Mistä kumpuaa tuo joidenkin suuri "viha" kristinuskoa/ Jumalaa kohtaan?

Musta on järjetöntä vihata jotakin uskontoa siksi ettei itse usko sen mukaisesti. Ja on ehdottoman tärkeää, että lapsille opetetaan uskonnoista. Harjoittaa voi jokainen sitten omantuntonsa mukaan.



Mutta sen olen huomannut, että kristinuskoa arvostelevilla ihmisillä ei ole useinkaan kovin vankkaa tietoa sen oppisisällöistä...



Terv. teologi & ateisti

Aika suurella osalla väestöstä on kokemusta kaikenmaailman hihhuleista. Sellaisista, jotka yrittävät väkisin tuputtaa omaa uskoaan muille. "Jeesustelevat" ja kauhistelevat muiden tekemisiä ja yrittävät nostaa itseään jalustalle. Tällaiset ihmiset käyttävät omaa "paremmuuttaan" ainoastaan lyömäaseena muita kohtaan ja ovat henkisesti "mummonpotkijoita" eli käyvät aina heikompien kimppuun. En tiedä miten suuri osa uskiksista on tällaisia (toivottavasti ei suuri), mutta he ovat tietysti se näkyvin osa. Ei tavallinen ihminen tee omista valinnoistaan niin suurta numeroa ja tuohon hihhulijengiin ei vaan tee mieli kuulua ja heitä pitääkin välttää kuin ruttoa, sillä ruttohan se henkisesti on...

mutta minä en ainakaan halua lapsilleni tuputettavan valheita. Niin yksinkertaista se on.



Lapsi voi oppia välittämistä ja toisten kunnioittamista ilman jumalaa, joka muka valvoo. Parempi on niin, että lapsi itse haluaa tehdä oikein, kuin että hän tekee oikein jostain suuremman pelosta.



Kristinusko, kuten kaikki muutkin uskonnot, alistavat ihmistä, vievät pahimmillaan ihmisen vapaan tahdon. Uskonnon nimissä tehdään järkyttäviä asioita, tuhotaan kokonaisia ihmisryhmiä. Suurin osa sodista tänäkin päivänä perustellaan uskonnollisilla näkökohdilla.



MITÄ HYVÄÄ siis uskonto voi antaa?

Suorastaan pakotettiin kuuntelemaan ja oppimaan toisen intohimoa joka oli itselle inho. Se paasaus on lähinnä jäänyt mieleen ahdasmielisinä tarinoina.

ei tarvitse kuin noudattaa yhtä ainoaa sääntöä (joka on muuten samansisältöinen kaikissa uskonnoissa): kohtele muita kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Enempää ei tarvita.

Enkä ole aikonutkaan. Työskentelen viestintäalalla. t. 2

Jopa niin että eivät suo lapsille minkäänlaista mahdollisuutta tutustua uskontoon ja saada myös sitä kautta iloa ja turvallisuudentunnetta kasvuun. Lpunajan Saatanan työtäkö?

kyllähän koulussa viimeistään opetetaan ainakin suurimmat maailmanuskonnot.

se, että vanhemmat eivät vie lapsiaan harjoittamaan jotain tiettyä oppia, ei tarkoita "vihaa" ko. oppia kohtaan. itse en vie lapsiani esim. keskustapuolueen tapahtumiin, eikä se tarkoita että vihaisin keskustapuoluetta. sama koskee uskontoja ja niiden harjoittamista.

uskontoihin voidaan tutustua sitten myöhemmin koulussa opettajien avulla. Uskonnolla on ollut tärkeä osansa ihmisten elämässä ja uskonnon vaikutukset näkyvät yhteiskunnassa. Siksi uskontoa pitää opettaa koulussa, mutta mielestäni lähinnä opetusmielessä, kertoen siis mitä oppeja uskonnot pitävät sisällään ja mikä niin tarkoitus on.



Kaikki uskonnot ovat pilaantunet ihmisten tekemien asioiden vuoksi. Alkuperäinen tarkoitushan on olla hyvä ja tuoda hyvyyttä maailmaan. Mutta harmillista on, että teot eivät vastaa uskontojen kirjoituksia :(

ei tarvitse kuin noudattaa yhtä ainoaa sääntöä (joka on muuten samansisältöinen kaikissa uskonnoissa): kohtele muita kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Enempää ei tarvita.

Tätä voi noudattaa ilman uskontoakin!

ja ennen kaikkea tarpeesta arvostella meitä muita ihmisiä.



Sietämätöntä porukkaa kaikki uskikset. Olen yh-biseksuaali, enkä jaksa kuunnella enää ikinä, että olen syntinen.

...että estää lapsensa aivopesun? Jos yksikin kristitty käyttäytyisi fiksusti ja kertoisi uskonnostaan ilman syyllistämistä/pelottelua/käännyttämistä, omalle lapselleni saisi puhua ihan vapaasti. Mutta eipä onnistu; otetaan heti se kaikkitietävä, surkutteleva asenne kun kyseessä kastamaton lapsi.

se ei ole todellakaan vihaa kristinuskoa kohtaan, vaan inhoa tietyntyyppistä ihmisryhmää kohtaan nämä, jotka pitävät itseään uskovaisina ja kuvittelevat tietävänsä mitä jumala ajattelee eli kohottavat suhteessa kanssaihmisiin itsensä jumalan asemaan.

