Työelämä 50+ iässä, mitä te muut suunnittelette?

Muutama vuosi tässä uudessa työssä, ja pidän silmällä mitä vanhan yksikköni uudistamissuunnitelmat tuovat tullessaan. Jos ehtis vielä muutaman ylennyksen hankkia. Toivottavasti ei iske alzheimer. N50

50 tulee täyteen tänä vuonna, ja tämä vuosi on viimeinen töissä. Taloudellinen tilanne sallii kyllä. Yllättävän vaikeaa on repäistä itsensä irti, meillä on pieni tiimi, koko ajan joku deadline saavutettavana, yllätyksellisiä muutoksia tapahtunut vasta, tuntuu että tiukka tilanne koko ajan. Tuntuu että en voi jättää ihmisiä pulaan. Vaikka joku muuhan siihen sitten tulee. Paha vain että olen se kuuluisa eritysasiantuntija, eikä alaa opeteta suoraan missään vaan se opitaan töissä. Meitä on myös vain kourallinen Suomessa, eli vaikea on saada joku tilalle. Tuntuu siis hankalalta, mutta päätös on tehty.

Olen käynyt läpi todella vakavan sairastamisen, ja siitä kyllä tuli perspektiiviä, että elä nyt hyvä ihminen kun vielä voit. 

Jos vielä aikoo vaihtaa firmaa, niin se pitäisi tehdä vuoden-kahden aikana (täytän 54). Oven nostan heti kun mahdollista ja alimmman eläkeiän päälle en aio töitä tehdä. Osa-aikaisuus kiinnostaisi, mutta nykyinen pomo ei lämpene ajatukselle.

Vanhemmat kuoli 74 iässä, joten....

En millään jaksa eläkeikään asti. Pääsen varmaan sairauseläkkeelle joskus 55-60v. Sillä sitten mennään.

Sain kenkää kuukausi sitten, olen 51v nainen joten pakkohan tässä on jotain yrittää. Täysi eläkeikä 68v eli 17 vuotta tehokasta työikää jäljellä, tein toimistohommia.

Mitäs luulette, työllistynkö helposti?

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko minkään ikäisen Suomessa tehdä mitään? Eikö yhteiskunta maksa kohtuullisen asunnon ja sitten saa vielä 600e käyttörahaa? 

Ei. 

En sinnittele. Olen jo pitkään yrittänyt lähteä työelämästä mutta vielä ei ole onnistunut.

Tarkoituksena olisi ostaa syrjäinen mökki luonnon keskeltä Lapista tai Kainuusta ja elellä siellä mahdollisimman vaatimattomasti omassa rauhassa. 

Olen oppinut kotoa säästäväisen ja jopa pihin elämäntavan, joten olen saanut rahaa vuosien varrella sivuun aika kivasti. Toki olen myös etuoikeutettu siitä että aina on ollut töitä ja mahdollista säästää. 

Kuitenkin yllättävän vaikeaa on ollut löytää tarpeeksi vanhaa ja syrjäistä taloa luonnon keskeltä, vaikka aktiivisesti jo 3 vuotta etsitty ja laitettu ostetaan ilmoituksia lukuisiin ryhmiin. Haluan kuitenkin jatkaa yrittämistä ja uskon että vielä tulee se päivä kun unelma toteutuu.

Olen yrittäjä. Olen ajatellut, että tarkastelen tilannetta 59-60 veenä. Tuolloin voisi alkaa pikkuhiljaa vähentää hommia. Jos siis taloudellinen tilanne sen sallii. Uskoisin sen onnistuvan.

N54

Vierailija kirjoitti:

Minulla 1971-syntyneellä, eli 54-vuotiaalla se on 65v11kk, eikä suinkaan 70 vuotta. Ajatus on sinnitellä alimpaan eläkeikään, muttei päivääkään pidemmälle. Talous on onneksi turvattu, vaikka lopettaisin työnteon huomenna.

Mä katsoin, että 66v on alin eläkeikä  ja tavoite-eläkeikä 67v 11kk. Mutta Tanskan mallia seuraten voi hyvinkin vielä alinkin eläkeikä nousta. Eli 15 vuotta vielä painettava. Ammatinvaihtokin vielä mielessä.

