Ylen juttu kämppiksistä, jotka ovat lopettaneet deittailun tehdäkseen uraa, rahaa ja kovaa treeniä.

Vierailija kirjoitti:

Ala-arvoista homottelua kommenttiosio täynnä. Ymmärrettävästi tietysti mammoja viduttaa kun nuo ovat niitä suosituja miehiä, jonkalaisia itsekin haluaisivat, mutta joille eivät kuitenkaan itse kelpaa - ja miehiä taas kaivaa, että on hyvä säänssi päästä noiden jälkiliukkaille kun noillehan niitä hoitoja on ilmeisesti jonnin verran kertynyt matkan varrella.

Jälkiliukkaat miehen anuksessa ei taida houkutella suurinta osaa miehistä.

"Tunnen noiden edustaman ihmistyypin ja sillähän yleensä on tuota naismenestystä, ja lopulta menestystä muutenkin elämässään jossain kohtaa."

Varmasti mutta ovatko he niitä jotka ovat onnellisia? Aika harvoin. Jos juoksee kovasti menestyksen perässä, naismenestyksen tai taloudellisen, löytää aika huonosti ne asiat jotka ihmisen tekevät onnelliseksi.

Toki poikkeuksiakin on mutta menestyneimmät ihmiset eivät automaattisesti elä niitä onnellisimpia elämiä noin kokonaisuudessaan.

"Miten nyt tuntuu siltä, että sinä olet ottanut tämän jotenkin hirveän henkilökohtaisesti? Mitä väliä sillä on, oletko naimisissa tai minkä ikäinen tai sukupuolinen ja mitä treenaat? Tee mitä teet. Ei tässä nyt ole kyse sinusta."

Listaan itsestäni faktoja, koska jo ensimmäisen kommentin perusteella minut "väärinsukupuolitettiin" ja minun kerrottiin olevan incel, jotta mielipiteeni voitaisi sivuuttaa.

Sivuuttaa sen voi halutessaan joka tapauksessa, mutta ihan siltä varalta että joku esim poikani ikäinen nuori mies lukee näitä ja on hieman epävarma asiasta niin ilmoitan täten, etteivät kaikki naiset halua määrätä minkälainen sinä saat olla, minkälaisena olet naurunalainen tai väheksyttävä, tai minkälaista puolisoa ja elämää saat itsellesi toivoa. Itseasiassa minä edustan tässä ainakin ikäluokkani enemmistöä, nuoremmista naisista en enää ole aivan varma.

Ai niin, vinkki lukijalle: kummityttöni sanoi pojalleni, että ei kannata tulla pääkaupunkiseudulle jos haluaa "täyspäisen" tyttöystävän. Tiedä sitten, kun en itse asu siellä toisin kuin kummityttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutun perusteella pojilla on niin kivaa kimpassa, ettei taida pojat enää naisia deittaillakaan yhteisten kokemusten jälkeen.

 

Minusta kämppäkaverius on oiva ratkaisu, joka voisi sopia muillekin ihmisille. Silloin parisuhdettakaan ei aloiteta vain siksi, että pitäisi olla joku ihminen saman katon alla, juttuseurana ja jakamassa huushollin kuluja jne. Jos parisuhteisiin ryhdytään harkitummin, tulee ehkä erojakin vähemmän ja vähemmän avioerolapsia.

 

 

Missä vaiheessa se parisuhde sitten hankitaan ja perhe perustetaan? Olen kuvitellut ihanteen olevan se, että tutustutaan nuorena useamman vuoden ajan (joko saman katon alla tai eri, yleensä molempia) ja sitten perustetaan perhe. 

 

Jos keski-ikäiseksi asti hengaa jonkun poikakaverin kanssa kämppissuhteessa eikä de

Tämä. Kuvittelepa: joku nainen tulee vierailulle, harrastaa ehkä seksiä (kun naisten kanssa kuulemma menee aina panemiseksi) ja kun nainen poistuu, brot alkavat jakaa kokemuksiaan. Vähän tulee fiilis että nainen on tuossa kolmantena pyöränä. 

