Terapeutti ei ymmärrä, kun yritän kompensoida lapsuuden vaillejäämiset aikuisuudessa (ja onnistuikin)

"Pirstaleisessa traumamuistossa ongelmana on myös se, että valemuistot ottavat usein vallan, jos muistoa yritetään liikaa miettiä. Kun mieli ei muista, se yrittää paikata niitä alueita, mitä ei muista mitkä sitten luovat valheellisia muistoja (mitkä tuntuvat todelta).
Siksi asioita ei pidä miettiä ja muistella liikaa, koska voi luoda täysin valheellisen muiston ja menneisyyden itselleen."

Harvemmin kyse on mistään täysin valheellisesta muistosta tai menneisyydestä, vaikka pahantekijän omasta mielestä niin voisi olla. Ne muistot, jotka ovat traumaattisesta tilanteesta säilyneet, ovat liiankin teräviä sirpaleita, ja tunkevat mieleen siitä huolimatta haluaisiko niitä muistella vai ei.

Narsistin lapsilla usein vasta narsistisen vanhemman kuolema auttaa parantamaan haavat. Kun uhka on lopullisesti poissa, ei tarvitse enää pelätä.

Ap, voisitko kertoa, mitä näkyviä oireita/ fyysisiä oireita sinulla on? Mainitset viesteissäsi, että sinulla on sellaisia, mutta et kertonut niistä tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämisenkone. Jos alakoulussa pitäisi opettaa ettei tunteet ole totta jo siitäkin syystä ettei ne ole yhteismitallisia. 

Terapiayhteiskunnassa opetetaan nykyään parempaa näyttelemistä kuin Teatterikorkeakoulussa. On ihanaa, että se kurkkuun nouseva pala täytyy vain huuhtoa alas yhtä matkaa Xanaxin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Turha niitä yksittäisiä tilanteita on kelata ja kaivella esille jos on tullut jo selväksi että olit kaltoinkohdeltu

 

Ei traumatisoitunut niitä "kelaa" vaan erilaiset triggerit ja ihan jo stressikin tai väsymys nostaa niitä muistumia mieleen. Ei sitä mekanismia pysty sammuttamaan tahdolla tai käskystä.

Ap ole armollinen itsellesi. Harmi, että terapeutti on mäntti. Oletko kokeillut EMDRää tai muuta kehollista menetelmää? Sitten kun oot päässyt pahimmasta yli niin voit jatkaa myös yksin?

Vierailija kirjoitti:

Narsistin lapsilla usein vasta narsistisen vanhemman kuolema auttaa parantamaan haavat. Kun uhka on lopullisesti poissa, ei tarvitse enää pelätä.

Tämä on totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha niitä yksittäisiä tilanteita on kelata ja kaivella esille jos on tullut jo selväksi että olit kaltoinkohdeltu

 

 

Ei traumatisoitunut niitä "kelaa" vaan erilaiset triggerit ja ihan jo stressikin tai väsymys nostaa niitä muistumia mieleen. Ei sitä mekanismia pysty sammuttamaan tahdolla tai käskystä.

 

Ap ole armollinen itsellesi. Harmi, että terapeutti on mäntti. Oletko kokeillut EMDRää tai muuta kehollista menetelmää? Sitten kun oot päässyt pahimmasta yli niin voit jatkaa myös yksin?

Se, että joku asia triggeröi ikäviä muistoja ja tunnereaktioita mieleen, ei merkitse sitä, että traumatisoitunut "kelaa" niitä (loputtomiin). Mutta usein niitä aletaan kelata loputtomiin: asia jota ei pitäisi tehdä ja asia, jota ihmiset usein tekevät, koska kuvittelevat, että asioidensa kelaaminen auttaisi. Vähän sama kuin alkoholisoitunut selittää ja keksii syitä sille miksi pitää ottaa huikat (koska se kävi mielessä). Siksi, toisinaan, terapeutit sanoo joillekin potilailelleen, että nyt riittää, aika mennä eteenpäin, tai koettaa ohjata potilasta pohtimaan muita juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha niitä yksittäisiä tilanteita on kelata ja kaivella esille jos on tullut jo selväksi että olit kaltoinkohdeltu

 

 

Ei traumatisoitunut niitä "kelaa" vaan erilaiset triggerit ja ihan jo stressikin tai väsymys nostaa niitä muistumia mieleen. Ei sitä mekanismia pysty sammuttamaan tahdolla tai käskystä.

