Lue keskustelun säännöt.
Aion erota miehestäni
09.01.2026 |
Nyt kaipaisin vertaistukea, käytännön neuvoja, mitä tahansa. Olen tehnyt päätöksen erota miehestäni. Tai olen päättänyt asiasta jo vuosia sitten, mutta alunperin ajatus oli erota vasta kun lapset muuttavat pois kotoa. Lapset ovat nyt 19 ja 16 ja asuvat vielä kotona, mutta minä en kertakaikkiaan enää jaksa. Fiksua olisi varmasti odottaa, että edes tuo vanhempi lapsista muuttaisi pois, mutta ainakin käynnistelen nyt tätä eroprosessia jo.
Pelottaa ihan kamalasti, ja stressaa. Mies on hankala, narsistia piirteitä omaava. Minä olen hoitanut yksin lapset ja kodin, hän on keskittynyt valittamaan siitä miten huonosti aina kaikki hommat hoidan. Lasten ollessa pieniä hän myös ryyppäsi usein ja viikonloput menivät hänellä kännissä/krapulassa, hän eli ihan erilaisessa rytmissä kuin me. Nykyisin hän ei enää juo ollenkaan, mutta on muuttunut "vanhaksi valittavaksi ukoksi", joka on pääasiassa aina pahalla tuulella ja erittäin veemäinen, lähinnä minulle mutta välillä myös lapsille. Tiedän, että hän tulee tekemään erosta todella vaikean. Tiedän, että hän ei missään nimessä haluaisi erota. Olen yrittänyt erosta puhua monta kertaa ennenkin, mutta hän on kuitannut asian sanomalla, että ei ole mitään keskusteltavaa, tai että voin lähteä jos haluan, tuossa on ovi, lapsia et sitten näe enää koskaan. On uhannut tehdä elämästäni ja lasten elämästä todella vaikeaa jos eroan. Ylipäätään jos yritän tuoda esille jotain ongelmaa, hän alkaa huutaa niin, että lapset kuulevat ja koska en haluaisi lasten kuulevan riitoja, joudun itse hiljenemään.
Mulla on tullut mitta täyteen. Mietin tätä eroasiaa päivittäin, monta kertaa päivässä ja vaikka tiedän, että ero tulee olemaan parasta mitä voin tehdä, pelottaa kaikki käytännön asiat. Pelottaa miehelle kertominen, lapsille kertominen (vaikka uskon heidän ymmärtävän, ovathan he vierestä seuranneet kuinka vaikea tapaus isänsä on), lasten kodin hajottaminen, kaikki se käytännön työ kuten uuden kodin etsintä, nykyisen kodin myyminen noin hankalan tapauksen kanssa jne.
Eli ihan sellaista vertaistukiketjua tästä toivoisin, etenkin teiltä, jotka olette uskaltaneet erota todella hankalasta puolisosta. :)
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapsille jo tänään erosta, mies voi kuulla asiasta kun olet saanut jo asunnon itsellesi.
Lasten on hyvä tietää, älä yritä suojella heitä vähätellen ja salaillen, rehellisyyttä he tarvitsevat. Parhaimmassa tapauksessa ovat erittäin valmiita muuttamaan kanssasi pois ja tukevat sinua täysillä. Pahimmassa tapauksessa haluavat jäädä isälleen, mutta ovat jo isoja ja ovat vastuussa päätöksestään. Tosin tuossakin tapauksessa mieli voi muuttua hyvinkin äkkiä, jolloin haluavatkin tulla luoksesi, tai ovat isällään kunnes nuorempikin on täysi-ikäinen ja muuttavat omilleen.
Hauska juttu kun olin ap:n kaltaisessa tilanteessa, mutta miehenä niin palstamammat joukolla haukkuivat ja alapeukuttivat kun kehtasin hankkia itselleni asunnon valmiiksi.
Teille eri säännöt kun meille, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapsille jo tänään erosta, mies voi kuulla asiasta kun olet saanut jo asunnon itsellesi.
