HS:"Alati pitäisi tutkiskella tunteitaan ja kuulostella, mitä minä oikeasti haluan eikä sieltä tule järkevää vastausta ja sitten ahdistaa"

Menikö kieli solmuun? 

Hei! Tässä artikkelissa puhutaan tunteista eikä siitä mihin ammattiin kannattaa hakeutua. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiä ootteks te boomerit huomannu mut maailma on tulessa, meidän nuorisolla ei kirjaimellisesti ole enää tulevaisuutta, ei se ole mitään ylimääräistä vatvomista jos se ahdistaa, se on toimivat ulkoiset aisti-elimet, ne samat jotka teilläkin ennen oli. Ne pennut ei tätä maailmaa tämmöiseksi pashkaksi rakentanu, me tehtiin se, me myytiin heidän tulevaisuus nopean rahan toivossa ja jos sitä nuorisoa ei nyt kuunnella ne polttaa tän koko pashkan maan tasalle, ehkä tuhkasta kasvaa heille jotain parempaa.

Näinhän ne tekee jo pitkin poikin maailmaa, mutta eihän se meillä vois mennä niin koska me tehdään kaikki samanlailla kun muissakin korruptoituneissa oligarkioissa jotka on päättyneet samalla tavalla, koska me ollaan erityisiä, me ollaan niin varmoja kaikkien muiden kyvyttömyydestä saada aikaiseksi mitään koska narsisti näkee kaikissa muissa vain itsensä.

Vaihtoehtoja voi olla, mutta ei liikaa. Tätä on tutkittu tieteellisesti ja tulokset ovat sellaiset, että jos vaihtoehtoja joista valita on enemmän kuin viisi, ihmisen on vaikeaa tehdä mitään valintaa.

Tästä syystä Tinder ei kiinnosta. :) 

Jos vaihtoehtoja on enemmän kuin viisi, mikään ei oikein riitä, kun ihminen rupeaa ajattelemaan, että se seuraava voi olla vielä parempi...

Kommentti on ilmoitettu.

Kommenttisi on jonoutettu moderointia varten ja julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on varmasti totta. Mun lapsella oli loistava yo-todistus ja siitä seurasi nurinkurisesti valtava ahdistus, koska olisi voinut hakea mihin tahansa paikkaan opiskelemaan. Mistä voi tietää mikä on se oikea? Kun ottaa paikan vastaan sen koko loistavan todistuksen arvo ikään kuin nollaantuu (ensikertalaiskiintiö) ja jos valinta osoittautui vääräksi on vaikeaa vaihtaa muualle. 

Eli itsetuntemus nolla. Onnea.

Oletpa ylimielinen. 18-vuotiaan pitäisi tietää tasan tarkkaan kokeilematta mikä on juuri se oikea ala ja ammatti itselle? Ja pitäisi osata myös ennustaa millä alalla riittää töitä? 

Herranjumala tätä sensuuria 

Oikeasti moderaattori onko sulla kaikki kotona? 

Vetäkää vttu päähänne, kun me oltiin nuoria ei meillä ollut mitään painetta valita yhtä alaa jonka on pakko toimia, minullekkin on ehtiny kertyä jo vaikka kuinka ammattia, meillä oli mahkut uudelleen kouluttautua, totta vtussa se ahdistaa kun pitäis tietää mitä aikoo koko loppu-elämänsä 10 vuotta ennen kuin aivot on lakannu kasvamisen, minä olin lähemmäs 40 ennen kuin vakiinnuin yhteen juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Tässä artikkelissa puhutaan tunteista eikä siitä mihin ammattiin kannattaa hakeutua. 

Etkö lukenut kokonaan? Siinä puhuttiin paljonkin mm. nykykoulusta ja ylipäätään siitä miten on liikaa valintoja lasten/nuorten kypsyyteen nähden. 

