Onko täällä muita äitejä, joita omat lapset eivät ole koskaan haukkuneet?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vanhemmista toivoo, että lapsi haukkuisi heitä, koska se on osoitus siitä, että lapsi osaa ja uskaltaa ilmaista avoimesti vaikeitakin tunteita.

Sä olet väärässä. Haukkujat eivät nimenomaan hallitse tunteitaan, kun heitä ei ole rakentavasti opetettu kertomaan niistä.

Korkeintaan ovat vähän arvostelleet minun tekemisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulipa vaan mieleen tosta eräästä ketjusta, jossa teini oli arvostellut äitinsä pukeutumista.

Ap

Jos meinaat sitä yöpukutyyppiä, niin lapsi lähinnä  huomautti hyvistä tavoista kuin arvosteli pukeutumista. Siinä ketjussa kyllä moni av-mamma arvosteli.

Poika ei ole haukkunut, ärhäkkä teinityttö taas senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vanhemmista toivoo, että lapsi haukkuisi heitä, koska se on osoitus siitä, että lapsi osaa ja uskaltaa ilmaista avoimesti vaikeitakin tunteita.

Höpö höpö. Tunteita voi (ja olisi hyvä) oppia näyttämään jollain muulla tavalla, kuin haukkumalla rakkaimpiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä pointti tällä keskustelulla? Se että lapsi ei ole haukkunut, ei kerro vanhemmasta eikä lapsestakaan yhtä saati toista. Eli mitä teet sillä tiedolla?

Kyllä se kertoo kasvatuksesta, läsnäolosta, arvostuksesta ja kodin säännöistä jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla haukkumisesta seurasi suun pesu saippualla ja arestia. Enää ei seuraa, ja sen kyllä huomaa.

Eikä seurannut. Ja jos kohtelet lastasi kauniisti, niin hänkin sinua. 

Ehkä jonkun ultrakiltin lapsen kanssa homma toimii noin, mutta ei kyllä sellaisen jolla on vähänkään omapäisempi luonne. Siis jos käytännön elämästä puhutaan. Jotkut positiivisen pedagogiikan teoriat ovat ihan oma maailmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla haukkumisesta seurasi suun pesu saippualla ja arestia. Enää ei seuraa, ja sen kyllä huomaa.

Tosi terve meininki jos lasta rangaistaan sen vuoksi että hän ilmaisee tunteitaan.