Lasten on hyvä tietää, älä yritä suojella heitä vähätellen ja salaillen, rehellisyyttä he tarvitsevat. Parhaimmassa tapauksessa ovat erittäin valmiita muuttamaan kanssasi pois ja tukevat sinua täysillä. Pahimmassa tapauksessa haluavat jäädä isälleen, mutta ovat jo isoja ja ovat vastuussa päätöksestään. Tosin tuossakin tapauksessa mieli voi muuttua hyvinkin äkkiä, jolloin haluavatkin tulla luoksesi, tai ovat isällään kunnes nuorempikin on täysi-ikäinen ja muuttavat omilleen.
Hauska juttu kun olin ap:n kaltaisessa tilanteessa, mutta miehenä niin palstamammat joukolla haukkuivat ja alapeukuttivat kun kehtasin hankkia itselleni asunnon valmiiksi.
Teille eri säännöt kun meille, eikö?
Uhkasiko sinun vsimo tehdä elämästäsi helvetin? Miten homma sujui? Itse en lukenut sitä ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatun mukaan vain haureus eli avioliiton ulkopuolinen seksisuhde on hyväksyttävä syy eroamiseen. Ajattelin kertoa, kun sitä täällä mietittiin. Toinen hyväksyttävä syy on, jos ei-uskova haluaa erota uskovaisesta aviovaimostaan/-miehestään. Muutoin se on myötä-ja vastamäessä.
En ole ap mutta kukas se sinä sitten luulet olevasi kun toisille, täysin vieraille ihmisille latelet sääntöjä milloin saa erota?
Joku otti Raamattuaiheen esille ja vain tarkensin sitä, mitä Raamattu sanoo. Jokainen tekee omat päätelmänsä sen mukaan, mihin uskoo.
"Uhkasiko sinun vsimo tehdä elämästäsi helvetin? Miten homma sujui? Itse en lukenut sitä ketjua"
Sanoi mm. että en saa tavata lapsia ja muuta paskaa. Todella ikäväksi alkanut eron myötä. Hauska vaan, että kaksoisstandardi on noin räikeä. Katsokaa peiliin, oikeasti. Miksi mies ei saisi hankkia asuntoa välttääkseen hankalan eroriidan ja puolison väkivallan ja riehumisen? Toivottavasti ap pääsee itse eroon miehestään. Miksi palstamammat eivät suo vastaavaa miehille, vaan hankalaa puolisoon pitäisi vaan tyytyä? Siis jos se on nainen...
Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Jos puoliso on henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen, pitää suhteesta lähteä ja on vastuullist lähteä oli väkivaltainen tyyppi naine tai mies. Enemmistö väkivaltaisista on tilastojen mukaan miehiä mutta on niitä naisissakin, etenkin henkisesti väkivaltaisia jotka sairastuttaa kumppanin ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee itsellesi rehellisesti lista asioista, jotka sinua miehessäsi ärsyttävät. Tee itsellesi rehellisesti toinen lista asioista, joita mahdollisen eron jälkeen jäät miehestäsi ja liitostasi kaipaamaan. Rauhoita sitten itseäsi pari päivää. Sovi miehesi kanssa keskustelu rauhoittumisen jälkeen. Kerro hänelle - ja rauhallisesti ilman tunnevyöryjä - mitä olet pohtinut. Listojasi sinun ei tarvitse hänelle vielä näyttää, mutta pyydä häntä tekemään omasta vinkkelistään samat listat. Sitten sovitte toisen rauhallisen keskustelun. Käytte siinä listanne läpi ja mietitte, voisiko asialle tehdä jotakin päätymättä eroon. Mietitte yhdessä niitä mahdollisuuksia ja pohditte myös pariterapiaan turvautumista. Kun tätä prosessia on käyty läpi, tiedätte kumpikin paremmin, mitä elämältänne toivotte. Jos ero tuntuu silloin ratkaisulta, valitsette sen, mutta ainakin molemmat tiedätte, miksi eroatte. Eikä jää tunnetta, ettette edes yrittäneet jatka
Alkoi ihan naurattaa, kun tuota ohjeistusta su luin.
