mukavaa viikonloppua sinne ja juhlikaahan vappua minunkin puolestani, taalla kun sita ei ole.



Skusku 10+5 (tai 10+3 ultran mukaan, en osaa paattaa)

Jännä miten eri aikaan ihmisillä tuntuu liikkeet..

Mulle oli viime raskaudessa rv 16+5 laitettu neuvolakorttiin ? liikeiden kohdalle..se taisi olla silloin kun kuvittelin ainakin jotain tuntevani, en vaan ollut ihan varma..muistaakseni rakenneultrassa sit selvisi että nehän oli niitä sikiön liikkeitä:)



Nyt sitten jännityksellä oottelen, millon ne alkaa tuntumaan tällä kertaa.



Niskaturvotuksesta on ollut tääl puhetta..

Itse en oo ees ajatellut et jos se oiskin liian iso se turvotus, että mitäs sitten..Varmaan tutkimuksiin mentäis, sen takia, mitä joku sanoikin, ettei tarviis sit huolehtia koko loppuraskausaikaa siitä, vaan selviis siinä, mitä tuleman pitää..mut jos jokin oiskin sit lopulta vialla..aika rankalta tuntuis kyllä keskenkään laittaa.

Jospa pitkästä aikaa kirjoittais pari riviä.

Np ultra oli ke ja onneksi kaikki oli hyvin. Oli ihanaa nähdä pieni vauva siinä ruudussa, alle 7cm! nyt vasta koko odotus tuntuu todellisemmalta et vatsassa todellakin on joku! ja kuvia sain monta.Lääkärineuvola olis sit ens viikolla.

Pahoinvointi ei oo helpottanu yhtään vaikka viikkoja onkin jo 13 tai ultran mukaan 13+3. Illat on aina vain yhtä oksentamista niinkuin on ollu kokoajan. aamulla pärjää kun vaan muistaa syödä.

Sukulaisille ei olla vielä kerrottu mutta nyt varmaan voisi kun ultrassakin kaikki oli hyvin. Mitähän meidän lapset sanoo.... jännittää ihan!



Mukavaa viikonloppua kaikille!!!!

Ihan ensiksi valtavasti pahoitteluja vastoinkäymisiä kokeneille. Kyllä ultrasta kuuluvat negatiiviset uutiset ovat kamalia. Tsemppiä tulosten odotukseen. Epätietoisuus on varmasti se raskain hetki. Tosi vaikeaa sanoa, mitä itse tekisi tuossa tilanteessa. Eikä sitä kai etukäteen voi tietääkään, ennenkuin itse joutuu asian kokemaan.



Valitettavasti jatkan nyt perään omilla ultrakuulumisillani. Tänään oli np-ultra ja siellähän se vaavi potkiskeli. Olin jo melko varma, että olen kuvitellut koko raskauden. Eihän meille kertakaikkiaan voi toista kertaa tällainen onni osua kohdalle. Tyynesti todettiin miehen kanssa, että jos ei ole vauvaa, niin otetaan illalla siiderit, jos on niin otetaan simaa! Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta jotenkin tällainen etäinen suhtautuminen tässä alussa tuntuu hyvältä. Tuli kyllä kyynel silmänurkkaan, kun näin vauvan. Harmittaa, kun mies ei päässyt mukaan, mutta esikoisen kanssa oli pakko olla käytävässä.



Sisu 12+2