Koskaan ei ole lapselle hyvä aika
Ajattelin vielä muutama kuukausi sitten, että tämä olisi se vuosi, kun alamme yrittää lasta. Mutta ei. Miehen työpaikalla oli laajat irtisanomiset, joissa myös mieheni irtisanottiin. Selviämme kyllä minun palkallani, mutta mitä jos minäkin saan kenkää? Työnantajani taloustilanne on surkea.
Ei tähän uskalla mitään lasta tehdä.
Ketuttaa ja surettaa. Kolmekymppiset juhlittiin jo pari vuotta sitten, joten ei tässä enää oikein voisi odotella.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Olkaa sitten tekemättä. Yksinkertaista.
Luuletko että me kaikki olemme syntyneet ja toisaalta myös saaneet lapsia optimaaliseen aikaan?
No olipa empaattinen vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa sitten tekemättä. Yksinkertaista.
Luuletko että me kaikki olemme syntyneet ja toisaalta myös saaneet lapsia optimaaliseen aikaan?
No olipa empaattinen vastaus.
Tämä. Monelle lapsettomuus on vakava ja arka paikka, riippumatta johtuuko fysiikasta vai taloudesta. Sen verran empatiaa voisi osoittaa, ettei ala töykeäksi. Jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi, niin voi olla hiljaa.
Jotenkin villi ajatus, että lapsilisä ei riittäisi lapsen tai oikeastaan vauvan kasvattamiseen. Tarjoat rakkautta, suojaa ja ravintoa, ei se muuta tarvitse. Siinä sitten useampi vuosi hoitaa työtilannetta siihen suuntaan mihin ikinä haluaakaan. Pelkäätte jotain aivan muuta kuin rahan puutetta, niin kuin miljoonat muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa sitten tekemättä. Yksinkertaista.
Luuletko että me kaikki olemme syntyneet ja toisaalta myös saaneet lapsia optimaaliseen aikaan?
No olipa empaattinen vastaus.
Tämä. Monelle lapsettomuus on vakava ja arka paikka, riippumatta johtuuko fysiikasta vai taloudesta. Sen verran empatiaa voisi osoittaa, ettei ala töykeäksi. Jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi, niin voi olla hiljaa.
Koskaan aiemminhan ei ole ollut sotaa, lamaa eikä työttömyyttä...
Niin, lapsi vie rahaa enemmän tai vähemmän. Onhan sulla vielä aikaa ennen kuin täytät 40. Köyhänäkin voi elää. Varsinkin jos on luottoa että vielä joskus saatte töitä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin villi ajatus, että lapsilisä ei riittäisi lapsen tai oikeastaan vauvan kasvattamiseen. Tarjoat rakkautta, suojaa ja ravintoa, ei se muuta tarvitse. Siinä sitten useampi vuosi hoitaa työtilannetta siihen suuntaan mihin ikinä haluaakaan. Pelkäätte jotain aivan muuta kuin rahan puutetta, niin kuin miljoonat muutkin.
Ilman rahaa lapselle ei saa hankittua ruokaa, vaatteita, leluja, lääkkeitä ja kuljetusta. Vauva ei elä vain sylissä pitämisellä. Ja taloustilanteen ollessa huono ei kannata lapsia hankkia, koska näillä on oikeus syntyä perheeseen joka on sekä halukas että kyvykäs pitämään heistä huolta. Pelkkä nälkäkuoleman juuri ja kuuri välttäminen ei ole hyvää elämää.
Kyllä ap ja miljoonat muutkin pelkäävät rahan puutetta ihan aiheesta. Turha siis moralisoida ja saarnata. Huonossa taloustilanteessa ei lapsia hankita ja se on ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin villi ajatus, että lapsilisä ei riittäisi lapsen tai oikeastaan vauvan kasvattamiseen. Tarjoat rakkautta, suojaa ja ravintoa, ei se muuta tarvitse. Siinä sitten useampi vuosi hoitaa työtilannetta siihen suuntaan mihin ikinä haluaakaan. Pelkäätte jotain aivan muuta kuin rahan puutetta, niin kuin miljoonat muutkin.