Kenties jossain joskus on todella olemassakin aviomies, jonka kanssa voisi noin menetellä...
Minun exäni kanssa ei olisi voinut.
Jo tuo ensimmäinen neuvosi: "sovi miehesi kanssa keskustelu rauhoittumisen jälkeen". olisi ollut täysin mahdottomuus.
Ei hänen kanssaan mitään rauhallisia keskusteluja pystynyt käymään.
Juuri siksi hänestä halusin erotakin, kun ei mistään voinut asiallisesti puhua.
Kannattaa ajatella ennen, ennen kuin ihan mitä vaan alkaa neuvomaan. On miehiä, jotka ei kuuntele mitään, heille keskusteleminen on sitä, että heidän mielestään akka nalkuttaa ja siihen pitää heti hyökätä vastaan. Vaikka sanoisi, että hei jutellaan rauhassa vaan, niin heille se on vaan sitä, että rupeetko nalkuttamaan vai? Vedä kuule vee päähäs, ja pidä turpas kii!
Kovastiko luulet olevan tuloksellista?
Parempi vain pistää ero vireille ja ensin tietysti etsiä se asunto, ennen kuin mies saa edes tietää asiasta. Kysele ensin sukulaisilta, ystäviltä ja tutuilta, tietääkö he vapaita vuokra-asuntoja tai vastaavia. Nykyään vuokra-asuntoja on helpompi saada kuin silloin, kun itse erosin. Muutin äitini luo ensin, lapsi oli vielä pieni.
En tietenkään kehota ketään eroamaan, se on aina ihmisen oma päätös. On vain itse se määriteltävä, haluaako enää jatkaa epätyydyttävää liittoa ja sitten vain toimittava. Ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ole, kyllä siitä selviää. Jos lapset on jo noin isoja, heiltä hän saa jo tukeakin ja apua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Jos puoliso on henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen, pitää suhteesta lähteä ja on vastuullist lähteä oli väkivaltainen tyyppi naine tai mies. Enemmistö väkivaltaisista on tilastojen mukaan miehiä mutta on niitä naisissakin, etenkin henkisesti väkivaltaisia jotka sairastuttaa kumppanin ja lapset.
Viestien ja alapeukkujen perusteella tuntui olevan sukupuolikysymys. Ei ap:n tapauksessa ole myöskään varsinaista väkivaltaa vaan huutamista ja ikävä puoliso. Kyllä sellaisenkin saa jättää.
Kun itse halusin lähteä suhteesta, tuli täältä vaan sioittelua ja "miten kehtaat jättää lapset" ja "tyypillinen mies" jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ap mutta kukas se sinä sitten luulet olevasi kun toisille, täysin vieraille ihmisille latelet sääntöjä milloin saa erota?
Kun minä kerron miten asiat on, niin sinähän tottelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Jos puoliso on henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen, pitää suhteesta lähteä ja on vastuullist lähteä oli väkivaltainen tyyppi naine tai mies. Enemmistö väkivaltaisista on tilastojen mukaan miehiä mutta on niitä naisissakin, etenkin henkisesti väkivaltaisia jotka sairastuttaa kumppanin ja lapset.
Viestien ja alapeukkujen perusteella tuntui olevan sukupuolikysymys. Ei ap:n tapauksessa ole myöskään varsinaista väkivaltaa vaan huutamista ja ikävä puoliso. Kyllä sellaisenkin saa jättää.
Kun itse halusin lähteä suhteesta, tuli täältä vaan sioittelua ja "miten kehtaat jättää lapset" ja "tyypillinen mies" jne
Ja palstamammat alapeukuttaa kun heidän todelliset arvonsa nostetaan esiin. Nainen päättää, milloin liitto loppuu, miehellä ei saa olla siihen mitään sananvaltaa. Nainen myös toki ottaa lapset ja saa kiristää niillä.
Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pari ketjua aiheesta, joissa puoliso ei rakasta. Ei ole oma eroketjuni, koska joku on poistattanut sen. Toinen naisen, toinen miehen tekemä. Huomaatteko räikeän eron viestien sävyssä? Miestä haukutaan ja syyllistetään, jos hän haluaa erota, ja annetaan ymmärtää että tulevaisuus on yksinäinen ja alkoholisoitunut.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3362449/en-rakasta-enaa-miestani-mita-n…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3408228/ketju/en_enaa_rakasta_vaimoani_…
Olisi mukava saada tälle tuplastandardille joku perustelu pelkästään alapeukkujen sijaan. Ja sille, miksi täällä annetaan naiselle neuvoksi hankkia oma asunto ennen kun kertoo eropäätöksestä puolisolle, mutta minut haukuttiin aivan lyttyyn kun tein näin. En kuulemma ajatellut, miltä naisesta tuntuu kun kehtasin hankkia asunnon kertomatta hänelle...
Perustelkaa logiikkanne.
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ketjua aiheesta, joissa puoliso ei rakasta. Ei ole oma eroketjuni, koska joku on poistattanut sen. Toinen naisen, toinen miehen tekemä. Huomaatteko räikeän eron viestien sävyssä? Miestä haukutaan ja syyllistetään, jos hän haluaa erota, ja annetaan ymmärtää että tulevaisuus on yksinäinen ja alkoholisoitunut.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3362449/en-rakasta-enaa-miestani-mita-n…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3408228/ketju/en_enaa_rakasta_vaimoani_…
Olisi mukava saada tälle tuplastandardille joku perustelu pelkästään alapeukkujen sijaan. Ja sille, miksi täällä annetaan naiselle neuvoksi hankkia oma asunto ennen kun kertoo eropäätöksestä puolisolle, mutta minut haukuttiin aivan lyttyyn kun tein näin. En kuulemma ajatellut, miltä naisesta tuntuu kun kehtasin hankkia asunnon kertomatta hänelle...
Perustelkaa logiikkanne.
-
En ole lukenut muita ketjuja, mutta päätellen siitä, että tulet ap:n ketjuun ja yrität kaapata sen ja kääntää keskustelun SINUUN ja lisäksi haukut naisia yleisesti, herää tiettyjä mielikuvia. Perusta itsellesi ja naisten haukkumusellesi oma ketju ja mene pois täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät peukuttajien sukupuolen? Voivat olla miehiäkin. Ei ole mitään kaksoisstandarjea. Huutaminen ja toisen mitätöinti on henkistä väkivaltaa, millä murennetaan uhrin itsetunto ja omapystyvyyden tunto. Vastuuntuntoinen ihminen ei suostu jäämään nujerrettavaksi vaan jos huutaminen ja arvostelu jatkuu hän lähtee tilanteesta. Jäämällä hyväksyy sen jatkumisen. Lapset saa väärän mallin rakastavasta, tasa-arvoisesta suhteesta ja henkisesti turvallisesta ilmapiiristä.
Miksi teet tästä sukupuoli-kysymyksen? Ei se ole jutun pointti vaan se miten toimia ettei tilannu jatku.
Naisviha näkyväksi. Huomaatko miten omat huonot kokemukset omasta naisestasi on myrkyttäneet jo mielesi? Uskot oman naisesi edutavan kaikki naisia vaikka naiset on murto-osan väkivaltatilastoissa. Ei ole normaalia käytöstä. Naisvihasi taustalla on pettymys omaan naiseesi ja itseesi. Takerrut lillukanvarsiin koska et kestä muiden mileipiteitä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kirjaan heti tämän meille kaikille niin tärkeän tiedon muistikirjaani! Kiitos ilmoituksestasi.
Wittuilevat akat ovat niin hot! 🖕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui myötä- ja vastamäessä?
Tämä ei tarkoita, että tarvitsee sietää väkivaltaa. Henkistä väkivaltaa tässä on ainakin koettu.
Että hyvä AP nyt muutat ja heti!