[

Tätä voi noudattaa ilman uskontoakin!

Ei ihmiset siitä mitään tietäisi ilman uskonto(j)a.

Jo apinaihmiset ovat saattaneet sen keksiä, se on vaan sitten kirjoitettu esim. raamattuun. Kauniiden periaatteiden ylöskirjaaminen on helppoa, noudattaminen onkin sitten vaikeaa, myös uskovaisille.

[

Tätä voi noudattaa ilman uskontoakin!

Ei ihmiset siitä mitään tietäisi ilman uskonto(j)a.

ja jyrkkyys millä kristinuskoa vastustetaan. Tuskinpa kukaan näistä samaan tyyliin arvostelee islamia tai hindulaisuutta.

olemme ateisteja ja varsin tasapainoisia. Lapset saavat itse päättää mihin ja mitä uskovat - olemme opettaneet, että se on jokaisen henkilökohtainen päätös jota tulisi kunnioittaa ja arvostaa. Harvemmin vain nämä uskovaiset kunnioittavat sitä, ettei joku usko =)



Eli meillä lapset tietävät, että jotkut ihmiset uskovat ja jotkut eivät ja että sitä tulee kunnioittaa.

säilyttää valinnanvapauden.



Minusta on yksisilmäistä ja ahdistavaa, että ajattelet uskonnon - ja nimenomaan oman uskontosi mukaisen opin - olevan ainoa tie onneen ja tasapainoisuuteen. Lapsia voi kasvattaa oikeaan elämään hurjan monella tavalla: uskontoja on lukuisia ja uskonnottomuuskaan ei merkitse arvotyhjiötä!



Uskonnoista ja niihin liittyvistä traditioista ja opinkappaleista pitää ehdottomasti jakaa lapsille koulussa oppia, ovathan ne olennainen osa kulttuuria ja historiaa. Mutta opettaminen on ihan eri asia kuin uskonnon HARJOITTAMINEN.



JOS uskonnonopetus olisi samalla uskonharjoitusta, siitä syntyisi perustavaa laatua oleva ongelma. Koska koulua ja opettajaa ei lapsi/perhe voi valita, mitä jäisi perheen vaihtoehdoksi, jos opettajaksi sattuu väärän suuntauksen uskovainen, joka opettaa lapsellesi uskonsuuntausta, jota et itse kannata? Kannattaa muistaa, että myös luterilaiseen kirkkoon mahtuu erilaisia suuntauksia, joista osa ei ole niinkään ristiriidattomia.



Joten miksi ihmeessä ei uskonharjoitusta voi jättää kunkin perheen oman valinnan varaan, kuten se nyt on?



Mitä tulee tuohon "tee lähimmäisellesi kuten haluat itsellesi tehtävän", niin se perustuu kyllä ihmislajin eloonjäämislogiikkaan. Toisia ei saa tappaa tai vahingoittaa, koska se johtaisi anarkiaan ja johtaisi lajin tuhoon. Ei se sen monimutkaisempi ole se syntyhistoria, vaikkakin se Raamatussa on kirjattu ylös aika kauniilla tavalla.

uskovaisissa mielestäni on.

Ap on ehkä saanut joskus joltain ei-uskovaiselta nuivaa/negatiivista kohtelua kun on mennyt tuputtamaan omaa uskontoaan. Tähän negatiivisuuteen on saattanut vaikuttaa esim. ap:n oma persoona, kemiat eivät vaan kohtaa. Hänen tulkintansa tilanteesta on se, että tuo henkilö vihaa jumalaa ja kristinuskoa. Eli jos vihaa ap:ta, vihaa jumalaa.

Jopa niin että eivät suo lapsille minkäänlaista mahdollisuutta tutustua uskontoon ja saada myös sitä kautta iloa ja turvallisuudentunnetta kasvuun. Lpunajan Saatanan työtäkö?

Mitä tulee tuohon "tee lähimmäisellesi kuten haluat itsellesi tehtävän", niin se perustuu kyllä ihmislajin eloonjäämislogiikkaan. Toisia ei saa tappaa tai vahingoittaa, koska se johtaisi anarkiaan ja johtaisi lajin tuhoon. Ei se sen monimutkaisempi ole se syntyhistoria, vaikkakin se Raamatussa on kirjattu ylös aika kauniilla tavalla.

uskontojen välityksellä.

Toivon, että sen antaa hänelle parempia henkisiä ja tiedollisia rakennuspuita kuin uskonto. Hyvän ja pahan kysymykset, lähimmäisenrakkaus, oikeat valinnat, suuret filosofiset kysymykset - näitä odotan käsiteltävän ET:ssä. Ne ovat mielestäni tärkeämpiä kuin virrenveisuu ja loputon tarinointi isä jumalasta, jeesuksesta, tuskallisesta ristikuolemasta ja taivaan iloista.



En vihaa uskontoa. Silti en lähde mukaan tunnustamaan oppia, jonka mukaan osa ihmisistä palkitaan kuoleman jälkeen taivaan riemuilla, ja osa jätetään kärvistelemään helvettiin tai muuten vain kadotukseen. Se on minusta kovin epäinhimillinen katsantokanta.