Ero - en pääse sängystä ylös

No. Minut ghostattiin kuukausi sitten. Ollaan tunnettu vuosia harrastuspiireissä ja yhtäkkiä hän lopetti kaiken yhteydenpidon ehkä vuosi sitten, syksyllä laitoin viestiä ja hän siihen tarttui, oltiin taas yhteydessä ja toivoin jo kaikenlaista, kunnes reilu kuukausi sitten loppui taas. 

Joka päivä odotan viestiä, toivon kovin sellaisen saavani enkä voi käsittää että hän tekee näin. Tuo on tuskainen ajatus.

Mutta. Sitten heti perään otan järjen mukaan. Hän tekee näin, mulle. Miksi? Koska en ole hänelle tarpeeksi tärkeä. Hänellä ei ole minua kohtaan samoja tunteita ja toiveita, kun minulla häntä kohtaan. Miksi minä haikailen sellaisen perään? Järjetöntä. Koska itse asiassa tuo ghostaaminenkin on todella noloa. Aikuinen ihminen tekee noin, ihminen jota luulin fiksuksi, mutta kertoohan tuo ettei hän sellainen ole 😄 Hän vaan pokkana lopettaa kaiken ja kuvittelee että hymyillään kun tavataan. Miten kehtaa? Tajuan että hän onkin itseasiassa aika kusipää. En minä tuollaista haluaisi, ihan oikeasti en. Tämä on hänen menetyksensä, ei minun 😄

Mieti nyt järjellä sinäkin. Tulet samaan lopputulokseen, et sinä tuollaista oikeasti halua, joka sinua noin kohtelee ja jolle et ole tärkeä.

41 lisää. Päivä päivältä siis helpottaa, nyt on jo aika hällä väliä olo. Edelleen viestin piipatessa pieni toivo herää mutta kun se ei ole häneltä niin jo ajattelen että v***u mikä tyyppi ja onneksi en sekaantunut enempää

Vierailija kirjoitti:

Tapailusuhteen? Ei siis edes oikea parisuhde vaan vain epämääräinen säätö. Täysin eri asia erota vuosia kestäneestä oikeasta parisuhteesta.

Kyllä se ero aina satuttaa.Toiset on muita herkempiä.Turha väheksyä muiden surua.sivu

Olit jo totaalisen ihastunut ja siksi sinua masentaa. 

Mikä hemmetin tapailusuhde? Ero? Siis olitteko yhdessä vai ette? Muistutan sinua, että se äijä ei takuulla voi yhtä huonosti eronne takia kuin sinä, hän pääsee sängystä aamuisin ylös ja jatkaa elämäänsä. Jos ette edes olleet yhdessä, niin äijäähän ei ole kiinnostanut edes tehdä sinusta tyttöystävää. Mieti nyt hyvä nainen mihin käytät energiaasi. Anna tuollaisen tyypin olla. Aika parantaa haavat vaikka nyt ei siltä tunnu.

Kumpi nyt on jatkunut pitempään, tapailusuhde vai sun sängyssä makailu? 

Vierailija kirjoitti:

Tapailusuhteen? Ei siis edes oikea parisuhde vaan vain epämääräinen säätö. Täysin eri asia erota vuosia kestäneestä oikeasta parisuhteesta.

Tapailusuhde voi olla ja varmaan useille onkin ennen vakiintumista enemmän ja vähemmän epämääräinen polku. Mutta myös tie, jota kulkemalla voi molempin polut ja tiet yhtyä jakua yhdessä 

Entä jos tätä yhtytymistä ei koskaan tapahdu?  No sitten elää ja on sinkkuna, kuten on omlut aina oma osani mutta kyllä minä olisin monta kertaa halunnut löytää ja kohdata hänet, jonka kanssa olisimne voineet jatkaa yhdessä samaan suuntaan. - Enkä nut tarkoita, että tällä yhteisellä polulla kaiken pitäisi mennä ja jakautua  50/50 mutta en liioinnkaipaa perässä vedettävää johdettavaa kumppania ((naista). 

Mutta en myöskään hänestä johtajaani, joka osoittaisi tiemne ja määräisi kulkusuunnan ja nopeuden. 

Minä haluaisin löytää rinnallani kulkijan ja olijan; ihmisen joka kulkee ja ajattelee itse. Suhteen, josssa kummallakin on pikeus olla välillä heikompi kuiin vahvempi;; useimmitenn kuitenkin yhdessä enempi kuin 1+1. 

Voi hellanlettas taas. 

Up