 

Ap ole armollinen itsellesi. Harmi, että terapeutti on mäntti. Oletko kokeillut EMDRää tai muuta kehollista menetelmää? Sitten kun oot päässyt pahimmasta yli niin voit jatkaa myös yksin?

Terapiassa ei pyritäkään sammuttamaan mekanismia, vaan auttaa potilasta oppimaan suuntaamaan mielensä muualle kuin mielen tarjoamaan traumakokemukseen: mielemme toimii siten, että mihin eniten itse suuntaa huomionsa, niin siihen suuntaan mieli alkaa jatkossa tapahtumia tarjoilla. 

Siis jos on koulutus, ura, perhe .  Jossain niissä on jotain pielessä.  Terapeutille pitää olla rehellinen eikä paeta lapsuuteen.  Sanoa suoraan että liitto voi huonosti, lapset hankalia, työtä ei jaksais.  Mutta vanhempiaan  voi syyttää aina.

En nyt vielä ehtinyt lukea ketjua. 

Lopetin itse juuri kela - terapian kesken, koska kehon vointi ja jaksaminen romahti siellä. Olen sitten selvitellyt asioita ja sitä, miksi terapiat menevät aina pieleen. Kirjoitan myöhemmin tarkemmin. Mutta siinä on mekanismi, mikä toisintaa traumaa plus jumittaa sitä helpottamisen sijaan. 

Kela terapia on tarkoitettu suht tervepohjaisille ihmisille, joilla on elämässä kriisi. Esim masennus, avioero, maltillisessa mitassa tapahtuvaa uupumusta, kipeää surua, vaikeuksia pitää tunteet oikeassa mittasuhteessa tai nähdä elämäntilanteensa oikein. Tapahtuman pitää olla myös aikuisen aivoissa muodostunut, jotta siitä voi keskustella. 

Kelan terapia ei oikeasti ole tarkoitettu kehitystraumaisille, vaikka meitä sinne ohjataan. Puhutaan prosentista tai parista kela terapeutteja, jotka osaavat työskennellä oikein ja asiakasta hyödyttävästi plus kelan terapian tavoitteiden kuuluu olla kevyempää diipa daapa kuin vakavien lapsuustraumojen hoito. 

Jos terapiassa on raskasta, terapeutti tuntuu etäiseltä tai ei ymmärrä, on jäykkä, hymyilee tyhjästi, hymisee, yrittää kiinnittää katsetta muualle, ei validoi kertomaasi oikealla mittakaavalla tai olo vain pahenee, suosittelen vahvasti kyseenalaistamaan koko terapian. 

Jenkeissä normalisoidaan sitä, että vanhemmat voi poistaa omasta elämästä. Minusta täälläkin pitäisi nostaa sitä vaihtoehtoa enemmän. Se on aito mielenterveysteko lapselle. 

Ja kuoleman jälkeenkin on jäljellä henkisen siteen irroittaminen. Jotkut ovat jumissa vanhempansa tekoihin vielä 40 v kuoleman jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha niitä yksittäisiä tilanteita on kelata ja kaivella esille jos on tullut jo selväksi että olit kaltoinkohdeltu

 

 

Ei traumatisoitunut niitä "kelaa" vaan erilaiset triggerit ja ihan jo stressikin tai väsymys nostaa niitä muistumia mieleen. Ei sitä mekanismia pysty sammuttamaan tahdolla tai käskystä.

 

Ap ole armollinen itsellesi. Harmi, että terapeutti on mäntti. Oletko kokeillut EMDRää tai muuta kehollista menetelmää? Sitten kun oot päässyt pahimmasta yli niin voit jatkaa myös yksin?

 

 

Terapiassa ei pyritäkään sammuttamaan mekanismia, vaan auttaa potilasta oppimaan suuntaamaan mielensä muualle kuin mielen tarjoamaan traumakokemukseen: mielemme toimii siten, että mihin eniten itse suuntaa huomionsa, niin siihen suuntaan mieli alkaa jatkossa t

 

Toisten koulukuntien mukaan trauma pitää saada ulos, eikä painaa alemmas sisään. EMDR (ainakin minun kohtaamani) perustui aiheettomaan alassäätelyyn eikä trauman kohtaamiseen. Siksi se nousee ja nousee. 

Vierailija kirjoitti:

Jenkeissä normalisoidaan sitä, että vanhemmat voi poistaa omasta elämästä. Minusta täälläkin pitäisi nostaa sitä vaihtoehtoa enemmän. Se on aito mielenterveysteko lapselle. 

 

Ja kuoleman jälkeenkin on jäljellä henkisen siteen irroittaminen. Jotkut ovat jumissa vanhempansa tekoihin vielä 40 v kuoleman jälkeen. 

