Lue keskustelun säännöt.
Aion erota miehestäni
09.01.2026 |
Nyt kaipaisin vertaistukea, käytännön neuvoja, mitä tahansa. Olen tehnyt päätöksen erota miehestäni. Tai olen päättänyt asiasta jo vuosia sitten, mutta alunperin ajatus oli erota vasta kun lapset muuttavat pois kotoa. Lapset ovat nyt 19 ja 16 ja asuvat vielä kotona, mutta minä en kertakaikkiaan enää jaksa. Fiksua olisi varmasti odottaa, että edes tuo vanhempi lapsista muuttaisi pois, mutta ainakin käynnistelen nyt tätä eroprosessia jo.
Pelottaa ihan kamalasti, ja stressaa. Mies on hankala, narsistia piirteitä omaava. Minä olen hoitanut yksin lapset ja kodin, hän on keskittynyt valittamaan siitä miten huonosti aina kaikki hommat hoidan. Lasten ollessa pieniä hän myös ryyppäsi usein ja viikonloput menivät hänellä kännissä/krapulassa, hän eli ihan erilaisessa rytmissä kuin me. Nykyisin hän ei enää juo ollenkaan, mutta on muuttunut "vanhaksi valittavaksi ukoksi", joka on pääasiassa aina pahalla tuulella ja erittäin veemäinen, lähinnä minulle mutta välillä myös lapsille. Tiedän, että hän tulee tekemään erosta todella vaikean. Tiedän, että hän ei missään nimessä haluaisi erota. Olen yrittänyt erosta puhua monta kertaa ennenkin, mutta hän on kuitannut asian sanomalla, että ei ole mitään keskusteltavaa, tai että voin lähteä jos haluan, tuossa on ovi, lapsia et sitten näe enää koskaan. On uhannut tehdä elämästäni ja lasten elämästä todella vaikeaa jos eroan. Ylipäätään jos yritän tuoda esille jotain ongelmaa, hän alkaa huutaa niin, että lapset kuulevat ja koska en haluaisi lasten kuulevan riitoja, joudun itse hiljenemään.
Mulla on tullut mitta täyteen. Mietin tätä eroasiaa päivittäin, monta kertaa päivässä ja vaikka tiedän, että ero tulee olemaan parasta mitä voin tehdä, pelottaa kaikki käytännön asiat. Pelottaa miehelle kertominen, lapsille kertominen (vaikka uskon heidän ymmärtävän, ovathan he vierestä seuranneet kuinka vaikea tapaus isänsä on), lasten kodin hajottaminen, kaikki se käytännön työ kuten uuden kodin etsintä, nykyisen kodin myyminen noin hankalan tapauksen kanssa jne.
Eli ihan sellaista vertaistukiketjua tästä toivoisin, etenkin teiltä, jotka olette uskaltaneet erota todella hankalasta puolisosta. :)
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui myötä- ja vastamäessä?
Mieheltä se unohtui jo aikoja sitten joten minultakin ajan myötä. Usko pois, olen aika monta mahdollisuutta antanut.
ap
Selvä sitten. Onnea eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtui myötä- ja vastamäessä?
Veikkaan, että siihen viimeistään unohtuu, kun toinen alkaa uhkailemaan, että jos lähdet, teen elämästäsi helvettiä. Uhkailu ei kuulu rakkauteen eikä mihinkään suhteeseen.
Raamattu sallii avioeron vain poikkeustapauksissa. Oletko varmistanut, että syysi eroamiseen on hyväksyttävä raamatun mukaan?
Kannattaa harrastaa paljon kostoseksiä naapureiden kanssa. Täällä jo kieli pitkällä odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu sallii avioeron vain poikkeustapauksissa. Oletko varmistanut, että syysi eroamiseen on hyväksyttävä raamatun mukaan?
Aloitustekstin mukaan miehen käytös kyllä täyttää Raamatun ehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu sallii avioeron vain poikkeustapauksissa. Oletko varmistanut, että syysi eroamiseen on hyväksyttävä raamatun mukaan?
Aloitustekstin mukaan miehen käytös kyllä täyttää Raamatun ehdot.
En tiedä tarkkaan mitä raamattu sanoo, mutta mitä muita hyväksyttäviä syitä eroamiselle on raamatun mukaan kuin pettäminen?
Kiitos tsempeistä (yritin vastata ja lainata tekstiä mutta viesti ei koskaan ilmestynyt tähän ketjuun). <3 Olenkin ajatellut, että aluksi on varmasti muutettava vuokralle, vaikka sitten sinne kaksioon, kyllä sitä väliaikaisesti voi pienessäkin kämpässä asua ja nukkua sohvalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin tilanteen lapsille, että voitte yhdessä suunnitella asumiskuvion. Miehelle en varmaan kertoisi ollenkaan, jos on noin hankala tyyppi. Alkuun se pienikin asunto varmaan riittää. Eikä se mies enää tuossa vaiheessa voi tehdä elämästäsi kovin vaikeaa, ainakaan lasten suhteen. Nuorempikin saa jo itse päättää, saisihan hänkin muuttaa jo omilleen. Talokin on pakko myydä, jos niin vaadit.
