Moni tuntematon tulee usein minulle kertomaan, että olen ruma

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen rumaksi haukkuminen ei ole enää tätä päivää, vaikka se olisi tottakin. Joten voit vain huokaista, että onneksi et itse ole noin käytöstavaton moukka kuin he. 

 

Ei ole kaukana ne ajat, kun ihan kehitysvammaisiakin haukuttiin kaduilla rumaksi. Ei todellakaan enää nykyään pitäisi kenenkään joutuvan sellaisen käytöksen uhriksi.

TÄTÄ PÄIVÄÄ XDDDDDDDDDDDD Mitä v..ittua selität? Ja miksi jankutat sanaa moukka JOKAISESSA KETJUSSA?

Ap. Älä meikkaa.

Laita toppahousut ja toppatakki päälle.

Pipo.

Sitten sovit suomalaiseen katukuvaan.

Olet silloin uskottava rahvaan silmissä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo niin tuttua tuo haukkuminen. Nainen oon ja kuullut lapsesta asti haukkumista ulkonäkööni liittyen. Pojat haukkuivat koulussa ja nyt aikuisena miehet kaupoissa ja baareissa. Tytöt/naiset eivät ole haukkuneet ikinä. 

 

Pojat ja miehet siis haukkuu päin naamaa, tytöt ja naiset selän takana.

 

Joo varmaankin haukkuvat selän takana, ei siitä toisaalta varmuutta ole, kun en tiedä, mutta todennäköisesti niin. 

Kyllä se niin tapahtuu koska naisethan ne vasta armottomia onkin toisiaan kohtaan. Päin naamaa toki ollaan sitä sydänsydän-feikkaamista mutta selän takana sitten kuiskutellaan kaikki pahuudet.

Viime kesänä kaupan edessä hkissä kaksi juoppoa, toinen vanha juoppo mies kehui mun hiuksia "wau onpa kauniit hiukset" johon tää toinen spurgu totesi "No ei oo!!!!!!"

:'DD ei kannata ottaa niin vakavasti. Niin ja hiuksiani on kyllä aina kehuttu :D

Nuorena kuulin poikaystäväni sisaruksilta epämiellyttäviä vihjauksia. Eivät halunneet että veljensä seurustelee.

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä kaupan edessä hkissä kaksi juoppoa, toinen vanha juoppo mies kehui mun hiuksia "wau onpa kauniit hiukset" johon tää toinen spurgu totesi "No ei oo!!!!!!"

 

:'DD ei kannata ottaa niin vakavasti. Niin ja hiuksiani on kyllä aina kehuttu :D

Ei niitä minään jumalan sanana kannata ottaa ja totta kai toisen ulkonäköä haukkuva kertoo enemmän itsestään kuin toisesta. Mutta jos on koko ikänsä kuullut rumaksi sanomista, on ymmärrettävää, että siltä haluaisi vaan olla rauhassa.

Enpä usko. 

Tää on jännä ilmiö että mitä aikuisen ihmisen päässä liikkuu kun tuntee tarvetta sanoa toiselle ääneen noin. Minkälaista reaktiota hän odottaa tai mitä kuvittelee saavuttavansa? Yleensähän se on jotain 2-4 v lapsi joka noin voi ääneen sanoa. Eli onko nämä sanojat jotenkin kehitykseltään viivästyneitä vai peräti kehitysvammaisia ja nelivuotiaan tasolla. 

Ja ap, minulle sanotaan ajoittain myös noin. Ruma kuin suopiru vaan minkäs teet. Opettele sinäkin sanomaan terävästi takaisin ja ennen kaikkea opettele nauramaan railakkaasti päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kuulin poikaystäväni sisaruksilta epämiellyttäviä vihjauksia. Eivät halunneet että veljensä seurustelee.

Mullekin eksän sukulaiset sanoi että hän saisi paremmankin. Erottiin mutta eipä kuulemma ole saanut ketään.

Tuommoista ei kyllä kannata sanoa tuntemattomalle ainakaan mieshenkilönä. On hyvin suuri riski, että saa läppäisyn nenään, jos tuollaisia tuntemattomille huutelee. 

Ikinä ei voi tietää, kuinka pipi päästään se tuntematon on, jos erehdyt vittuilemaan nykyään. Voi vaikka jonkun pistoolin vetää hihasta ja ampua. 

Liikutko sellaisilla alueilla, joilla asuu ja oleskelee paljon päihdeporukkaa? Niiltä voi odottaa kuulevansa mitä ihmeellisimpiä huuteluita. Impulssikontrolli on tuhottu aineilla ja monilla heistä on luultavasti persoonallisuushäiriö, jota päihteiden käyttö vain kärjistää. Leppoisat päihdeporukat ovat lähinnä myytti. Kyllä se alkon ja aineiden vetäminen tekee ihmisestä vain hermoraunion, jota vituttaa ihan kaikki ja jonka ainoa ilo on vittuilla ulkopuolisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä missä voi olla tällaista käytöstä, ei minulle ainakaan kaupassa tai missään tule kukaan tuntematon puhumaan mitään koskaan.

Tulepa Helsingin kaduille kävelemään. Siellä tulee kommenttia pyytämättä.