N-74

Vierailija kirjoitti:

Sain kenkää kuukausi sitten, olen 51v nainen joten pakkohan tässä on jotain yrittää. Täysi eläkeikä 68v eli 17 vuotta tehokasta työikää jäljellä, tein toimistohommia.

Mitäs luulette, työllistynkö helposti?

Ihan mahdollista. Itsekin olin työtön ja tuntui mahdottomalta työllistyä. Lopulta sain työpaikan 200 hakijan joukosta (3 valittiin). Ikää pian 52 v.  Tsemppiä! 

Koitan lähinnä miettiä että miten tästä hullusta oravanpyörästä pääsisi lopullisesti eroon. Siinäpä ne suunnitelmat. Kun tätä tarkastellaan asiaa ihan oikeiden faktojen valossa: Maassa on ennätystyöttömyys ja milloin milläkin verukkeella pitäisi vielä haalia lisää orjatyöreserviä lähi-idästä ja afrikasta. No se jatkokysymys että miksi juuri sieltä? No sen takia kun ei tänne mistään sivistys maista tulla työttömäksi odottelemaan jotain mahdollisesti vapautuvaa wolttikuskin tai pozzanpaistajan työpaikkaa. Huonot palkat, jos sitä työtä edes löytyy, kalliit elinkustannukset, huono ilmasto, terveydenhuolto romutettu, koulutuksen taso tippuu kuin lehmän häntä, vaikea kieli kaikkine vaatimuksineen, yms yms... Eli ne kaikki vetovoimat puuttuu.

Pientä lisäkoulutusta pian tiedossa. Kaikki tarpeellinen löytyy huushollista eikä nyt tee mielikään kuluttaa. Niukille vetää rahallisesti, mutta kyllä sitä hetken sinnittelee. 

Kaarina Davisin kirja Irti oravanpyörästä on tosi hyvä. Nyt kuuntelen jo toista kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pientä lisäkoulutusta pian tiedossa. Kaikki tarpeellinen löytyy huushollista eikä nyt tee mielikään kuluttaa. Niukille vetää rahallisesti, mutta kyllä sitä hetken sinnittelee. 

Olen duunarinainen 53v.

Aloin yrittäjäksi 5v sitten, saanut vähän kassaa kerättyä jonka tuoman vapauden turvin opiskelen syventäviä opintoja nyt, aion suunnata uraa hivenen uudelleen. En lopeta töitä kokonaan. Jatkan yrittäjyyttä ja sen rinnalle uusia tuulia kansainvälisissä tehtävissä. Hyväkuntoinen, lapset isoja. Ei todellakaan mitään jäähdyttely/luovutusmielialaa vaan enemmän elossa kuin ikinä ennen. Yhtään miestä ei tarvi enää miellyttää, teen mitä haluan, missä haluan. 

Just valmistuin uuteen ammattiin. Ihan sama tuöllistynkö vai en. Mulla on niin paljon muutenkin tekemistä. 

Sinnittelen alimpaan eläkeikään tunnollisena, ahkerana ja ystävällisenä hoitajana.  Kehittämiseen en lähde enkä uuden visioimiseen. T. 40 vuotta hoitajana

Jään omalla rahalla pois noin 59-60 v.eli vuoden päästä.

Yritän sinnitellä niin pitkälle kuin jaksan, nyt 52 v. Aiemmin mietin alanvaihtoa mutta ei se tunnu enää järkevältä, tuskin työllistyisin. Tässä vaiheessa yritän säästää tuloistani sen minkä pystyn, ikinä ei tiedä kuinka pitkälle työkykyä riittää. Perintöjä ei ole tulossa eli vanhuudenturva on eläkkeen ja omien säästöjen varassa.

Aion säästää mitä voin niin kauan kun saan pitää nykyisen hyväpalkkaisen työn. Sitten kun minut laitetaan pihalle (nuoremmat, halvemmat ja varmaan suoraan sanoen paremmat saavat jossain vaiheessa työt) nostan ansiosidonnaiset ja sitten sinnittelen säästöillä alimpaan eläkeikään.