Saattohoidon purkaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että miten pitkään voidaan ihmistä pitää saattohoidossa. Eikö siinä kuole keripukkiin tai nälkään, jos on esim. 2 kk syömättä.

Ei saattohoito tarkoita sitä, että ei anneta ruokaa tai juomaa, vaan sitä, että ei työnnellä letkuilla väkisin ravintoliuosta suoneen. 

Ei saa myöskään vitamiineja eikä ravintojuomia, koska ovat vasta-aiheisia saattohoidossa.

Suun kautta syötävät ja juotavat ei ole. Mummoni saattohoidosta ei ole kauaa ja muistan kyllä hyvin hänen ravintojuomansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on tehty saattohoitopäätös, jos on vielä kuukauden jälkeen elossa.

Koska on tiedetty, että mikään ei enää paranna ja vain kivunlievityksellä on enää väliä.

Tämän voi tietää hyvinkin puoli vuotta etukäteen. Joskus vuodenkin.

Kyllä. Joillekin jopa vuosia. Mutta "mikään ei paranna ja vain kivunlievityksellä on enää väliä" EI ole saattohoitopäätös. Saattohoito on sitä, kun oikeasti lähtö on lähellä. Ja itseasiassa myöskin tuo on väärin, että vain kivunlievityksellä on väliä. Puhutaan elämän laadusta laajemmin, ei vain kivuista.

Kuinka pitkiä saattohoitopäätöksiä tehdään? Mun tätini on mun käsitykseni mukaan ollut reilusti yli vuoden ellei jopa 1 1/2 vuotta saattohoidossa ja vieläkin sinnittelee.

Purkaantuu sillä että lähtee sieltä hoidosta kävelemään, niitäkin on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että miten pitkään voidaan ihmistä pitää saattohoidossa. Eikö siinä kuole keripukkiin tai nälkään, jos on esim. 2 kk syömättä.

Siinä on tarkoitus kuihduttaa nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lääkäri voi tietää, että hoito ei auta? Onkohan täällä paljonkin esim. vanhuksia, jotka on siirretty ensin palliatiiviseen hoitoon ja sitten saattohoitoon, vaikka hoitoa olisi voitu antaa? Itse ainakin valitsisin kivut kuin kivunlievityksen ja kuoleman.

No hyvin ovat tienneet tähän asti. Jos hoidoista huolimatta esim syöpä vain leviää ja leviää, tai hoito ei tehoa vaan syöpä kasvain kasvaa, miksi hoitaa kun ei se muuta tilannetta eikö pidennä elinikää vaan pahentaa vain loppuajan 

Vierailija kirjoitti:

Mistä lääkäri voi tietää, että hoito ei auta? Onkohan täällä paljonkin esim. vanhuksia, jotka on siirretty ensin palliatiiviseen hoitoon ja sitten saattohoitoon, vaikka hoitoa olisi voitu antaa? Itse ainakin valitsisin kivut kuin kivunlievityksen ja kuoleman.

Liian vähän on. Ei kuolema ole mikään valinta minkä voit skipata, kun vaan kestät kipua. Kuoleva elimistö ei esim. ota vastaan ravintoa, joten silloin väkisin syöttäminen aiheuttaa kipua ja tuskaa. Ei se silti elämää pidennä tai poista sairautta. Liian paljon myös näkee, että säästellään esim. rauhoittavien lääkkeiden määräämisessä, ettei vaan tule riippuvuutta. Kun päätös on tehty, ei tarvitse sitä enää miettiä, ja voidaan muutenkin keskittyä vain elämänlaatuun.

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Saattohoito voi tapahtua myös esim potilaan kotona, palliatiivinen hoito sen sijaan vaatii sairaalahoitoa.

Palliatiivinen hoito ei vaadi sairaalahoitoa. Palliatiivista hoitoa on kaikki kivun hoito ja se kuuluu ihan normaaliin sairauden hoitoon ja on ihan jokapäiväistä esim reumaatikoilla tai migreenikoilla. Se ei vaadi sairaalahoitoa, koska se on usein kroonista.