Ei nuo taida tajuta parisuhteen ideaa alkuunkaan. Siinähän kasvaa yhdessä sen kumppanin kanssa, hioudutaan, opitaan toisesta ja itsestä. Näillä kundeilla on joku yksilöprojekti, jossa päämääränä on Täydellinen Mies, jonka he sitten lahjoittavat sille Täydelliselle Naiselle ja osaset sopivat yhteen kuin täydellisessä palapelissä. 

Näin naisena en osaa kuvitella, että ostaisin jotain naiseuden oppitunteja joltain "naiseutensa löytäneeltä" naiselta. 

Vierailija kirjoitti:

"Varsinkin, jos nainen on viehättävä, en usko, että voin viettää jonkun kanssa paljon aikaa niin, että homma pysyy platonisena. Olen ainakin sen verran maskuliininen, korkeatestosteroninen äijä, että ei se vain toimi"

Olen PETOELÄIN 👹🧠🍖🍗🥓🥩

RÄYH RÄYH 👺

 

 

 

 

 

Tuohon hommaan taitaa kuulua ylilyövä itsevarmuus, enkä sen puoleen ole koskaan nähnyt sellaisesta muutenkaan olevan mitään haittaa miehelle.

Onhan se kornia, mutta tulokset puhunevat puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-arvoista homottelua kommenttiosio täynnä. Ymmärrettävästi tietysti mammoja viduttaa kun nuo ovat niitä suosituja miehiä, jonkalaisia itsekin haluaisivat, mutta joille eivät kuitenkaan itse kelpaa - ja miehiä taas kaivaa, että on hyvä säänssi päästä noiden jälkiliukkaille kun noillehan niitä hoitoja on ilmeisesti jonnin verran kertynyt matkan varrella.

 

 

:D

 

Hauska tulkinta keski-ikää lähestyvistä, kahdestaan asuvista sinkkumiehistä. Suosittuja ovat, se on selvää. Eiku..

Nainen pelottaa heitä jo konseptinakin niin paljon, että naista varten treenataan yhdessä muiden poikien kanssa kuin turnajaisiin eikä ihan vielä uskalla koskea. Katsoa voi, juuri ja juuri.

Mutta haaveillaan isosti.

"Hauska tulkinta keski-ikää lähestyvistä, kahdestaan asuvista sinkkumiehistä. Suosittuja ovat, se on selvää. Eiku.."

Vaikea sanoa kun en tunne, mutta aika hyvännäköisiä, urheilullisia, raittiita ja työssäkäyviä. Ihan kuin olisin aika monta kertaa lukenut, ettei tällaisia miehiä enää löydä mistään :)

Ensin oli pehmeä joogamies ja nyt on maskuliininen treenaaja-uskovaismies. Toivottavasti seuraavaksi ymmärtää, että ihan jokaisella ihmisellä on ns. maskuliininen ja feminiininen puoli. Että ne molemmat kuuluu ihmisyyteen miehillä ja naisilla. Hyväksyy itsessään molemmat puolet, ja sitten vielä toisissa. Niin elämä helpottuu ja tarvii pingottaa vähemmän. 

Rakkaudellekin tulee tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Noilla kyllä alkaisi pian olla kiire se parisuhde löytää jos eivät halua bromancessa elää loppuikäänsä. Ainakin jos lapsia haluavat... 

 

25 ja 30 vuotias. Ei ole vielä mikään kiire.

"Keskiverto perheenisä elää valheessa josta hänet heitetään sydänmurskana katuojaan sillä samalla hetkellä kun nainen näkee paremman vaihtoehdon."

Ikävää että sinulle kävi noin mutta se ei nyt siltikään ole mikään kohtalo jonka suurin osa perheellisistä miehistä kokisi.  Eikä se keskiverto parin lapsen perheenäitikään nyt ole mitään kuuminta kamaa parsisuhdemarkkinoilla joten en tiedä että keiden miesten kanssa ne sinusta aina karkaavat. 

Vierailija kirjoitti:

"Se olikin vittuilua, vaikka tosin tiedän, että taatusti osuu ja uppoaa moneen. Ihan samalla lailla kuin tuo sinun "30v ja lähestyy keski-ikää", joka taas ei osu eikä uppoa. 