Noin ylipäätään minusta ei tarvitse eikä pidä olla yhteydessä tuhoisiin ihmissuhteisiin. Jo Raamatussa neuvotaan luopumaan perheestään.  Oman periaatteeni mukaan autan kaikkia ihmisiä jos satun paikalla hätätilanteeseen - se on kansalaisvelvollisuuteni - mutta noin muutoin  olen ihan lain mukaankin vastuussa vain alaikäisistä lapsistani - ja niitä minulla ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Siis jos on koulutus, ura, perhe .  Jossain niissä on jotain pielessä.  Terapeutille pitää olla rehellinen eikä paeta lapsuuteen.  Sanoa suoraan että liitto voi huonosti, lapset hankalia, työtä ei jaksais.  Mutta vanhempiaan  voi syyttää aina.

 

Tuo nyt ei pidä paikkaansa millään tasolla. Jos ihmisellä on lapsuusajan kehityksellinen trauma, se on muovannut aivojen toiminnan, välittäjäaineet ja hermoston reaktiot. Ja tuollainen soopa on väkivaltaa, jolla painostetaan väsynyt ihminen jaksamaan kovempaa. 

 

Kun on hoidettu pois kaikki häiriötekijät, trauma ei poistunutkaan samalla. Toki häiriötekijöiden poisto parantaa elämää ja vähentää taas uuden trauman todennäköisyyttä. 

 

Miten hiiessä ihminen kouluttautuu, tekee vaativan uran, avioituu , synnyttää 2 lasta ja sitren vasra huomaa että ei hitsiläinen, koska en jaksa se on lapsuuskotini syy.

Millään omalla aikuiselämällä ei mitään merkitystä,  niidtä ei synny stressiä eikä paa mieltä mutkin tää johtuu lapsuudesta?

No jokaisen on leipänsä hankittava ja terapia  ja psykologinen sanasto ja lehtijutut on tätä päivää.   Muotijuttu.

Mt-ongelmaisten hoito on taas kai vaikeammin saatavissa.

Elämä vaan joskus väsyttää ja ruuhkavuodet.  Jokaista.  Todennäköisesti se kolmivuoroa tekevä tehdasnainen jaksaa sittenkin paremmin  kuin uraputkessa oleva jonka haaveet eivät vastannetkaan todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Miten hiiessä ihminen kouluttautuu, tekee vaativan uran, avioituu , synnyttää 2 lasta ja sitren vasra huomaa että ei hitsiläinen, koska en jaksa se on lapsuuskotini syy.

 

Millään omalla aikuiselämällä ei mitään merkitystä,  niidtä ei synny stressiä eikä paa mieltä mutkin tää johtuu lapsuudesta?

 

No jokaisen on leipänsä hankittava ja terapia  ja psykologinen sanasto ja lehtijutut on tätä päivää.   Muotijuttu.

 

Mt-ongelmaisten hoito on taas kai vaikeammin saatavissa.

Tuo on ihan selkeä homma, eikä se ole mikään päässä vinossa oleva mielenterveysasia vaan seuraus lapsuuden oloista. Olen itse yksi näitä ihmettelemiäsi.

Niin vaan viidenkympin kieppeillä työkyky romahti nollaan ja aloin tajuta, että olen pahemmin traumatisoitunut kuin tuttuni, jotka ovat olleet "avoimesti" traumatisoituneita vaikka alkoholiongelmasta perheessä. 

Se, miten homma onnistuu, on nimeltään rakenteellinen dissosiaatio, joka syntyy  vaikeimmissa traumoista. Siinä lapsen mieli jakautuu useampaan eri osaan. Yksi näistä osista on niin sanottu "normaalilta vaikuttava persoona" (APN), se on se, joka luo uran, hoitaa itsensä ja kaikki muutkin ja on kaaoksessa se kaikista rauhallisin ja toimivin verrattuna "muihin ihmisiin". Tältä persoonalta puuttuu monta osaa. Ne ovat ns. Tunne - osia (EP). Koska siellä on pelkoa, surua, väsymystä, raivoa, rajojen pitämistä, tarpeita, heikkoutta, turvattomuutta, kauhua jne, ei se suorittava osa koe niitä lainkaan.

Siksi se pystyy jopa palkintotasoisiin suorituksiin, eikä kukaan tajua mitään, ei edes henkilö itse, kunnes vanhempana loppuu se energia, jolla tuo on pidetty pystyssä. Tuo rakennelma vaatii suurta energiaa eikä se välttämättä riitä kuolemaan asti. 

