Olen yksinäinen ja käyn päässäni paljon kuviteltuja keskusteluja. Olenko sekaisin?
Keskustelen työkavereiden tai muiden tuttujen ihmisten kanssa päässäni. Ne ovat täysin kuviteltuja tilanteita mutta aiheet toki niissä ovat sellaisia mistä tahtoisin puhua, mitä milloinkin on mielen päällä. Minulla on myös hyvin hauskaa näissä kuvitelluissa hetkissä, saatan nauraa oikeasti kotona miettiessäni näitä.
En puhu ääneen, tai no puhun minä välillä kotona ollessani. Paljon tapahtuu pääni sisällä. Oikeassa elämässä ei sitten juuri mitään.
Kyllähän se vähän mielenvikaista varmaan on mutta taidan tarvita vain ihmisiä elämääni.
Kommentit (25)
Itsekseen juttelu on täysin ok kun tajuaa juttelevansa itsekseen. Kannattaakin ylläpitää puheentunnistus- ja -tuottamisalueita aivoissa.
Jos ei päiväkausiin puhu eikä kuule ihmisen ääntä, kyseiset aivoalueet tuhoutuvat käytön puutteessa. Sama tapahtuu huonokuuloisille: kun et kuule, kuuloalue surkastuu.
Itselleen puhumista kannattaa käyttää myös ongelmanratkaisussa: kysy ääneen asia ja samalla jo tajuatkin ratkaisun, kun useammat aivoalueet aktivoituivat.
Aivoterveyttä ylläpidetään aivoja käyttämällä.
Sä vaikutat ihan aidolta terveeltä ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Sä vaikutat ihan aidolta terveeltä ihmiseltä.
No kiitos :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsekseen juttelu on täysin ok kun tajuaa juttelevansa itsekseen. Kannattaakin ylläpitää puheentunnistus- ja -tuottamisalueita aivoissa.
Jos ei päiväkausiin puhu eikä kuule ihmisen ääntä, kyseiset aivoalueet tuhoutuvat käytön puutteessa. Sama tapahtuu huonokuuloisille: kun et kuule, kuuloalue surkastuu.
Itselleen puhumista kannattaa käyttää myös ongelmanratkaisussa: kysy ääneen asia ja samalla jo tajuatkin ratkaisun, kun useammat aivoalueet aktivoituivat.
Aivoterveyttä ylläpidetään aivoja käyttämällä.
Tämä varmasti pitää paikkaansa. 👍 Ap
Minä yli kuuskymppinen yksikseni elävä juttelen päivittäin mielikuvituskaverini kanssa! Enkä ole yhtään tai vain ihan vähän höppänä.