Tunnen noiden edustaman ihmistyypin ja sillähän yleensä on tuota naismenestystä, ja lopulta menestystä muutenkin elämässään jossain kohtaa."

 

 

 

Yli 30-vuotiaaksi sinkkuna pysytellyt ukkeli ei tule olemaan naisten suosiossa koskaan.

 

P.S. "Psykologiassa keski-ikä ajoitetaan usein jonnekin 3560 ikävuoden välille."

 

 

 

 

 

 

Ei tuo väite kertakaikkiaan vain päde millään tasolla. On miehiä, jotka vielä 50-vuotianakin revitään käsistä. Ja paljon miehiä, jotka eivät kelpaa kenellekään parhaassa iässäänkään.

Vierailija kirjoitti:

"Hauska tulkinta keski-ikää lähestyvistä, kahdestaan asuvista sinkkumiehistä. Suosittuja ovat, se on selvää. Eiku.."

Vaikea sanoa kun en tunne, mutta aika hyvännäköisiä, urheilullisia, raittiita ja työssäkäyviä. Ihan kuin olisin aika monta kertaa lukenut, ettei tällaisia miehiä enää löydä mistään :)

Uskovaisuuteen ja ortoreksiaan hurahtanut entinen hippi, joka ei uskalla lähestyä naisia vaikka toivoo perhettä. Mikä catch.

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli pehmeä joogamies ja nyt on maskuliininen treenaaja-uskovaismies. Toivottavasti seuraavaksi ymmärtää, että ihan jokaisella ihmisellä on ns. maskuliininen ja feminiininen puoli. Että ne molemmat kuuluu ihmisyyteen miehillä ja naisilla. Hyväksyy itsessään molemmat puolet, ja sitten vielä toisissa. Niin elämä helpottuu ja tarvii pingottaa vähemmän. 

Rakkaudellekin tulee tilaa. 

Onko pehmeä, jooga ja maskuliinisuus siis mielestäsi jotenkin toisensa poissulkevia asioita?

Vierailija kirjoitti:

"Miten nyt tuntuu siltä, että sinä olet ottanut tämän jotenkin hirveän henkilökohtaisesti? Mitä väliä sillä on, oletko naimisissa tai minkä ikäinen tai sukupuolinen ja mitä treenaat? Tee mitä teet. Ei tässä nyt ole kyse sinusta."

Listaan itsestäni faktoja, koska jo ensimmäisen kommentin perusteella minut "väärinsukupuolitettiin" ja minun kerrottiin olevan incel, jotta mielipiteeni voitaisi sivuuttaa.

Sivuuttaa sen voi halutessaan joka tapauksessa, mutta ihan siltä varalta että joku esim poikani ikäinen nuori mies lukee näitä ja on hieman epävarma asiasta niin ilmoitan täten, etteivät kaikki naiset halua määrätä minkälainen sinä saat olla, minkälaisena olet naurunalainen tai väheksyttävä, tai minkälaista puolisoa ja elämää saat itsellesi toivoa. Itseasiassa minä edustan tässä ainakin ikäluokkani enemmistöä, nuoremmista naisista en enää ole aivan varma.

Ai niin, vinkki lukijalle: kummityttöni sanoi pojalleni, että

Kannattaneeko sitä kummityttöäkään kuunnella, kun asuu pääkaupunkiseudulla eikä siis ole täyspäinen? 

"Ai niin, vinkki lukijalle: kummityttöni sanoi pojalleni, että ei kannata tulla pääkaupunkiseudulle jos haluaa "täyspäisen" tyttöystävän. Tiedä sitten, kun en itse asu siellä toisin kuin kummityttö."

Onko siis tämä kummityttö täyspäinen kun asuu pääkaupunkiseudulla eli koskiko tämä vain kaikkia muita?

No kuulostaa nuoren ihmisen kovin mustavalkoiselta mielipiteeltä joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

"Hauska tulkinta keski-ikää lähestyvistä, kahdestaan asuvista sinkkumiehistä. Suosittuja ovat, se on selvää. Eiku.."