On toki tilanteita, joissa kivunhoito vaatii jonkun sairaalaympäristön, mutta usein silloinkin puhutaan joko päiväsairaalasta tai kotisairaalasta. Tai kuolemassa olevien kohdalla saattokodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattohoitoa ei tarvitse purkaa, koska ihminen joka saa saattohoitopäätöksen on kuolemassa ja kuolee yleensä aika nopeasti päätöksen teosta. Elämän viimeiset päivät ja viikot.

Tässä on nyt neljä viikkoa odoteltu kuolemaa, että aika pitkä aika sellaisen odottamiselle.

Absurdia. Onkohan lekurit vielä lomalla? 

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli saattohoidossa kaksi viikkoa, työkaveri liki kuukauden. Ei sitä etukäteen kukaan tiedä. Äitinikin oli varsin heiveröinen ja taudin runtelema, mutta eli usean kuukautta ensin palliatiivisessa hoidossa. Saattohoidon purusta en kyllä ole kuullut. Kai sitä voi itse päättää, että nyt loppui ja lähteä minne tahtoo, jos kunto kestää. Olisi kyllä aika outoa, kun ei saattohoito ole asia, joka noin vain yhtäkkiä tulee ennalta aavistamatta. 

Työkaverilleni ainakin tuli saattohoitovaihe ennalta aavistamatta, kun ei hänelle siitä kerrottu mitään. Sai vahingossa tietää, että lääkäri oli kirjannut saattohoitopäätöksen. Toki se purettiin aika nopeasti, kun kävi ilmi, että lääkäri ei ollut nähnyt potilasta ja työkaveri on edelleen elossa kolme vuotta tapahtuneen jälkeen, toki parantumattoman sairauden kanssa, mutta silti.

Syöttämisen lopettaminen =Käypä hoito. Edullinen, eikä tarvitse hoitajaa. ellaisia me suomalaiset ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lääkäri voi tietää, että hoito ei auta? Onkohan täällä paljonkin esim. vanhuksia, jotka on siirretty ensin palliatiiviseen hoitoon ja sitten saattohoitoon, vaikka hoitoa olisi voitu antaa? Itse ainakin valitsisin kivut kuin kivunlievityksen ja kuoleman.

Tietenkin valitset, itsekäs kun olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli saattohoidossa kaksi viikkoa, työkaveri liki kuukauden. Ei sitä etukäteen kukaan tiedä. Äitinikin oli varsin heiveröinen ja taudin runtelema, mutta eli usean kuukautta ensin palliatiivisessa hoidossa. Saattohoidon purusta en kyllä ole kuullut. Kai sitä voi itse päättää, että nyt loppui ja lähteä minne tahtoo, jos kunto kestää. Olisi kyllä aika outoa, kun ei saattohoito ole asia, joka noin vain yhtäkkiä tulee ennalta aavistamatta. 

Työkaverilleni ainakin tuli saattohoitovaihe ennalta aavistamatta, kun ei hänelle siitä kerrottu mitään. Sai vahingossa tietää, että lääkäri oli kirjannut saattohoitopäätöksen. Toki se purettiin aika nopeasti, kun kävi ilmi, että lääkäri ei ollut nähnyt potilasta ja työkaveri on edelleen elossa kolme vuotta tapahtuneen jälkeen, toki parantumattoman sairauden kanssa, mutta silti.

Olisihan se kohtuutonta, että lääkäri hyppää jokaisen kuolevan kohdalla selventämässä asiaa. Helpommin hoituu, kun vaan kirjaa sen tiedoksi hoitajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lääkäri voi tietää, että hoito ei auta? Onkohan täällä paljonkin esim. vanhuksia, jotka on siirretty ensin palliatiiviseen hoitoon ja sitten saattohoitoon, vaikka hoitoa olisi voitu antaa? Itse ainakin valitsisin kivut kuin kivunlievityksen ja kuoleman.

Tietenkin valitset, itsekäs kun olet.

Ei tuo itsekkyydestä johdu, vaan siitä, ettei hän tiedä niistä kivuista vielä mitään eikä pysty edes tajuamaan niitä. (Ja vastaavasti saattohoitoon päätyminen ole ihmisen epäitsekkyydesn kanssa missään tekemisissä. Se on ihan hänen itsensä tilanteen kannalta tehtävä päätös)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on tehty saattohoitopäätös, jos on vielä kuukauden jälkeen elossa.