Helsingin kaduille? Eikös tämän päivän Helsingissä ole niin monimuotoista, ettei siellä oikein keneenkään kiinnitetä huomiota? 

Vai onko Helsinki sittenkin sielultaan pikkukaupunki, eikä mikään New York? 

Itse olen parina kesänä pitkästä aikaa pyörinyt  Helsingin keskustassa turistina, eikä kukaan kiinnittänyt minuun huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä missä voi olla tällaista käytöstä, ei minulle ainakaan kaupassa tai missään tule kukaan tuntematon puhumaan mitään koskaan.

Tulepa Helsingin kaduille kävelemään. Siellä tulee kommenttia pyytämättä.

 

Helsingin kaduille? Eikös tämän päivän Helsingissä ole niin monimuotoista, ettei siellä oikein keneenkään kiinnitetä huomiota? 

 

Vai onko Helsinki sittenkin sielultaan pikkukaupunki, eikä mikään New York? 

Itse olen parina kesänä pitkästä aikaa pyörinyt  Helsingin keskustassa turistina, eikä kukaan kiinnittänyt minuun huomiota. 

Ylipainoinen nainen on niin ärsyttävä olento, että kyllä huutelu on yleistä.  Kaikki friikit kyllä hyväksytään, mutta lihava nainen on kauhistus. Tiedän tämän koska itse olin vuosia sitten ylipainoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Mua on paljon haukkunut toiset naiset pääasiassa nuorena. Kai se on sitä, että mulle halutaan osoittaa joku paikka hierarkiassa. Olen kyllä ihan lapsesta asti tajunnut olevani ruma, että ei sen mainitseminen mikään uutinen ole. Paha mieli tulee silti, kun haluaisin vaan olla rauhassa ilman, että kukaan kommentoi mitenkään. Mulla oli yliopistossa kaveri, joka kertoi usein mielipiteensä siitä, miten ruma olen, ja kun sanoin sen loukkaavan, hän alkoi aina suurieleisesti kailottaa, miten minä en pitänytkään ulkonäköni kommentoinnista. Katkaisin häneen välit

 

Mua haukkui koulussa sekä pojat, että tytöt rumaksi. Ihan ekaluokalta lähtien. En tiedä mikä minussa oli sellaista, jos katsoo lapsuuskuviani niin näytän ihan tavalliselta söpöltä pikkutytöltä. Olin kyllä persoonaltani omituinen (ja oon kuulemma vieläkin) että ehkä se oli siinä se isoin syy, mutta lapset ei osaa vielä sanoa mikä oikeasti toisessa ärsyttää, joten sanotaan sitten rumaksi. 

 

Olin aika omaperäinen lapsesta asti, ei kiinnostanut asiat mitkä muita ikäisiäni kiinnosti, kuljin rohkeasti omia polkujani. Se varmaan triggeröi joitakin, että miten tuo on tuollainen itsenäinen eikä niin kuin me kaikki muut. Ja tietysti, varsinkin nuorena jos ei esimerkiksi vaatteet ollut samanlaiset kuin muilla tai ei ollut jotain, mikä nyt sillä hetkellä oli suurinta huutoa ja mä vaan olin että "ei kiinnosta", sekin monia ärsytti. 

 

Ne oli tosi pieniä asioita. Muistan esimerkiksi, että jossain vaiheessa yläasteella oli muotia, että lenkkareissa pitää olla nauhat auki. Ja mä olin tyyliin ainut koko koulussa joka piti ne kiinni. Sain kuulla siitä sekä kiusaamista, että asiallista utelua, mutta vastasin vain aina että: "pidän narut kiinni, koska sitä varten ne on." 

Luonnollisesti mulla ei mitään poikaystäviä koskaan ollut, vaikka olin ihan perusnätti hoikka naapurintyttö.

 

Tajusin vasta vanhemmalla iällä, ettei kyseessä ollut niinkään mun ulkonäköni, koska sitten myöhemmin sitä kiinnostusta kyllä alkoi tulla vähän liiankin kanssa. Mutta mulle kuitenkin jäi se "ruman tytön identiteetti", mikä häiritsi parisuhteita ja jäinkin lopulta suosiolla ikisinkuksi, kun en kerran osaa ottaa hyväksyntää vastaan.

Että kyllähän se jatkuva kiusaaminen, outona pitäminen ja kyseenalaistaminen minuun lopullisesti vaikutti, vaikka kuinka olinkin itsenäinen oman tieni kulkija. 

Vierailija kirjoitti:

Tuommoista ei kyllä kannata sanoa tuntemattomalle ainakaan mieshenkilönä. On hyvin suuri riski, että saa läppäisyn nenään, jos tuollaisia tuntemattomille huutelee. 

 

Ikinä ei voi tietää, kuinka pipi päästään se tuntematon on, jos erehdyt vittuilemaan nykyään. Voi vaikka jonkun pistoolin vetää hihasta ja ampua. 

No sen takia ne huutelijat ei olekaan ihan terveitä päästään. En itse ikipäivänä uskaltaisi huudella ventovieraille kaduilla yhtiskä mitään loukkaavaa kommenttia, enhän yhtään tiedä minkälainen se ihminen oikeasti on. Voi olla vaikka juuri vankilasta vapautettu henkirikollinen.

Oletko?