Vaikea sanoa kun en tunne, mutta aika hyvännäköisiä, urheilullisia, raittiita ja työssäkäyviä. Ihan kuin olisin aika monta kertaa lukenut, ettei tällaisia miehiä enää löydä mistään :)

Nää ei käy työssä, vaan tekee somevaikuttajana uraa. Toinen myös kouluttaja. Epävarmoja töitä, joilla ei usein tehdä pitkää uraa. Sitä työelämän epävarmuutta sitten paikataan muun elämän, oman kehon jne. kontrolloinnilla. 

Vierailija kirjoitti:

"Miten nyt tuntuu siltä, että sinä olet ottanut tämän jotenkin hirveän henkilökohtaisesti? Mitä väliä sillä on, oletko naimisissa tai minkä ikäinen tai sukupuolinen ja mitä treenaat? Tee mitä teet. Ei tässä nyt ole kyse sinusta."

Listaan itsestäni faktoja, koska jo ensimmäisen kommentin perusteella minut "väärinsukupuolitettiin" ja minun kerrottiin olevan incel, jotta mielipiteeni voitaisi sivuuttaa.

Sivuuttaa sen voi halutessaan joka tapauksessa, mutta ihan siltä varalta että joku esim poikani ikäinen nuori mies lukee näitä ja on hieman epävarma asiasta niin ilmoitan täten, etteivät kaikki naiset halua määrätä minkälainen sinä saat olla, minkälaisena olet naurunalainen tai väheksyttävä, tai minkälaista puolisoa ja elämää saat itsellesi toivoa. Itseasiassa minä edustan tässä ainakin ikäluokkani enemmistöä, nuoremmista naisista en enää ole aivan varma.

Ai niin, vinkki lukijalle: kummityttöni sanoi pojalleni, että

Olet selvästi jossain tunnetilassa. Tuskin voit ihan itse määritellä, että mielipiteinesi edustat jotain ikäluokkasi enemmistöä. Voi olla että edustat, voi olla että et. Ainakin sinulla on jakaa noita stereotypioita esimerkiksi kaupunkilaisten suhteen.

"ei uskalla lähestyä naisia vaikka toivoo perhettä."

Me ei luettu samaa juttua. Nämähän oli treffailleet vielä kesällä, mutta nyt näillä on tämä 'keskitymme kehittämään itseämme' projekti menossa, johon ei rakkausjutut mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin oli pehmeä joogamies ja nyt on maskuliininen treenaaja-uskovaismies. Toivottavasti seuraavaksi ymmärtää, että ihan jokaisella ihmisellä on ns. maskuliininen ja feminiininen puoli. Että ne molemmat kuuluu ihmisyyteen miehillä ja naisilla. Hyväksyy itsessään molemmat puolet, ja sitten vielä toisissa. Niin elämä helpottuu ja tarvii pingottaa vähemmän. 

Rakkaudellekin tulee tilaa. 

 

Onko pehmeä, jooga ja maskuliinisuus siis mielestäsi jotenkin toisensa poissulkevia asioita?

Ei. Se oli just se pointti, että ihmiselämään kuuluu erilaiset ja monenlaiset puolet. Sitä nää herrat ei nyt ole vielä sisäistäneet, mutta ehkä kasvavat siihen suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Tunnen noiden edustaman ihmistyypin ja sillähän yleensä on tuota naismenestystä, ja lopulta menestystä muutenkin elämässään jossain kohtaa."

 

Varmasti mutta ovatko he niitä jotka ovat onnellisia? Aika harvoin. Jos juoksee kovasti menestyksen perässä, naismenestyksen tai taloudellisen, löytää aika huonosti ne asiat jotka ihmisen tekevät onnelliseksi.

Toki poikkeuksiakin on mutta menestyneimmät ihmiset eivät automaattisesti elä niitä onnellisimpia elämiä noin kokonaisuudessaan.

 

 

 

 

 

Joo, naismenestys ja taloudellinen menestys - ja päälle itsensä kehittäminen ne vasta tekevätkin miehen elämästä ja olosta kurjan. Kysy vaikka niiltä, joilla menee noissa kaikissa em. asioissa heikosti.