Lue keskustelun säännöt.
Meni perhe ja talo
15.01.2026 |
Vaimo lähti elokuussa uuden miehen matkaan, otti lapset mukaansa. Talo meni kaupaksi joulun korvilla, saatiin 120 000 ostohintaa alempi tarjous. Nyt on ainoastaan velkaa ja vuokrakaksio. Lapsiakaan ei halua minun tapaavan.
Mitä tässä voi enää nelikymppisenä tehdä? Juoda itsensä hengiltä?
Tätä v*tutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla.
Kommentit (125)
Puhelin blokattu, kirjeet menevät todennäköisesti roskiin. Exän sukulaiset eivät halua puuttua asiaan, lasten isoäiti sanoi, että meidän välinen juttu.
Kirjeen voisin kirjoittaa, vaikka se tuskin menee perille. Aion kyllä kertoa, että en ole lasten elämässä nimenomaan exän yksipuolisella päätöksellä. Ei tämä ole mielestäni haukkumista vaan 100% totuus. Saavat sitten itse olla yhteydessä, jos pystyvät/haluavat. Puoli vuotta heille on kerrottu todennäköisesti aivan puuta heinää, joten en ole kauhean optimistinen.
Kyllä tuollainen valehtelu on mukavaa, ja opettaa lapsillekin hienoja toimintatapoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi pirtsakka parikymppinen tyttö piristämään päivää. Itsellä kävi satumainen tuuri ja löysin teollisuuspohatan tyttären. Sain taloudenkin kerralla palautettua urilleen.
" ..Niin moni itkee ja p\llun perään poraa,
jos joskus toiseksi lemmen tiellä jää.
Mut ei mukusta synny koskaan toraa,
siellaina kuuluu kulkijan laulu tää.
Siitä poikki vaan , lähden muita nussimaan
läl läl lällä loro loro , per**skin on aivan horo
Sanon sulle hyvää yötä, riittää mukulleni työtä,
kato maailma on ehtaakin tulvillaan! "
On varmasti sellainen olo, että millään ei ole mitään väliä. Usko siihen, että selviät tosta. Se vaatii aikaa ja asioiden työstämistä. Mene eroseminaariin tai juttelemaan jonnekin, se on ensimmäinen askel. Vaadi itsellesi lapset säännöllisesti (vuoroviikoin, joka toinen viikonloppu tmv). Älä ala juomaan vaan lähde liikkumaan. Susta tulee entistä vahvempi. Meitä on monta, jotka on noussut tuosta paskasta.
Mulla oli monta tapaa selviytymiseen ja aikaa se oikeasti vaatii. Asioita kannattaa työstää, ettet jää katkeraksi. Omasta shokkieron alusta on nyt reilu kolme vuotta ja elämä on ollut jo pitkään hyvää. Tosin uutta kumppania ei ole ollut. Puhu asioista kyllästymiseen asti. Jossain vaiheessa otin puhelimeen sellaisen nauhurin, mihin purin ajatuksia. Toki purin niitä paljon myös ystäville, mutta jossain vaiheessa ajattelin, etten viitsi heitä aina kuormittaa. Tosin omassa tilanteessa oli paljon muutakin kuin shokkiero. Koin rajua henkistä väkivaltaa eri muodoissa erän taholta ja pitkään.
apn kannattaisi tehdä jotain sen eteen että tapaisi lapsiaan.
- soittaa lapsille (joko puhelu menee perille tai sitten ei)
- lähettää kirjeen ihan perinteisellä postilla. Kirjeessä ei hauku äitiä eikä kirjoita mitään muutakaan typerää vaan asiallinen kirje. Mukaan voi laittaa palautuskuoren jossa apn nimi, osoite ja postimerkkikin valmiina että lapset voivat halutessaan kirjoittaa takaisin aplle helposti.
- koettaa välittää viestiä lapsille sukulaisten kautta
Toki nämä yllämainitut tavat vaativat vaivannäköä ja on helpompaa vain valittaa mitä toimia. Mutta jos rakastaa lapsiaan niin tekee asioita sen eteen että suhde pysyy kasassa.