Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
90-luvun lama vs nykytilanne
08.01.2026 |
Tähän kiteytyy ihmisten ja ihmisyyden muutos reilussa 30 vuodessa. Ysärillä ei kukaan aivovammainen apina huudellut työttömille, että menkää töihin ja vittuako me teitä elätetään. Oli yhteisöllisyyttä, järkeä ja inhimillisyyttä olla syyttämättä valmiiksi kovilla olevia asioista, mihin he olivat syyttömiä. Nyt työttömiä on vielä enemmän kuin silloin, ja näitä pikkusieluisia huutelijoita on silti kuin meren mutaa. Mikä ihmisiä vaivaa?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Tuilla elävät ajattelevat, että sillä pärjää kun kituuttaa ja kun saa valittaa tukien pienuudesta. Ei ajatella, että tuilla elämisen ei pitäisi olla muuta kuin sairaan, vammaisen tai iäkkään aikaihmisen "oikeus".
Montako työpaikkaa sinä olet tehnyt toisille viimeisen vuoden aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut niin paljon näitä valittajia, jotka itkee tukien pienuudesta tai siitä, että joku saa enemmän. Ei myöskään laskeltu, että ei kannata mennä töihin, kun tuilla elää paremmin.
Silloin niillä tuilla taisi jopa elää riittävän hyvää elämää. Hinnat nousseet markka-asoista.
Kai tajuat että palkat oli paljon pienemmät, merkonomi sai keskimäärin 9400 markkaa kuukaudessa, se on alle kaksi tonnia euroissa. Työttömiltä leikattiin perusturvaa ja lapsi korotusta 40%:a.
9400mk on nykyrahassa n.2600€
Vähän se on silti, mutta enemmän kuin sinä valehtelet
Ei ainakaan tuolloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen irvistellyt kuvissa saksien kanssa ja vihannut työttömiä, duunareita, maahanmuuttajia jne.jne.
Hmm. Minun isän firma konkkaan, juopottelu lähti käsistä ja lopuksi itsemurha muutamassa vuodessa ysärillä. En muista tuollaisia yhteisöllisiä ihmisiä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi oli silloin toisenlainen maa. Suuri enemmistö työvoimasta oli matalasti koulutettuja vasemmistolaisia duunareita, eivät he työttömiä hauku. Vuonna 1977 90% työvoimasta ei ollut käynyt lukiota.
Nyt puhutaan 1990-luvusta.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei aina ollut yt-neuvotteluja. Minun työpaikalla ilmoitettiin vain yksi perjantaiaamu, että tämä on tänään nyt sitten tämän osaston viimeinen työpäivä kaikilla. Aiemmin oli vähennetty jo muutama. Toinen osasto jäi vielä.
Teillä on ollut alle 20 henkilön työpaikka, siksi ei YT:tä ole tarvinnut pitää. On se laki ollut silloin voimassa jo aika kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin elätettiin omaa kansaa!
Silloinhan näitä somppuja tuli ovista ja ikkunoista keskelle lamaa. Mihinkä sinä olet muistisi kadottanut vai oletko niin nuori, että luulet tuon ulkolaisinvaasion olevan vain nykyajan vitsaus?
Perhetuttumme joutui myymään pankin painostuksesta talonsa. Se meni kyllä kaupaksi mutta tappiolla. Tuttavamme maksoi vielä 5vuotta taloaan takaisin vaikka ei enää itse sitä omistanut. Korot olivat nykyisiin verrattuna aivan kauheat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhetuttumme joutui myymään pankin painostuksesta talonsa. Se meni kyllä kaupaksi mutta tappiolla. Tuttavamme maksoi vielä 5vuotta taloaan takaisin vaikka ei enää itse sitä omistanut. Korot olivat nykyisiin verrattuna aivan kauheat.
Oliko talon ostaja joku pankinjohtajan sisäpiiriläinen? Ei olisi ollut ensimmäinen laatuaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä huuteli. Esim minulle huuteli siskot ja sitten opettaja koulussa sanoi, ettei työttömillä ollut ihmisarvoa. Kyllä niitä oli.
Huutelua todellakin oli. Se ei vaan näkynyt yhtä selvästi kuin nykyään kun nettiä ei ollut.
Todella yleinen oli alentuva, ylimielinen kommentti: "Ei ketään kotoa tulla töihin hakemaan, sitä pitää itse mennä kysymään töitä." Sille jatkumoa on nykypäivän työnhakuvelvoite. Kumpikin näistä sisältää ajatuksen, että työtön ei ymmärrä etsiä töitä, vaan odottelee vaan pöljänä kotona, että työpaikka tipahtaa taivaasta.
Ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Muiden tilanteita ei edes yritetä ymmärtää.
Alue: Aihe vapaa
Mä en muista tällaista työttömien syyttelyä 90-luvun alusta. Poikaystäväni valmistui oikiksesta juuri laman alkuun ja oli vaikea löytää työpaikkaa - siihen asti 100% työllistävälle alalle. En muista mitään yksilön syyllistämistä omasta tilanteestaan.
Ystäväni oli opiskeleva yh ja hän pärjäsi taloudellisesti ihan hyvin, koska tuet oli hyvät pienen lapsen äidille.
Itse opiskelin vuodet -89-95 ja lähes kaikki pitkittivät opintojaan, koska pelkäsivät etteivät saa töitä. Maisterin papereita ei otettu ulos.
Ilmapiiri oli yleismasentava. Hain jokaiseen vaihto-ohjelmaan ulkomaille, mitä oli haettavissa ja olin 3 eri pätkää stipendillä/vaihdossa ulkomailla. Stipendejä oli siis jaossa. Lukuvuoden 93-94 olin kokonaan pois Suomesta ja lamapuheesta.
Opiskelin kansainvälistä politiikkaa ja luennoitsijat ei muusta puhuneet kuin EYstä ja siitä miten kaikki tulee parantumaan kunhan päästään EYhyn mukaan. Kun palasin Suomeen kesällä -94 täällä puhuttiinkin EUsta, nimitys oli vaihtunut, mutta samaa asiaa hoettiin.
Minulla oli laman aikana joka kesä kesätöitä. Olin varmaan siinä erityisen onnekas. Suhteita minulla ei ollut.