Minun sukupolveni uskalsi yrittää lasten hankkimista Neuvostoliiton hajoamisen, Persianlahden sodan aikana ja pankkikriisin aiheuttaman massatyöttömyyden aikana. Nämä nykyiset lumihiutaleet kuvittelevat että juuri nyt on erityisen huono aika. Ei ole. Ajat ovat aina olleet huonot.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin villi ajatus, että lapsilisä ei riittäisi lapsen tai oikeastaan vauvan kasvattamiseen. Tarjoat rakkautta, suojaa ja ravintoa, ei se muuta tarvitse. Siinä sitten useampi vuosi hoitaa työtilannetta siihen suuntaan mihin ikinä haluaakaan. Pelkäätte jotain aivan muuta kuin rahan puutetta, niin kuin miljoonat muutkin.
Kun ne elämän kulut eivät rajoitu siihen lapseen! Jossain pitää asua ja aikuistenkin pitää syödä. On ihan valtavan iso pudotus tuloihin, jos toinen jää ansiosidonnaiselle ja toinen vanhempainrahalle. Vielä pahempi, jos ansiosidonnaista ei ole tai se loppuu, vaan jää pelkälle työttömyyspäivärahalle.
Tietenkin vaihtoehtona on myös se, että äiti menee heti synnytyksen jälkeen takaisin töihin ja isä jää hoitamaan lasta, jos se on taloudelliselle tilanteelle parempi.
Koskaan ei ole lapselle oikea aika... silti niitä lapsia vaan tehdään, kumma juttu. Olisiko tämä teidän päänne sisällä vai onko se absoluuttinen totuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa sitten tekemättä. Yksinkertaista.
Luuletko että me kaikki olemme syntyneet ja toisaalta myös saaneet lapsia optimaaliseen aikaan?
No olipa empaattinen vastaus.
Tämä. Monelle lapsettomuus on vakava ja arka paikka, riippumatta johtuuko fysiikasta vai taloudesta. Sen verran empatiaa voisi osoittaa, ettei ala töykeäksi. Jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi, niin voi olla hiljaa.
Koskaan aiemminhan ei ole ollut sotaa, lamaa eikä työttömyyttä...
Eli lapsia hankkimaan vaikka mikä ois? Kaikkina aikoina ihmiset haluavat antaa lapsilleen hyvän elämän.
Ei koskaan ole lapselle hyvä aika. Aina tulee jotain muuta ja sitten onkin jo liian myöhäistä.
Minä sain esikoiseni epävarmaan elämäntilanteeseen. Raskauden alkaessa mietin talouttamme, ikääni kun olin jo kolmekymppinen ja sitä unelmaa joka minulla on aina ollut - halua olla äiti. Keskustelin ystävieni ja perheeni kanssa ja he kertoivat omista kokemuksistaan. He olivat selvinneet, vaikka rahaa ei olisi ollut yllin kyllin. Lapset ovat kasvaneet terveiksi ja saaneet turvallisen elämän. Ja jos elämä kulkee mutkia pitkin, ei koskaan ole liian myöhäistä opiskella uutta ammattia tai aloittaa alusta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, lapsi vie rahaa enemmän tai vähemmän. Onhan sulla vielä aikaa ennen kuin täytät 40. Köyhänäkin voi elää. Varsinkin jos on luottoa että vielä joskus saatte töitä.
Köyhänäkin voi elää, mutta silloin on helpompaa jos lapsia ei ole. Vähemmän stressiä kun ei ole huolta miten lapsi pärjää. Ja tällä hetkellä Suomessa on aika vähän luottoa työllistyä.
Lapsia on syntynyt maailman sivu. Ajattelen itse niin että sitten kun se lapsi on olemassa niin sitä tekee kaikkensa että olisi hyvä tilanne. Meidän lapset on syntyneet hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin mutta kokonajan olen opiskellut eteenpäin ja aina onnistunut saamaan vähän paremman työn. Jos olisin jäänyt odottamaan sitä parasta tilannetta, en olisi vieläkään äiti. Eli ethän ap varmistele liikaa? Jos nyt alatte yrittää vauvaa on miehelläsi vielä aikaa etsiä työtä ennen lapsen syntymää ja jos niitä ei heti löydy niin sittenpä hän jää kotiin hoitamaan pitemmäksi aikaa ja sinä palailet töihin aiemmin. Nykyinen joustavasti jaettu vanhempainvapaa mahdollistaa aika paljon eri ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin villi ajatus, että lapsilisä ei riittäisi lapsen tai oikeastaan vauvan kasvattamiseen. Tarjoat rakkautta, suojaa ja ravintoa, ei se muuta tarvitse. Siinä sitten useampi vuosi hoitaa työtilannetta siihen suuntaan mihin ikinä haluaakaan. Pelkäätte jotain aivan muuta kuin rahan puutetta, niin kuin miljoonat muutkin.