Ja tähän ei riitä kela terapia kuin joissakin todella satunnaisissa tapauksissa, koska tätä myös hoidetaan ihan toisin. Tätä traumaa ei korjaa siitä puhuminen eikä EMDR vaan ainoastaan se, että ne osat saavat tulla turvallisesti esille ja integroitua keskenään ehjäksi ihmiseksi. 

Terapeutin pitää olla täysin läsnä eikä saa pettää asiakasta reagoimalla vähätellen tai haihtumalla henkisesti tai selittelemällä tilannetta tai yrittää muuttaa tunnetta, esim raivon pitää antaa olla, tuskan pitää vaan antaa olla. Pitää olla mukana, mutta ei muuttaa mitään. Tämä on juuri se, miltä ap:n avaus kuulostaa ja mihin hän pettyy terapeutissaan ja miksi terapia ei etene, saattaa jopa kuormittaa. Toinen on se, että terapeutit ammattilaisuudestaan huolimatta eivät yleensä kestä pahoja asioita, joille he eivät voi mitään muuta kuin olla "todistamassa" sitä mitä se on aiheuttanut. Mikään tekniikka tai harjoitus ei korvaa tuota. 

EMDR sen sijaan pyrkii muuttamaan. Ja siinä myös pitäisi olla joku muisto tai tilanne, jota käsitellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha niitä yksittäisiä tilanteita on kelata ja kaivella esille jos on tullut jo selväksi että olit kaltoinkohdeltu

 

 

Ei traumatisoitunut niitä "kelaa" vaan erilaiset triggerit ja ihan jo stressikin tai väsymys nostaa niitä muistumia mieleen. Ei sitä mekanismia pysty sammuttamaan tahdolla tai käskystä.

 

Ap ole armollinen itsellesi. Harmi, että terapeutti on mäntti. Oletko kokeillut EMDRää tai muuta kehollista menetelmää? Sitten kun oot päässyt pahimmasta yli niin voit jatkaa myös yksin?

 

Se, että joku asia triggeröi ikäviä muistoja ja tunnereaktioita mieleen, ei merkitse sitä, että traumatisoitunut "kelaa" niitä (loputtomiin). Mutta usein niitä aletaan kelata loputtomiin: asia jota ei pitäisi tehdä ja asia, jota ihmiset usein tekevät, koska kuvittele

On väärin jättää asiakas sen trauman kanssa pärjäilemään ja vaatia tukahduttamaan se. Hänen kuuluisi olla turvallinen läsnäolija, jonka kanssa sen trauman saisi TUNTEA, ei puhua läpi. Sitten se ei ole enää kuin vieteriukko, jonka kantta painetaan alas kerta toisensa perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hiiessä ihminen kouluttautuu, tekee vaativan uran, avioituu , synnyttää 2 lasta ja sitren vasra huomaa että ei hitsiläinen, koska en jaksa se on lapsuuskotini syy.

 

Millään omalla aikuiselämällä ei mitään merkitystä,  niidtä ei synny stressiä eikä paa mieltä mutkin tää johtuu lapsuudesta?

 

No jokaisen on leipänsä hankittava ja terapia  ja psykologinen sanasto ja lehtijutut on tätä päivää.   Muotijuttu.

 

Mt-ongelmaisten hoito on taas kai vaikeammin saatavissa.

 

Tuo on ihan selkeä homma, eikä se ole mikään päässä vinossa oleva mielenterveysasia vaan seuraus lapsuuden oloista. Olen itse yksi näitä ihmettelemiäsi.

 

Niin vaan viidenkympin kieppeillä työkyky romahti nollaan ja aloin tajuta, että olen pahemmin traumatisoitunut kuin tuttuni, jotka ovat olleet "avoimesti" tra

Yhtään aliarvioimatta ongelmia: tiedäthän että tuo sinun kertomasti ns osateoria on jo nyt haastettu tutkimuksissa? Tämä on ongelman ydin; traumateorioita on aivan yhtä monta kuin persereikiä, ja käytännössä tämän päivän totuus on jo huomenna tieteessä vanhentunut. Sitten kun yksilö tuollaisen yhden teorian jääräpäisesti purematta nielee, ja etenkin alkaa identifioitua siihen ja elää jopa sen mukaan, selittää koko historiaan siltä kannalta, on katastrofi valmis. Iso ei tälle kehitykselle.

Voihan poliisille kai tehdä ilmoituksen vanhoistakin tapahtumista, vaikkei niistä mitään seuraisikaan. Kai ne jonnekin merkitään ylös ja ehkä joskus jututetaankin tekijää?