Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onnistuuko tapailu yhteisasumisen jälkeen?
13.01.2026 |
Onko kokemusta tilanteesta, että yhteisasuminen ei onnistu, mutta tapailette suuen omissa kodeissa?
On sellainen tilanne tulossa, että muutamme omiin koteihimme. Käytännössä ero. On vaikea luopua toisesta kokonaan, koska välitämme toisistamme.
Kuitenkaan yhteiselo saman katon alla ei onnistu, kun toinen haluaa elää virtuaalimaailmassa ja toinen kaipaa sosiaalista kanssakäymistä.
Onko järkeä jatkaa tapailua muuton jälkeen? Löytyykö kokemuksia samassa tilanteessa olevien kanssa?
Yhteiset reissut kyllä onnistuvat aika hyvin, joten viikonloppureissut silloin tällöin onnistuisivat.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu vai joku epämääräinen tapailu? Ollako vai eikö olla?
Kiitos kaikille vastaajille kokemuksista. Tössä lisätietoja.
No kumpikaan ei (ainakaan heti) halua uutta suhdetta, niin voisi aluksi olla fwb suhde. Näin pärjäisi pidempään "sinkkuna".
Ja voisi käydä esim. mökkeilemässä silloin tällöin. Muuten olisi omat elämät. Toisella virtuaalimaailma ja toisella sosiaalinen elämä.
Siinä voi tosin olla vaarana, että saattaa unohtaa miksi erottiin.
Pidemmällä tähtäimellä, kun molemmat löytää uuden kumppanin, niin toki tapailusuhde päättyy viimeistään siihen.
Nämä ovat suunnitelmia, näkee sitten miten menee.
Onko muilla onnistunut fwb suhde eron jälkeen?
AP
Vierailija kirjoitti: Jos toinen tahtoo viettää aikaa vaan virtuaalielämässä ja toinen olisi toivonut enemmän sosiaalista kanssakäymistä niin ihan turhaahan te jatkatte tapailua? Laastari vaan irti ja suostut vain käymään sen ikävän vaiheen läpi, kun surraan toisen menetystä ja suhteen tuhoutumista. Jos jäät roikkumaan niin jossain vaiheessa hän löytää sieltä virtuaalimaailmasta jonkun toisen, ja sitten sulta menee matto jalkojen alta.
Hyvä näkökulma. Totta tämäkin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu vai joku epämääräinen tapailu? Ollako vai eikö olla?
Kiitos kaikille vastaajille kokemuksista. Tössä lisätietoja.
No kumpikaan ei (ainakaan heti) halua uutta suhdetta, niin voisi aluksi olla fwb suhde. Näin pärjäisi pidempään "sinkkuna".
Ja voisi käydä esim. mökkeilemässä silloin tällöin. Muuten olisi omat elämät. Toisella virtuaalimaailma ja toisella sosiaalinen elämä.
Siinä voi tosin olla vaarana, että saattaa unohtaa miksi erottiin.
Pidemmällä tähtäimellä, kun molemmat löytää uuden kumppanin, niin toki tapailusuhde päättyy viimeistään siihen.
Nämä ovat suunnitelmia, näkee sitten miten menee.
Onko muilla onnistunut fwb suhde eron jälkeen?
AP
Miksei voi erota suoraan?
Minkä ikäisiä olette?
Vierailija kirjoitti:
No meillä on onnistunut yhteisasumisen jälkeen jo 14 vuoden ajan eli mahdollista se toki on mutta ihmiset ovat erilaisia...joiltain onnistuu ja toisilta ei.
Mukava kuulla! Tämä mahdollisesti onnistuu, jos kumpikaan ei kaipaa kumppania, jonka kanssa elää saman katon alla. Näin pysyy omat elämät plus löytyy tapailukaveri.
Monenlaisia suhteita siis löytyy palstalaisilta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu vai joku epämääräinen tapailu? Ollako vai eikö olla?
Tämä. Mikä hemmetin tapailu? Joko olette yhdessä tai ette ole.
Voi tapailla säännöllisesti, mutta silloin kun ajankohta sopii molemmille. Muuten eletään omaa elämää tai pidetään omat asunnot. Ei perusteta yhteisiä tilejä, ei hankita lemmikkejä. Tyypillinen parisuhdehössötys puuttuu. Tykätään toisistaan, muttei vaadita ja vahdita.
Jotkut ovat mielessään sinkkuja tai elävät polyamorisesti. Toiset pysyvät uskollisina, mutta hyväksyvät kummankin vapauden.
FWB suhde ei onnistu, jos on vähääkään tunteita exää kohtaan. Sitten kun exä löytää uuden, joudut käymään kaikki eron tuomat kivun ja tuskan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan asuitte yhdessä? Kuinka pitkä suhde?
Noin 7 vuotta yhdessä ja noin 6 vuotta asuttu yhdessä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu vai joku epämääräinen tapailu? Ollako vai eikö olla?
Kiitos kaikille vastaajille kokemuksista. Tössä lisätietoja.