Eikös se pappi sanonut että avioliitossa (perisuhteessa) tulee vasta ja myötämäkiä elämässä, ja ne täytyy kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että sitten tämmösellä trollilla tähän päivään.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Että sitten tämmösellä trollilla tähän päivään.
0/5
Mikä tästä mielestäsi tekee trollin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se pappi sanonut että avioliitossa (perisuhteessa) tulee vasta ja myötämäkiä elämässä, ja ne täytyy kestää.
Mee sen pappis luo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske mies häipymään tai hommaa uusi asunto ja sitten vaan muutat.
Tee itsellesi rehellisesti lista asioista, jotka sinua miehessäsi ärsyttävät. Tee itsellesi rehellisesti toinen lista asioista, joita mahdollisen eron jälkeen jäät miehestäsi ja liitostasi kaipaamaan. Rauhoita sitten itseäsi pari päivää. Sovi miehesi kanssa keskustelu rauhoittumisen jälkeen. Kerro hänelle - ja rauhallisesti ilman tunnevyöryjä - mitä olet pohtinut. Listojasi sinun ei tarvitse hänelle vielä näyttää, mutta pyydä häntä tekemään omasta vinkkelistään samat listat. Sitten sovitte toisen rauhallisen keskustelun. Käytte siinä listanne läpi ja mietitte, voisiko asialle tehdä jotakin päätymättä eroon. Mietitte yhdessä niitä mahdollisuuksia ja pohditte myös pariterapiaan turvautumista. Kun tätä prosessia on käyty läpi, tiedätte kumpikin paremmin, mitä elämältänne toivotte. Jos ero tuntuu silloin ratkaisulta, valitsette sen, mutta ainakin molemmat tiedätte, miksi eroatte. Eikä jää tunnetta, ettette edes yrittäneet jatkaa yhdessä. Kiihtyneenä ei kannata tehdä isoja päätöksiä.
Raamatun mukaan vain haureus eli avioliiton ulkopuolinen seksisuhde on hyväksyttävä syy eroamiseen. Ajattelin kertoa, kun sitä täällä mietittiin. Toinen hyväksyttävä syy on, jos ei-uskova haluaa erota uskovaisesta aviovaimostaan/-miehestään. Muutoin se on myötä-ja vastamäessä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastanneille. Kahta asuntoa mulla ei ole varaa pitää yhtä aikaa. Kaksioiden vuokrat meidän alueella on jo yksistään lähes tonnin luokkaa, saati isommat asunnot. Nuorempi lapsista on lukiossa, joten jossain lähistöllä meidän on asuttava. Ihannetilanne olisi, että voisin suoraan ostaa oman asunnon, mutta se ei taida ihan käden käänteessä käydä.
Nuorempi lapsista ei ole koskaan oikein tullut isänsä kanssa toimeen, joten olen 100-prosenttisen varma, että hän haluaa mun kanssa muuttaa. Vanhempi saattaa jäädä isänsä luokse siksi aikaa, että muuttaa itse omaan kotiin, jos isä jää meidän nykyiseen asuntoon. Jos joka tapauksessa joutuu pakkaamaan kamansa ja muuttamaan, niin varmaankin muuttaa sitten minun luokseni. Mun uuden kodin on siis oltava isompi kuin kaksio.
Kaksio on teille ihan riittävä. Oman sänkysi laitat olohuoneeseen ja lapsille makuuhuone. Jos isompi lapsi muuttaa mukana, hän ei kuitenkaan asu kauaa kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se pappi sanonut että avioliitossa (perisuhteessa) tulee vasta ja myötämäkiä elämässä, ja ne täytyy kestää.
Eikö raamatussa sanotaan mitään miten puolisoa tulee kohdella?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä (yritin vastata ja lainata tekstiä mutta viesti ei koskaan ilmestynyt tähän ketjuun). <3 Olenkin ajatellut, että aluksi on varmasti muutettava vuokralle, vaikka sitten sinne kaksioon, kyllä sitä väliaikaisesti voi pienessäkin kämpässä asua ja nukkua sohvalla.
ap
Älä osta sohvaa vaan kunnon sänky itsellesi, jos olohuoneeseen ei mahdu molemmat.
Kerro tuo sille tyh... ukolle mitä kerroit aloituksessa, tsemppiä ja kaikkea hyvää jatkoon.