Minun sukupolveni uskalsi yrittää lasten hankkimista Neuvostoliiton hajoamisen, Persianlahden sodan aikana ja pankkikriisin aiheuttaman massatyöttömyyden aikana. Nämä nykyiset lumihiutaleet kuvittelevat että juuri nyt on erityisen huono aika. Ei ole. Ajat ovat aina olleet huonot.
Miksi näiden ns. lumihiutaleiden pitäisi tänne lapsia tehdä köyhyyttä jakamaan?
Ei noin voi ajatella ettei uskalla tehdä lapsia, jos ei ole töitä. Voihan sitä saada vaikka kolme lasta ja joutua sitten työttömäksi.
Elämässä voi tapahtua mitä vain, mutta jää elämä elämättä ja haaveet toteuttamatta, jos koko ajan vain varautuu.
Jos ap haluaa antaa lapselle muutakin elämää kuin kituuttamista päivästä toiseen, niin hyvä että haluaa varmistella pystyykö kumppaninsa kanssa antamaan lapselle riittävää elintasoa. Köyhän elämä on heti paljon helpompaa kun ei ole murhetta siitä, että selviääkö lapsi.
Jos Suomi taantuu takaisin rutiköyhäksi kehitysmaaksi ja pysyy sellaisena, ei kannata ihmetellä, ettei lastenteko maistu. Seuraavat polvet ovat ansainneet parempaa kuin leipäjonot.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin voi ajatella ettei uskalla tehdä lapsia, jos ei ole töitä. Voihan sitä saada vaikka kolme lasta ja joutua sitten työttömäksi.
Elämässä voi tapahtua mitä vain, mutta jää elämä elämättä ja haaveet toteuttamatta, jos koko ajan vain varautuu.
On eri asia tehdä lapsia ja sitten yllättäen jäädä työttömäksi ja toinen asia olla ainakin vaarassa jäädä työttömäksi ja silti tehdä lapsia. Se on karhunpalvelus lapselle tehtailla hänet köyhiin oloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin voi ajatella ettei uskalla tehdä lapsia, jos ei ole töitä. Voihan sitä saada vaikka kolme lasta ja joutua sitten työttömäksi.
Elämässä voi tapahtua mitä vain, mutta jää elämä elämättä ja haaveet toteuttamatta, jos koko ajan vain varautuu.
On eri asia tehdä lapsia ja sitten yllättäen jäädä työttömäksi ja toinen asia olla ainakin vaarassa jäädä työttömäksi ja silti tehdä lapsia. Se on karhunpalvelus lapselle tehtailla hänet köyhiin oloihin.
Juuri näin. Tähän köyhyyteen ja työttömyyden ym. Ei järkevät ihmiset tee lapsia näkemään kurjuutta. Koulutuksesta leikattiin niin paljon opiskeljoilta että köyhät ei voi kouluttaa lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan ole lapselle hyvä aika. Aina tulee jotain muuta ja sitten onkin jo liian myöhäistä.
Minä sain esikoiseni epävarmaan elämäntilanteeseen. Raskauden alkaessa mietin talouttamme, ikääni kun olin jo kolmekymppinen ja sitä unelmaa joka minulla on aina ollut - halua olla äiti. Keskustelin ystävieni ja perheeni kanssa ja he kertoivat omista kokemuksistaan. He olivat selvinneet, vaikka rahaa ei olisi ollut yllin kyllin. Lapset ovat kasvaneet terveiksi ja saaneet turvallisen elämän. Ja jos elämä kulkee mutkia pitkin, ei koskaan ole liian myöhäistä opiskella uutta ammattia tai aloittaa alusta.
Kuin omaa tekstiä, mutta vasta olen raskaana. Lapsen isä on töissä ja minulla tulevaisuuden suunnitelmat siirtyivät. Nyt keskityn täysin lapsen hyvinvointiin ja meidän. Muistutan itseäni laajasta turvaverkosta ja siitä, että kaikesta olen selvinnyt aiemminkin ja tulen selviämään. Ei se raha pelasta, jos ei ole riittävästi turvallisuutta ja läsnä oloa lapselle. Tiedän että tulemme toimeen, vaikka ajoittain varmasti tiukkaa tuleekin olemaan. Mutta se on elämää ja rohkean utelias täytyy olla, ei jäädä epäröimään ja tuleen makaamaan.
Olkaa sitten tekemättä. Yksinkertaista.
Luuletko että me kaikki olemme syntyneet ja toisaalta myös saaneet lapsia optimaaliseen aikaan?