No kumpikaan ei (ainakaan heti) halua uutta suhdetta, niin voisi aluksi olla fwb suhde. Näin pärjäisi pidempään "sinkkuna".
Ja voisi käydä esim. mökkeilemässä silloin tällöin. Muuten olisi omat elämät. Toisella virtuaalimaailma ja toisella sosiaalinen elämä.
Siinä voi tosin olla vaarana, että saattaa unohtaa miksi erottiin.
Pidemmällä tähtäimellä, kun molemmat löytää uuden kumppanin, niin toki tapailusuhde päättyy viimeistään siihen.
Nämä ovat suunnitelmia, näkee sitten miten menee.
Onko muilla onnistunut fwb suhde eron jälkeen?
AP
Mulla on joskus onnistunut paremmin kuin itse suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan paljon vakavammista syistä,mitä aloittaja kuvaa, lähdetty eri osoitteisiin,mutta jatkettu yhteiseloa omista osoitteista käsin jo yli 13 vuotta. Oikein mukava ja toimiva konsepti meille,mutta kaikki on niin yksilöllistä. Itse en tässä keski-iän kynnyksellä enää missään tapauksessa ottaisi mieslasta kattoni alle häiritsemään elämääni. Hyvät hetket pysyvät kummallakin muistissa paremmin,kun ei ole jokapäiväistä riitaa ja ahdistusta-jotkut vain kaipaavat enemmän tilaa,eivätkä ole jatkuvaa kyljessä kiehnäämistä vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on onnistunut yhteisasumisen jälkeen jo 14 vuoden ajan eli mahdollista se toki on mutta ihmiset ovat erilaisia...joiltain onnistuu ja toisilta ei.
Mukava kuulla! Tämä mahdollisesti onnistuu, jos kumpikaan ei kaipaa kumppania, jonka kanssa elää saman katon alla. Näin pysyy omat elämät plus löytyy tapailukaveri.
Monenlaisia suhteita siis löytyy palstalaisilta.
AP
Jotkut tapailevat muiden suhteiden välissä. Toiset ovat vähän eri paria, jompikumpi käy kuumana toiseen, vuoronperään. Ison rakkauden jälkeen voi ihastua uudelleen tai ihan puhtaasti himoita toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan paljon vakavammista syistä,mitä aloittaja kuvaa, lähdetty eri osoitteisiin,mutta jatkettu yhteiseloa omista osoitteista käsin jo yli 13 vuotta. Oikein mukava ja toimiva konsepti meille,mutta kaikki on niin yksilöllistä. Itse en tässä keski-iän kynnyksellä enää missään tapauksessa ottaisi mieslasta kattoni alle häiritsemään elämääni. Hyvät hetket pysyvät kummallakin muistissa paremmin,kun ei ole jokapäiväistä riitaa ja ahdistusta-jotkut vain kaipaavat enemmän tilaa,eivätkä ole jatkuvaa kyljessä kiehnäämistä vailla.
On niitä sellaisia miehiä olemassa, jotka eivät ole mieslapsia saatikka osaavat antaa tilaa myös kotona asuessa.
Viehätytkö mieslapsista, jos tietoisesti jatkat sellaisen kanssa tapailua ja treffailua? Kuulostaa omaan korvaani oudolle.
Vierailija kirjoitti:
Me ihan erosimme. Tosin seksiä jatkettiin satunnaisesti vaikka miehellä myös uusi kumppani. Tavattiin myös silloin tällöin ja lopulta alettiin puhua paljon. Palattiin yhteen. Ja me myös muutettiin yhteen mutta eihän se pakollista olisi ollut.
Eli hyvinkin voi teillä onnistua, jos on molempien tahto. Mitä mieltä puolisosi on?
No rehellisiä pitää olla. En haluaisi olla samaan aikaan kahden kanssa. Lähinnä sinkkuaikana voisi tapailla.
Hänelle sopii enemmän kuin paremmin fwb suhde. Hän ei omien sanojen mukaan halua panostaa uuteen suhteeseen. Hän on enemmänkin passiivinen eli ei halua tehdä töitä/nähdä vaivaa monenkaan asian suhteen.
Eron jälkeen tuntuu hyvältä olla kotona ilman ylimääräistä henkilöä, joka ei osallistu koti/parisuhde-elämään, kun virtuaalimaailma vie kaiken energian. Näin voin päättää itse kuinka paljon haluan viettää hänen kanssaan aikaa. Jos siis haluan enää muuton jälkeen.
Voihan se olla, että mieli muuttuu muuton jälkeen eikä halutakaan olla enää tekemisissä. Nyt vain tuntuu, että voisihan sitä välillä nähdä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tapauksessa ei onnistunut koska yhteisestä kodista muuttaminen avasi mahdollisuuksia oman arjen ja elämäntapojen kehittämiselle enkä nähnyt että yhteiselo olisi enää myöhemmin mahdollista ilman, että joutuisin luopumaan näistä hyvinvointini kannalta tärkeistä rutiineista
Voitko kertoa esimerkkejä rutiineista jotka ei sovi yhdessä asumiseen?
