Miksi niin monen nuoren käsivarret ovat täynnä viiltelyarpia?

Rumat tytöt viiltelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 % nuorista naisista on mentaalisesti sairaita. Kännykkä naaman edessä kasvoja väännellen. 

80 % kaikista naisista

Ja ne kuvat otetaan baarin vesassa🤔

viiltely on huomiohuoraamista. narsistiset kakarat haluavat olla maailman keskipisteenä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni viilteli itseään kerran, koska hän halusi päästä kaveriporukkaan. Siitä seurasi puhuttelu, ja toista kertaa ei sitten tullutkaan.

 

Kaikilla viiltelijöillä ei ole masennusta tai muita mielenterveydellisiä ongelmia. Ihan murrosikä laittaa nuoren tekemään tyhmyyksiä saadakseen huomiota.

Mietitkö koskaan, miksi halusi huomiota? Taisi tuntea jääneensä paitsi siitä, ja sinun olisi vanhempana pitänyt ymmärtää, mitä sinulta kaivattiin. Ja se ei ollut sitä, että kuittaat vaan huomionhakuisuutena ja jatkat arkea samaan tapaan kuin ennenkin. Lapsi ei hae huomiota, jos kokee saavansa sitä tarpeeksi!!

Lisää sekopäisiä rumia tyttöjä:

Mun 1982 syntyneellä miesystävällä on käsissä paljon viiltelyjälkiä. Entisinäkin aikoina on ollut aina joillakin hankalia oloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi koulukaveri ylpeili viiltekyarvillaan, hänellä kun oli niin rankkaa kun oli menettänyt vanhempansa.

 

 

Tuli koskaan mieleen, että kouluikäisenä vanhempien menetys voisi olla oikeasti melko rankkaa?

Silloinhan varmaan päätyy tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, jotka hommaa sijoituksen.

Juu niin päätyykin, mitä sitten? Senkö jälkeen elämä orpona on yhtä juhlaa vain?

🍚vinosilmä viiltelee:

Vierailija kirjoitti:

kannattaisi varmaan vaihtaa parempaan seuraan. itse en ainakaan ole nähnyt kenelläkään viiltelyjälkiä.

Opiskeluissa olen nähnyt. En muuten ole tälläisessä seurassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi koulukaveri ylpeili viiltekyarvillaan, hänellä kun oli niin rankkaa kun oli menettänyt vanhempansa.

 

 

Tuli koskaan mieleen, että kouluikäisenä vanhempien menetys voisi olla oikeasti melko rankkaa?

Silloinhan varmaan päätyy tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, jotka hommaa sijoituksen.

 

 

Juu niin päätyykin, mitä sitten? Senkö jälkeen elämä orpona on yhtä juhlaa vain?

Tuskin juhlaa, mutta onhan se ainakin turvattua elämää, parempaa kuin katulapsena jossain. Tosin joitain ehkä nolottaakin se sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuminen, vaikka sosiaalihuollon asiakkuus on yhteiskunnan palveluja.

Vierailija kirjoitti:

Mun 1982 syntyneellä miesystävällä on käsissä paljon viiltelyjälkiä. Entisinäkin aikoina on ollut aina joillakin hankalia oloja.

Voihan niitä vanhemmillakin ihmisillä olla. Pointtini oli se että nuoremmilla niitä on huomattavasti enemmän kuin vanhemmilla ihmisillä.

Ap

En oo minäkään viillellyt koskaan. Johtuu ihan vain siitä että mulla on niin suuri kammo tollasiin haavoihin yms (ja kipuun). Elämä on ollut kirjaimellisesti helvettiä itsellä mutta joo en oo viillellyt 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vähätellä toisten läpikäymiä asioita. Sinun "henkisesti rankat" asiasi olisivat toisille vain olankohuatuksen ohi ja toiset ehkä hakisivat viiltelystä helpotusta.

En vähättele kenenkään läpikäymiä asioita, toivon ettet sinäkään vähättelisi minun. Olen läpikäynyt paljon henkistä kipua, mutta en ole viillellyt koska henkinen kipuni on ollut niin voimakasta että en kaipaa fyysistä kipua sen lisäksi.

Ap

Ehkä eivät vain ole viillelleet tarpeeksi syvälle että jää arvet? Kyllä minäkin valtavissa ahdistuksissa käsivarsia vetelin mutta niin pintapuolisesti että haavat parani täysin huomaamattomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pokaalinko haluat, ettet ole viillellyt? 

Viiltelijäh*ora spotattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi koulukaveri ylpeili viiltekyarvillaan, hänellä kun oli niin rankkaa kun oli menettänyt vanhempansa.

 

 

Tuli koskaan mieleen, että kouluikäisenä vanhempien menetys voisi olla oikeasti melko rankkaa?

Silloinhan varmaan päätyy tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, jotka hommaa sijoituksen.

 

 

Juu niin päätyykin, mitä sitten? Senkö jälkeen elämä orpona on yhtä juhlaa vain?

 

Tuskin juhlaa, mutta onhan se ainakin turvattua elämää, parempaa kuin katulapsena jossain. Tosin joitain ehkä nolottaakin se sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuminen, vaikka sosiaalihuollon asiakkuus on yhteiskunnan palveluj

Eli vain katulapsilla voi olla mielestäsi rankkaa? Jos suomessa menettää kouluikäise vanhempansa ei se voi olla rankkaa kun ei joudu kadulle? Oletko koskaan asunut lapsena kadulla? Et vai? No hienoa, sinulla ei ole siis koskaan ollut rankkaa! 

Ja tuossa kohtaa varmasti viimeisenä tunteena lapsella on häpeä sosiaalihuollon asiakkuudesta ja aika monta muuta tunnetta vanhempiensa kuolemasta.

Eihän nuo tytöt edes ole rumia! :D

Masennuslääkkeet aiheuttavat itsetuhoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vähätellä toisten läpikäymiä asioita. Sinun "henkisesti rankat" asiasi olisivat toisille vain olankohuatuksen ohi ja toiset ehkä hakisivat viiltelystä helpotusta.

 

En vähättele kenenkään läpikäymiä asioita, toivon ettet sinäkään vähättelisi minun. Olen läpikäynyt paljon henkistä kipua, mutta en ole viillellyt koska henkinen kipuni on ollut niin voimakasta että en kaipaa fyysistä kipua sen lisäksi.

Ap

Sinä olet ainut täällä ketä on vähätellyt. Joidenkin tuntema henkinen kipu voi olla niin suurta ettei sitä kestä ja silloin fyysinen kipu on ainut mikä auttaa. Sivistä itseäsi ennen kun alat vähättelemään muiden selviytymiskeinoja.

Oltu miesten leikkikaluna mutta onkin huomattu että se on traumatisoivaa.