Koska on tiedetty, että mikään ei enää paranna ja vain kivunlievityksellä on enää väliä.

Tämän voi tietää hyvinkin puoli vuotta etukäteen. Joskus vuodenkin.

 

Kyllä. Joillekin jopa vuosia. Mutta "mikään ei paranna ja vain kivunlievityksellä on enää väliä" EI ole saattohoitopäätös. Saattohoito on sitä, kun oikeasti lähtö on lähellä. Ja itseasiassa myöskin tuo on väärin, että vain kivunlievityksellä on väliä. Puhutaan elämän laadusta laajemmin, ei vain kivuista.

Juhlapuheet on eri asia kuin käytännöt. Kivunlievitystä tarjotaan innokkaasti, sielunhoitoa ei niinkään. Neljä kertaa päivässä hoitaja käy nopeasti kysymässä kipujen tilaa, muun ajan saat olla aivan rauhassa, yksin ajatustesi kanssa, erityisesti jos olet saanut yhden hengen huoneen, niin kuin kuoleville usein annetaan.

Käsittääkseni saa silloin jo tujumpaa kipulääkettä kuin normaalisti annettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattohoitoa ei tarvitse purkaa, koska ihminen joka saa saattohoitopäätöksen on kuolemassa ja kuolee yleensä aika nopeasti päätöksen teosta. Elämän viimeiset päivät ja viikot.

Juuri näin. Saattohoitopäätös tarkoittaa sitä, että varsinaista sairautta ei enää yritetä hoitaa,  vaan hoidossa keskitytään vain kivun lievittämiseen. Sairauden hoidon yritys toisi ehkä kipuja, muttei juuri lisäisi elinaikaa.

Tuo on palliatiivista hoitoa. Saattohoito on eri asia.

Saattohoitovaiheessa ihmistä hoidetaan kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään hänen sairauttaan. Pitäisiköhän vaatia, että myös silloin, kun en ole kuolemassa, hoito on kokonaisvaltaista ja potilasta kunnioittavaa? Että esim. kivut otetaan vakavasti, eikä ohiteta mielenterveysongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lääkäri voi tietää, että hoito ei auta? Onkohan täällä paljonkin esim. vanhuksia, jotka on siirretty ensin palliatiiviseen hoitoon ja sitten saattohoitoon, vaikka hoitoa olisi voitu antaa? Itse ainakin valitsisin kivut kuin kivunlievityksen ja kuoleman.

Jos esim syöpä on niin moneen paikkaan levinnyt, että kasvaimien poisto pienentäisi sisäelimiä oleellisesti  ( mikä vaatisi sitten elinsiirtoja), niin sellaiseen ei ryhdytä.

Tai jos potilas on jo niin heikkokuntoinen ettei todennäköisesti kestäisi enää esim nukutusta, niin ei ole mitään mieltä lähteä enää leikkaamaan.

Oma kokemukseni saattohoidosta - jos se nyt täällä ihmisiä huolestuttaa, on se, ettei siihen koskaan lähdetä kovin heppoisin perustein. Saattohoitopäätöksen tekee aina lääkäri, joka ottaa huomioon potilaan ja/tai tämän omaisten kannan. Pelkästää sillä, että hoitaja/ sairaanhoitaja esittää asikkaan voinnin hiipumista  lääkärille,  saattohoitoon ei ryhdytä, vaan lääkäri  tekee linjauksensa vasta sitten, kun asiakas tai omainen on samalla kannalla. Saattohoitoon siirtyminen ei tarkoita hoidon lopettamista vaan hoidon painopisteen siirtämistä mahdollisimman hyvään kivunhoitoon. Se ei myöskään tarkoita sitä, että asiakkaalle ei anneta ravintoa tai juotavaa, jos hän pystyy nielemään. Usein kuitenkin juuri nielemisongelmat tai voimakas pahoinvointi on se syy, miksi saattohoitoon siirrytään. Saattohoitoon siirtyminen ei siis ole mikään kuolemantuomio. Jos asiakkaan vointi paranee, saattohoitopäätös voidaan purkaa.