Minulla jäi ihan hölmöjäkin asioita tekemättä sen takia että toinen oli koko ajan läsnä. Esim. kirjojen lukeminen, sarjojen katsominen yksin (niiden jotka eivät toista kiinnosta), söin toisen aikataulujen ja mieltymysten mukaan yms.
Juu ei,teit ihan oikean päätöksen lähtiessäsi tuosta tilanteesta. Et ole toisen äiti etkä vastuussa hänen tunteistaan. Sinulle kävi klassinen heikon naisen tilanne, jossa vältellään konflikteja tai toisen osapuolen tahtoa ja tunteita huomioidaan aina enemmän kuin omia. Mikä olet, kynnysmatto? Oletko miettinyt,miksi toimit,kuten toimit? Miksi sinun elämäsi ja tarpeesi eivät ole arvokkaita? Ehkäpä tuo satunnainen tapailu sopii teille,mutta yhteen muuttamista en sinulle suosittele, ennenkuin olet läöytänyt "oman pääsi" naisena ja ihmisenä. Älä anna kenenkään käyttää itseäsi hyväksi, kuuntele tunteitasi ja sydäntäsi-oma itse ensin,on tervettä ajattelua kunhan se ei satuta muita. Omat rajat ovat rakkautta myös aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on mennyt paremmin erillään asuessa mutta miehellä on ollut vaikeaa.
Tottakai-on ihan tutkimuksiakin aiheesta,kuinka mies tarvitsee naista enemmän,kuin nainen miestä ja kuinka mies on yksin onnettomampi kuin nainen. Melkoisia mammanpoikia ja omien tarpeiden tyydytykseen naista hakevia pikkupoikia on Suomi täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että toimii jos kumpikaan ei kaipaa enempää suhteelta.
Itse en haluaisi intensiivistä suhdetta yhtään kenenkään kanssa enkä kaipaa seksiä joten tapailu sopii. Mies joskus kaipaisi enemmän yhteistä arkea mutta ei kuitenkaan ole alkanut etsiä uutta.
Tapailu ilman seksiä on kaveruutta.
Harvempi h*oraa tuntemattomien kanssa kuten sinä. Normaaleilla ihmisillä on itseasiassa aika yleistä tapailla ilman seksiä.
Ai ihmisen kanssa jonka kanssa on ollut ja asunut yhdessä vuosia?
Suhde jossa kanssa on ollut ja asunut yhdessä vuosia ei olekaan tapailu.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan paljon vakavammista syistä,mitä aloittaja kuvaa, lähdetty eri osoitteisiin,mutta jatkettu yhteiseloa omista osoitteista käsin jo yli 13 vuotta. Oikein mukava ja toimiva konsepti meille,mutta kaikki on niin yksilöllistä. Itse en tässä keski-iän kynnyksellä enää missään tapauksessa ottaisi mieslasta kattoni alle häiritsemään elämääni. Hyvät hetket pysyvät kummallakin muistissa paremmin,kun ei ole jokapäiväistä riitaa ja ahdistusta-jotkut vain kaipaavat enemmän tilaa,eivätkä ole jatkuvaa kyljessä kiehnäämistä vailla.
Hyvä kuulla, että toimii niinkin. Me myös keski-ikäisiä. Aika paljon pitäisi tapahtua, että muuttaisin enää yhteen jonkun kanssa.
No meidänkin suhteessa tuntuu olevan eräänlainen mieslapsi kyseessä, kun ei osaa ottaa vastuuta aikuisen ihmisen tapaan. Oletetaan, että toinen hoitaa/tekee valmiiksi.
AP
Lyhyesti: ei onnistu. Älä ole sokea hyvä nainen, rikot itsesi vielä tuossa. Kohta äijällä on uusi ja sinä annat hänelle p*llua kun uusi/uudet ei anna.
Vastaus rutiinimuutoskiin: ennen yhteisasumista lauleskelin ja kuuntelein musiikkia päivittäin, leivoin, katsoin aktiivisesti elokuvia ja sarjoja ja treenasin. Yhteenmuuton jälkeen fokus oli pitkään uuden yhteisen arjen rakentamisessa ja yhteisessä tekemisessä, joka kuitenkin jäi nopeasti pois kun entinen puoliso vietti aamut illat koneellaan eikä häntä saanut häiritä. Elämäni alkoi nopeasti rajautumaan tiettyihin huoneisiin ja pieneni lopulta puhelimen ruutuun. Poismuutettua aloin uudestaan harrastamaan ja löysin puolison jonka seurassa on tilaa elää omannäköistä arkea
Alue: Aihe vapaa
Jos toinen tahtoo viettää aikaa vaan virtuaalielämässä ja toinen olisi toivonut enemmän sosiaalista kanssakäymistä niin ihan turhaahan te jatkatte tapailua? Laastari vaan irti ja suostut vain käymään sen ikävän vaiheen läpi, kun surraan toisen menetystä ja suhteen tuhoutumista.
Jos jäät roikkumaan niin jossain vaiheessa hän löytää sieltä virtuaalimaailmasta jonkun toisen, ja sitten sulta menee matto jalkojen alta.