Itse haudoin eroa mielessäni tosi pitkään, sillä olin vaimolleni enää laskujenmaksuautomaatti ja kodinhoitaja. Ihan sama kuinka kovasti yritin häntä miellyttää, vastauksena oli pelkkää arvostelua ja nalkutusta. Hän saattoi nolata minut ystäväpariskuntien edessa heittämällä leipomani pullat menemään, koska ne eivät olleet hänen mielestään tarpeeksi kuohkeita. Usein hän jätti ruuan syömättä, koska bongasi jonkun olemattoman jutun, joka häntä ei miellyttänyt. Typerin oli ehkä paprikan siemen. Pariisin matka muuttui mökötykseksi ja lopulta totaaliseksi puhumattomuudeksi, kun huoneestamme ei ollutkaan näkymää Eiffel-tornille, vaan väärään suuntaan. Toisinaan otin hänen käytöksensä puheeksi, mutta mikään ei muuttunut. Ei, koska hän koki olevansa aina oikeassa. Toki omalta puoleltanikin se vähäisinkin rakkaus oli jo tässä vaiheessa täysin kuollut. Noh, joulun jälkeen sanoin sitten hänelle, että meidän on aika lähteä eri teille. Kerroin hänen ansaitsevan kumppanin, jota hän voisi rakastaa, tukea ja kunnioittaa. Kamalaksi itkuksihan se hänen puoleltaan meni, mutta oma mittani oli jo ääriään myöten täynnä. Olin jo katsonut itselleni asunnon valmiiksi, jota nyt parhaillaan sisustan. Oloni on sellainen kuin valtava kivireki olisi poistettu painamasta harteiltani. Tsemppiä sinulle Ap! Sinä pystyt siihen!
M57
Kunnan/kaupungin velvollisuus on osoittaa asunto, kun olet eroamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro lapsille jo tänään erosta, mies voi kuulla asiasta kun olet saanut jo asunnon itsellesi.
Lasten on hyvä tietää, älä yritä suojella heitä vähätellen ja salaillen, rehellisyyttä he tarvitsevat. Parhaimmassa tapauksessa ovat erittäin valmiita muuttamaan kanssasi pois ja tukevat sinua täysillä. Pahimmassa tapauksessa haluavat jäädä isälleen, mutta ovat jo isoja ja ovat vastuussa päätöksestään. Tosin tuossakin tapauksessa mieli voi muuttua hyvinkin äkkiä, jolloin haluavatkin tulla luoksesi, tai ovat isällään kunnes nuorempikin on täysi-ikäinen ja muuttavat omilleen.
Hauska juttu kun olin ap:n kaltaisessa tilanteessa, mutta miehenä niin palstamammat joukolla haukkuivat ja alapeukuttivat kun kehtasin hankkia itselleni asunnon valmiiksi.
Teille eri säännöt kun meille, eikö?
Ja yhä katkera siitäkin?
Eroa vaan, jos siitä tuntuu. Minäkin olin eroamassa kun lapset olivat saman ikäisiä. Mulla oli suhde toisen miehen kanssa ja suunnittelimme yhteenmuuttoa. Mieheni vakuutteli ja lupaili kaikenlaista ja erohakemus raukesi. Menikin muutamia vuosia hyvin, mutta sitten lupaukset pikkuhiljaa unohtuivat. Olin kuitenkin päässyt kontrollista eroon ja elin kuten halusin. Työ ja harrastukset toivat sisältöä elämään. Kun olin ollut muutaman vuoden eläkkeellä, niin huomasin miten erilaisia olimme kaikin puolin ja ihan eri tasoilla. Meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin asunto ja lapset. On todella turhauttavaa elää vanhan mieslapsen kanssa. Kaduttaa todella paljon, miksen aikanaan eronnut.
Kyllä tuon ikäiset lapset pärjää jo itse jos eroat. Olin 11 v kun mun äiti erosi isästäni ja pärjäsimme hyvin.
En ole ap mutta kukas se sinä sitten luulet olevasi kun toisille, täysin vieraille ihmisille latelet sääntöjä milloin saa erota?