Lue keskustelun säännöt.
Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja
13.01.2026 |
Joilla pojan käytöstä voisi helpottaa. Päin vastoin, keskusteluissa MINÄ saan kuulla valitusta siitä miten lapsi ei anna pyydettäessä puhelinta,ei suostu tulemaan ruokapöytään istumaan, heittelee tavaroita ym. Ja olin siis siinä uskossa,että siellä olisi tiukemmat säännöt ym! On siis ollut sijoituksessa marraskuusta asti eikä edistystä ole tapahtunut.
Pojalla siis adhd ja uhmakkuushäiriö. On kiusannut pikkusisarta ja lemmikkejä todella julmasti,varastanut jne ja aloin oikeasti pelätä muun perheen puolesta. Luulin sijoituksen olevan hyvä juttu. Mutta ei,edelleen MINULTA odotetaan RATKAISUA siihen miksi poika haistattaa maailmalle pas""t. Mikä järki tässä nyt sitten on? No,ainakin tiedän etten ole huono äiti jos ns. ammattilaisetkaan eivät pärjää..
Kommentit (301)
Perhe elämä ei ole ollut normaalia jos eron jälkeen isä muuttaa niin kauas ettei pysty olemaan lasten elämässä kuin "etänä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Perhetyöntekijät ovat ammattikoulun käyneitä lääkäreitä. Ettei heiltä kovin paljon kantsii odotella..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Sinä olet edelleen lapsen äiti. Tottakai he haluavat kuulla mielipiteesi. Sano ettet tiedä mitä tehdä, eivätkä omat keinosi ole toimineet, jos se on se tilanne.
Hienoa, että nykyään uskalletaan hakea apua ja kodin ulkopuolista sijoitusta matalalla kynnyksellä.
On tabu, että osa ihmisistä on syntyjään pahoja. Mutta varhaisella puuttumisella kierre voidaan katkaista. Eilisessä perjantai-dokkarissa niin ei oltu tehty. Jokaisen vanhemman pitäisi katsoa se, oli oma lapsi koulussa helppo tai ei.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan halunnut toista lasta kun huomasin että mimut ja alaikäinen laitetaan vastakkain.
Jouduin seksuaalirikoksen uhriksi ja menin jutteleen siitä oulun mielenterveystoimistoon jotta päösen terapiaan.siellö tehriin lastensuojeluilmoitus ninun 17v lapsesta. Kun tulivat koyikäynnillen niin kyseliväyät minulta jaksanko siivota ja kokata kun minulla on tämä 17v lapsi. Ja että enhän ole kertonut seksuaslirikoksesta mitään yksiyyiskohtia koska lapselle ei saa kertoa.
Olen monesti näin vuosuen jälkeen tuota ihmetellyt kun min öitini meni naimisiin 17vuotiaana. Ihmettelen jun minulta kysyttiin psljon nimenomaan jaksanko minö ja teenkö minä noita asioita kuten siivous. Ihmetten sitäkin kun noin isosta lapsesta kyse mikdi hänerke ei saanut jertoa tarkenmmin seksuaalirikoksesta. Kyseinen tekijä kävi myöhemnin meidän oven takana riehumassa kun tein rikosilnoituksen ja hän ei pitänyt siitä niin eikö 17v lapsen ole hyvä tietää wttä kuka henkilö sielöä riehui ja mihin liittyi.
Ikinä en tämän kokemuksen jälkeen olisi halumnut toista lasta. Halveksunta minua kohtaan paiatoi läpi.
Käyn nykyään terapiassa pääsin siihen ilman syyllustämistä tk: Kautta.tuollokn lopeyin yhteistuön koska puhui sekin akka vaan minun 17v lapsesta ja tapahtuman vaikutukaesta siihen vaikka asia tapahtui minulle.
Nykyinen traumaterapeutti on todella hyvä hän on sanonut että 17v kaoselke oli tärkeä kertoa.
Kannattaa kirjoitella näin vakavasta asiasta, kun on selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia rangaistuksia olet antanut noista perseilyistä? Siis silloin aikanaan.
Ja valitettavasti isä tarvittaisiin hommaan mukaan, ihan tuonikäisen pojan fyysiseksi rajoittamiseksi.
Minusta on outoa, että lapsi laitettiin mieluummin sijoitukseen. Miksei voinut muuttaa isän luo?
