Onnistuuko tapailu yhteisasumisen jälkeen?
Onko kokemusta tilanteesta, että yhteisasuminen ei onnistu, mutta tapailette suuen omissa kodeissa?
On sellainen tilanne tulossa, että muutamme omiin koteihimme. Käytännössä ero. On vaikea luopua toisesta kokonaan, koska välitämme toisistamme.
Kuitenkaan yhteiselo saman katon alla ei onnistu, kun toinen haluaa elää virtuaalimaailmassa ja toinen kaipaa sosiaalista kanssakäymistä.
Onko järkeä jatkaa tapailua muuton jälkeen? Löytyykö kokemuksia samassa tilanteessa olevien kanssa?
Yhteiset reissut kyllä onnistuvat aika hyvin, joten viikonloppureissut silloin tällöin onnistuisivat.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: ei onnistu. Älä ole sokea hyvä nainen, rikot itsesi vielä tuossa. Kohta äijällä on uusi ja sinä annat hänelle p*llua kun uusi/uudet ei anna.
Mihin tämä väitteesi perustuu, vaikket tunne aloittajaa etkä hänen kumppaniaan? Ovat kuitenkin olleet yhdessä jo ainakin vuosikymmenen eikä kumpikaan ole enää mikään teini. Kuvaamasi tilanne voi olla vielä reilusti alle neljäkymppisillä tai muuten vain vastuuttomilla/välinpitämättömillä/lapsellisilla ihmisillä,mutta sellaisten kanssa ei yleensä asuta saman katon alla vuosikausia,jos naisella edes joku järki päässään on,saati sitten mietitä,voisiko suhde jatkua vielä erilleen muuton jälkeenkin jossain muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus rutiinimuutoskiin: ennen yhteisasumista lauleskelin ja kuuntelein musiikkia päivittäin, leivoin, katsoin aktiivisesti elokuvia ja sarjoja ja treenasin. Yhteenmuuton jälkeen fokus oli pitkään uuden yhteisen arjen rakentamisessa ja yhteisessä tekemisessä, joka kuitenkin jäi nopeasti pois kun entinen puoliso vietti aamut illat koneellaan eikä häntä saanut häiritä. Elämäni alkoi nopeasti rajautumaan tiettyihin huoneisiin ja pieneni lopulta puhelimen ruutuun. Poismuutettua aloin uudestaan harrastamaan ja löysin puolison jonka seurassa on tilaa elää omannäköistä arkea
Ihanaa kuulla,että olet löytänyt ihmnisen,jonka kanssa saat olla oma itsesi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ihan erosimme. Tosin seksiä jatkettiin satunnaisesti vaikka miehellä myös uusi kumppani. Tavattiin myös silloin tällöin ja lopulta alettiin puhua paljon. Palattiin yhteen. Ja me myös muutettiin yhteen mutta eihän se pakollista olisi ollut.
Eli hyvinkin voi teillä onnistua, jos on molempien tahto. Mitä mieltä puolisosi on?
No rehellisiä pitää olla. En haluaisi olla samaan aikaan kahden kanssa. Lähinnä sinkkuaikana voisi tapailla.
Hänelle sopii enemmän kuin paremmin fwb suhde. Hän ei omien sanojen mukaan halua panostaa uuteen suhteeseen. Hän on enemmänkin passiivinen eli ei halua tehdä töitä/nähdä vaivaa monenkaan asian suhteen.
Eron jälkeen tuntuu hyvältä olla kotona ilman ylimääräistä henkilöä, joka ei osallistu koti/parisuhde-elämään, kun virtuaalimaailma vie kaiken energian. Näin voin
Rehellisiä mekin oltiin. Tai toisillemme, emme sille miehen uudelle.
Mutta kokeilkaa! Ei siinä mitään menetä.
En tiedä,oletko mies vai nainen,mutta jos olet mies, niin sanon ettei kannata tulla kommentoimaan asioista joista ei mitään tiedä. Käytin karkeaa sanaa "mieslapsi" kuvaamaan näkemystäni ja riittävän pitkää, eli elämänmittaista kokemustani miessukupuolesta eri osa-alueilla ja jos se sinua tai jotakuta muuta miestä loukkaa,pahoittelut nyt siitä, jos anonyymin kirjoittelijan ajatukset tulevat jotenkin sinulle henkilökohtaisiksi. Upeaa,jos olet monella tavalla hyvä,kypsä ja Oikea Mies ja osaat kohdella naista juuri siten,miten on oikein ja hyvää, mutta valitettavasti itse en vain enää tässä iässä usko sellaiseen/vaatimustasoni on liian korkea tavalliseen perhearkeen, mutta tämä tuskin on sinulta tai keneltäkään muulta mitenkään pois, kuten eivät ole sinunkaan ihmissuhdekokemuksesi minun asiani kommentoida. Tämä ei ole kuitenkaan ketjun aihe, vaan se,voiko ihmissuhde toimia, jos ei asuta saman katon alla, enkä itse näe mitään syytä sille, miksei voisi, jos molemmat sitä tahtovat.