Hotellissa työmatkalla
Parin viikon työmatka pk-seudulle taas edessä ja arveluttaa miten selviän touhutipaton tammikuu -haasteesta. Työmatkojen suosikkirutiineihin kuuluu hotellihuoneessa runkkaaminen. En osaa perustella miksi tulen aina kiimaiseksi hotellissa yöpyessäni, aamiaisellakin tuntuu aina olevan pelkästään lisäkiihotusta aiheuttavia, suihkunraikkaita daameja. Olen aika ujo ja hyvän käytöskasvatuksen saanut, enkä missään nimessä uskaltaisi lähestyä vihjailujen merkeissä ketään, esim illalla hotellin ravintolassa. Käyn tyypillisesti illalla kävelyllä ja suihkussa ja nautin pitkän kaavan mukaan itseäni kiusoitellen pitkään, hekuman rajoilla pysytellen. Harvoin on muualla mahdollisuutta tähän. Tulisiko minun vain luopua haasteesta, vai onko helmikuun työmatkalla luvassa vielä jotain mahtavampaa? Onko muilla samanlaisia rutiineja hotelleissa yksin yöpyessä? Onko työmatkat hotellissa kenties johtaneet sinulla kohtaamisiin ja hotelliyöpymisten yksin vietetyt hekumat vaihtuneet yhdessä vietettyihin öihin. Millä tavoin haluaisitte että teitä lähestytään, vai haluatko ollenkaan? Itse voisin lämmetä silmäpelin ja hymyjen kautta alkaneeseen keskusteluun. Miten siinä vaiheessa asiaa pitäisi viedä eteen päin? Ei kokemuksia. Tavoite olisi pitää tipattomuus, mutta en uskalla luvata mitään. Jo nyt tipattomuus aiheuttaa pelkkiä seksiunia joka yö ja aamukanki ei meinaa laskea millään.
M45
Henkilökohtaisesti en stressaisi mistään pidättelykuukaudesta sekuntiakaan, ei ole mun juttuni sellainen. Jokainen miettiköön tykönään, tuoko tikistely mielentyyneyttä vai levottomuutta, minkä perusteella voi sitten omat valintansa tehdä.
Mutta työmatkoilla tuo oman hotellihuoneen rauha ja muun tekemisen puute on kyllä mullekin erittäin hyvä syy syventyä itsetyydytykseen oikein perusteellisesti. Nautintoa pystyy hakemaan täysimääräisesti, ja kun vaihtoehtoina on lähinnä kaljan juonti tai ylitöiden painaminen, niin valinta ei ole vaikea. Lisäksi seuraavana päivänä duunissa mieli on kirkas ja keskittynyt, kun seksiajatukset on hoidettu hetkeksi pois mielestä.
Kontakteja tai kohtaamisia en reissuilla hae, pitkää ja hyvää parisuhdetta en sellaisella vaarantaisi. Joo, ei tietenkään kenenkään tarvitsisi tietää, mutta kun siinä on se ongelma, että tietäisinhän minä itse, ja se näkyisi suhteessa ennemmin tai myöhemmin, kun huono omatunto kalvaisi mieltä.
Fantasiamatskuna mielessä saattaa kyllä pyöriä, että jossakin vastapäisen ikkunan takana olisi joku toinen samoissa touhuissa, ja näköalat kohtaisivat kadun yli. Tällainen hiljainen ja anonyymi yhteisymmärrys yhteisestä tilanteesta menisi vielä ehkä juuri ja juuri sellaisena sallittuna asiana (pikkuisen ekshibitionistista taipumusta kun ehkä on), mutta eipä tällaista todellisuudessa taida juurikaan tapahtua.