Villi veikkaus: isä ei suostu ottamaan poikaansa luokseen, siksihän hän on muuttanut toiselle puolelle Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itselläni on ADHD enkä siltikään lapsena ollut tuollainen. Syy ei siis ole ADHD, vaan jokin toinen. Luulen, että kyseessä ihan sama ongelma kuin näissä jokaisessa tapauksessa on ollut: eli lapsena on annettu tosi paljon periksi ja siinä vaiheessa kun lapsesta tulee teini, niin ei saada enää otetta, koska lapsi alkaa olemaan liian iso, eikä suostu enää rutiineihin tai sääntöjen noudattamiseen. Sitten itketään apua yhteiskunnalta ja jos sitä ei saada, niin syytetään, että lapsi on vaan paha (niinkuin aina mustalammas perheessä luodaan vanhempien osalta) eikä näin vanhempien tarvitse kokea syyllisyyttä tai oikeasti uhrautua sen eteen, että korjaisivat ne viat mitkä ovat tehneet aiemmin lapsen kanssa.
Empatiakyvyttömyys/tunnekylmyys ovat synnynnäisiä, voi sitä pahuudeksikin kutsua. Osa näistä lapsista oppii käytöskoodiston ja kykenee elämään aikuisena suht normaalis
11v pojalla on vielä empatiakyky kehittymässä. Tuon ikäiset kiusaavat koulutovereitaan ja muita netissä. Se, että kiusaa sisarustaan tai ei näytä empatiaa eläintä kohtaan ei ole mikään 100% merkki empatiakyvyttömyydestä tai tunnekylmyydestä. Tunnekylmyyden on voinut myös oppia esimerkiksi isältään, mikä on Suomessa todella normaalia.
Sitäpaitsi, jos vanhemmat ovat kasvattaneet ja saaneet pojan tuntemaan olonsa sellaiseksi, että hän on paha, niin silloin hän myös käyttäytyy niin kuin paha ihminen, koska sellaiseksi hän kuvittelee itsensä.
Tiesitkö, että ADHD-lapset saavat nelin vai oliko viisinkertaisesti enemmän negatiivista palautetta kuin "normaalit" lapset? Kyllä siinä voi kasvaa hyvinkin kieroon, jos vanhemmat eivät tue, vaan ovat kriittisiä ja sitten lellivät sitä toista lasta.
"Tunnekylmyyden on voinut myös oppia esimerkiksi isältään, mikä on Suomessa todella normaalia"
Minusta tuntuu, että monilla menee puurot ja vellit ihan totaalisesti sekaisin. Ihminen, joka esim. kiduttaa eläimiä, on jo hyvin, hyvin, hyvin kaukana "miehestä joka ei puhu eikä pussaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itselläni on ADHD enkä siltikään lapsena ollut tuollainen. Syy ei siis ole ADHD, vaan jokin toinen. Luulen, että kyseessä ihan sama ongelma kuin näissä jokaisessa tapauksessa on ollut: eli lapsena on annettu tosi paljon periksi ja siinä vaiheessa kun lapsesta tulee teini, niin ei saada enää otetta, koska lapsi alkaa olemaan liian iso, eikä suostu enää rutiineihin tai sääntöjen noudattamiseen. Sitten itketään apua yhteiskunnalta ja jos sitä ei saada, niin syytetään, että lapsi on vaan paha (niinkuin aina mustalammas perheessä luodaan vanhempien osalta) eikä näin vanhempien tarvitse kokea syyllisyyttä tai oikeasti uhrautua sen eteen, että korjaisivat ne viat mitkä ovat tehneet aiemmin lapsen kanssa.
Empatiakyvyttömyys/tunnekylmyys ovat synnynnäisiä, voi sitä pahuudeksikin kutsua. Osa näistä lapsista oppii käytöskoodiston ja kykenee elämään aikuisena suht normaalis
11v pojalla on vielä empatiakyky kehittymässä. Tuon ikäiset kiusaavat koulutovereitaan ja muita netissä. Se, että kiusaa sisarustaan tai ei näytä empatiaa eläintä kohtaan ei ole mikään 100% merkki empatiakyvyttömyydestä tai tunnekylmyydestä. Tunnekylmyyden on voinut myös oppia esimerkiksi isältään, mikä on Suomessa todella normaalia.
Sitäpaitsi, jos vanhemmat ovat kasvattaneet ja saaneet pojan tuntemaan olonsa sellaiseksi, että hän on paha, niin silloin hän myös käyttäytyy niin kuin paha ihminen, koska sellaiseksi hän kuvittelee itsensä.
Tiesitkö, että ADHD-lapset saavat nelin vai oliko viisinkertaisesti enemmän negatiivista palautetta kuin "normaalit" lapset? Kyllä siinä voi kasvaa hyvinkin kieroon, jos vanhemmat eivät tue, vaan ovat kriittisiä ja sitten lellivät sitä toista lasta.
"Tunnekylmyyden on voinut myös oppia esimerkiksi isältään, mikä on Suomessa todella normaalia"
Minusta tuntuu, että monilla menee puurot ja vellit ihan totaalisesti sekaisin. Ihminen, joka esim. kiduttaa eläimiä, on jo hyvin, hyvin, hyvin kaukana "miehestä joka ei puhu eikä pussaa".
Mistä tempaisit oman kuvauksesi isästä?
Vierailija kirjoitti:
"uhmakkuushäiriö"? Onko tässä tämän vuoden muotidiagnoosi?
Lasta ei voida diagnosoida psykopaatiksi, mistä tässä taitaa pohjimmiltaan olla kyse.
Sama äiti taisi aiemmin jo tehdä aloituksen, ainakin tämä siskon ja lemmikin kiusaaminen ja ihan suoranainen uhka heidän terveydelle kuulostaa tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joku paiskonut tavaroita jne. silloin kun lapsi oli pienempi? Esimerkiksi eron yhteydessä jne.?
Ja toinen juttu: miksei hommalle ole pistettu tiukkoja rajoja jo alkuunsa? Kunnon rangaistuksia siis väkivallasta (ei siis väkivaltaa takaisin, vaan muita seurauksia), sekä sen jälkeen asioista keskustelua, ja lisää ajan viettämistä lapsen kanssa?
Ihan vakavissasiko moista soppa kirjoitat? Kai ymmärrät,että noin vakavat ongelmat eivät johdu kotoa,vaan kyse on lapsen persoonallisuuden häiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Siis sinä et halua ottaa mitään vastuuta OMAN lapsesi kasvatuksesta? Sun asenne on, että "ammattilaiset" hoitaa? Käsitä, että sun pitäisi olla osa ratkaisua, eikä passiivinen sivustaseuraaja ja arvostelija. Kyse on OMASTA lapsestasi ja hänen ongelmistaan. Sinä olet hänet kasvattannut tuohon malliin, sinulla PITÄISI olla se paras tieto ja suurin KIINNOSTUS OMASTA lapsestasi. Ei se ole ensisijaisesti MUIDEN asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itselläni on ADHD enkä siltikään lapsena ollut tuollainen. Syy ei siis ole ADHD, vaan jokin toinen. Luulen, että kyseessä ihan sama ongelma kuin näissä jokaisessa tapauksessa on ollut: eli lapsena on annettu tosi paljon periksi ja siinä vaiheessa kun lapsesta tulee teini, niin ei saada enää otetta, koska lapsi alkaa olemaan liian iso, eikä suostu enää rutiineihin tai sääntöjen noudattamiseen. Sitten itketään apua yhteiskunnalta ja jos sitä ei saada, niin syytetään, että lapsi on vaan paha (niinkuin aina mustalammas perheessä luodaan vanhempien osalta) eikä näin vanhempien tarvitse kokea syyllisyyttä tai oikeasti uhrautua sen eteen, että korjaisivat ne viat mitkä ovat tehneet aiemmin lapsen kanssa.
Empatiakyvyttömyys/tunnekylmyys ovat synnynnäisiä, voi sitä pahuudeksikin kutsua. Osa näistä lapsista oppii käytöskoodiston ja kykenee elämään aikuisena suht normaalis
11v pojalla on vielä empatiakyky kehittymässä. Tuon ikäiset kiusaavat koulutovereitaan ja muita netissä. Se, että kiusaa sisarustaan tai ei näytä empatiaa eläintä kohtaan ei ole mikään 100% merkki empatiakyvyttömyydestä tai tunnekylmyydestä. Tunnekylmyyden on voinut myös oppia esimerkiksi isältään, mikä on Suomessa todella normaalia.
Sitäpaitsi, jos vanhemmat ovat kasvattaneet ja saaneet pojan tuntemaan olonsa sellaiseksi, että hän on paha, niin silloin hän myös käyttäytyy niin kuin paha ihminen, koska sellaiseksi hän kuvittelee itsensä.
Tiesitkö, että ADHD-lapset saavat nelin vai oliko viisinkertaisesti enemmän negatiivista palautetta kuin "normaalit" lapset? Kyllä siinä voi kasvaa hyvinkin kieroon, jos vanhemmat eivät tue, vaan ovat kriittisiä ja sitten lellivät sitä toista lasta.
"Tunnekylmyyden on voinut myös oppia esimerkiksi isältään, mikä on Suomessa todella normaalia"
Minusta tuntuu, että monilla menee puurot ja vellit ihan totaalisesti sekaisin. Ihminen, joka esim. kiduttaa eläimiä, on jo hyvin, hyvin, hyvin kaukana "miehestä joka ei puhu eikä pussaa".
Mistä tempaisit oman kuvauksesi isästä?
En mistään, en tiedä aloituksen isästä yhtään mitään. Mutta vastasin ylemmän viestin väitteeseen, että "Tunnekylmyyden on voinut myös oppia esimerkiksi isältään, mikä on Suomessa todella normaalia." Ei, Suomessa ei ole yhtään sen "normaalimpaa" kuin muuallakaan, että isät ovat psykopaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Siis sinä et halua ottaa mitään vastuuta OMAN lapsesi kasvatuksesta? Sun asenne on, että "ammattilaiset" hoitaa? Käsitä, että sun pitäisi olla osa ratkaisua, eikä passiivinen sivustaseuraaja ja arvostelija. Kyse on OMASTA lapsestasi ja hänen ongelmistaan. Sinä olet hänet kasvattannut tuohon malliin, sinulla PITÄISI olla se paras tieto ja suurin KIINNOSTUS OMASTA lapsestasi. Ei se ole ensisijaisesti MUIDEN asia.
Heidän pitää opetella tuntemaan lapsi. Jos lapsella on mielenterveysongelmia, niin niitä pitää ammattilaisten hoitaa (lääketieteen ammattilaisten)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuon jo mainittu käyvän sairaalakoulua, eli todennäköisesti on jo psykiatrisen hoidon piirissä. Suomessa on vain muutama sellainen laitos, joka pystyy ottamaan näitä vakivaltaisia, vakavasti persoonallisuushäiriöisiä lapsia vastaan. Hiljattain oli lehdissä juttua, jossa mainittiin että näitä laitoksia on liian vähän, koska noita todella vaikeasti hoidettavia, väkivaltaisia lapsia ja nuoria on niin paljon. Herää väistämättä kysymys että miksi.
Toinen asia, mitä aivan liian vähän on tullut esiin, on se että jos perheessä on muita tervepäisiä lapsia, niin nämä joutuvat kärsimään tuon yhden päävikaisen takia aivan kamalia aikoja. Aina nostetaan näiden ns sairaiden yksilöiden edut ja tarpeet framille kun mielestäni pitäisi pystyä suojelemaan niitä, jotka ovat aivan ilman valinnan mahdollisuutta joutuneet syntymään perheeseen jossa on yksi sairas yksilö.
Tämä on vähän sama ilmiö kuin että vankeja paapotaan ja paljous alennuksia annetaan, kun pitäisi oikeasti suojella niitä uhreja ja pitää huolta että he saavat oikeutta ja toipumisapuja.
Pitäisi ottaa uusiokäyttöön joku Seilin saari,ja sinne isokokoiset bodari vartijat, ja jonne kaikki pahantekijät ja voisi laittaa vedelle ja leivälle, jotta kunnon ihmiset saisivat elää rauhassa .
Ikävä tilanne, mutta pikkusisarukselle varmasti valtava helpotus. Vaadi sijoituspaikalta järeämpiä toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Siis sinä et halua ottaa mitään vastuuta OMAN lapsesi kasvatuksesta? Sun asenne on, että "ammattilaiset" hoitaa? Käsitä, että sun pitäisi olla osa ratkaisua, eikä passiivinen sivustaseuraaja ja arvostelija. Kyse on OMASTA lapsestasi ja hänen ongelmistaan. Sinä olet hänet kasvattannut tuohon malliin, sinulla PITÄISI olla se paras tieto ja suurin KIINNOSTUS OMASTA lapsestasi. Ei se ole ensisijaisesti MUIDEN asia.
Heidän pitää opetella tuntemaan lapsi. Jos lapsella on mielenterveysongelmia, niin niitä pitää ammattilaisten hoitaa (lääketieteen ammattilaisten)
Niin, ja siksi kysyvät äidiltä asioita. Äitihän sen lapsen on kasvattanut ja pitäisi kaiken järjen mukaan lapsensa tuntea paremmin kuin kukaan muu. Tämä äiti on ihmeissään kyselyistä ja haluaisi ilmeisesti vain pestä kätensä koko jutusta (eli omasta lapsestaan). Ihme passiivinen, vastuuta ottamaton asenne. Ei ne "ammattilaiset" mitään ihmeitä voi tehdä, varsinkaan jos omaa äitiä ei kiinnosta.
Outoa, että puhutaan, ettei saa syyllistää. Jos syytä on pitääkin syyllistää.
Miksi halusit erota lastesi isästä? Millä tavalla sun arki on helpottunut eron jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Perhe elämä ei ole ollut normaalia jos eron jälkeen isä muuttaa niin kauas ettei pysty olemaan lasten elämässä kuin "etänä"
Jos hän on työn takia joutunut muuttamaan?
Eväät on vähissä,näitä tämmösiä lapsia on Suomi täysi.