"mitä enemmän ihmisellä on vaihtoehtoja, sitä tyytymättömämpi hän on elämäänsä ja sitä pidempään hän miettii, oliko valinta oikea. On vaikea sitoutua työhön tai parisuhteeseen, jos alati haikailee, olisiko kulman takana jotain parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vetäkää vttu päähänne, kun me oltiin nuoria ei meillä ollut mitään painetta valita yhtä alaa jonka on pakko toimia, minullekkin on ehtiny kertyä jo vaikka kuinka ammattia, meillä oli mahkut uudelleen kouluttautua, totta vtussa se ahdistaa kun pitäis tietää mitä aikoo koko loppu-elämänsä 10 vuotta ennen kuin aivot on lakannu kasvamisen, minä olin lähemmäs 40 ennen kuin vakiinnuin yhteen juttuun.

Onnittelut 

Jos mietin omia tuttujani rehellisesti, niin hirveän moni heistä on vahvistunut, kun on joutunut elämän pakkorakoon. Mies kuolee äkkiä, pakko kasvattaa lapset, joten pakko kehittää ammatillisesti itseään. Vaimo kuolee äkkiä, niin miehenä pakko laittaa korkki kiinni ja elättää pesue. Pienten lasten äiti saa töistä potkut, joten pakko kouluttautua uudelleen ja löytyy uusi ura jne. Nämä siis omia tuttujani. Jos nämä ihmiset olisivat olleet vapaita tekemään valintoja, muutoksia ei olisi tapahtunut. Vastuu kasvattaa nuorenkin. Itsensä "toteuttaminen" on epärealistinen ansa, fantasia, jonka toteuttamiseen vain harvalla meistä on oikeasti valmiuksia. On hiton väärin markkinoida sitä elämänasennetta kaikille.

Tulevaisuus on tänään. 

Vierailija kirjoitti:

Hei! Tässä artikkelissa puhutaan tunteista eikä siitä mihin ammattiin kannattaa hakeutua. 

 

 

Siinä puhutaan ensisijaisesti nykyihmisen liiallisesta valinnanvapaudesta. 

"liika yksilöllisyys ja valinnanvapaus tekevät ihmisistä itsekkäitä ja onnettomia"

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin omia tuttujani rehellisesti, niin hirveän moni heistä on vahvistunut, kun on joutunut elämän pakkorakoon. Mies kuolee äkkiä, pakko kasvattaa lapset, joten pakko kehittää ammatillisesti itseään. Vaimo kuolee äkkiä, niin miehenä pakko laittaa korkki kiinni ja elättää pesue. Pienten lasten äiti saa töistä potkut, joten pakko kouluttautua uudelleen ja löytyy uusi ura jne. Nämä siis omia tuttujani. Jos nämä ihmiset olisivat olleet vapaita tekemään valintoja, muutoksia ei olisi tapahtunut. Vastuu kasvattaa nuorenkin. Itsensä "toteuttaminen" on epärealistinen ansa, fantasia, jonka toteuttamiseen vain harvalla meistä on oikeasti valmiuksia. On hiton väärin markkinoida sitä elämänasennetta kaikille.

Mulle elämä olisi pask*an hailee elinkautinen jos asenteeni olis tommonen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin omia tuttujani rehellisesti, niin hirveän moni heistä on vahvistunut, kun on joutunut elämän pakkorakoon. Mies kuolee äkkiä, pakko kasvattaa lapset, joten pakko kehittää ammatillisesti itseään. Vaimo kuolee äkkiä, niin miehenä pakko laittaa korkki kiinni ja elättää pesue. Pienten lasten äiti saa töistä potkut, joten pakko kouluttautua uudelleen ja löytyy uusi ura jne. Nämä siis omia tuttujani. Jos nämä ihmiset olisivat olleet vapaita tekemään valintoja, muutoksia ei olisi tapahtunut. Vastuu kasvattaa nuorenkin. Itsensä "toteuttaminen" on epärealistinen ansa, fantasia, jonka toteuttamiseen vain harvalla meistä on oikeasti valmiuksia. On hiton väärin markkinoida sitä elämänasennetta kaikille.

Kärsimyksen ihannointi on kyllä varmasti ratkaisu kaikkeen, sitähän ei ole tosiaan vielä kovin montaa kertaa kokeiltu ja todettu kaikista huonoimmaksi vaihtoehdoksi.

Ihmiset hakkaa päätään seinään ja ihmettelee kun se sattuu : (

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin omia tuttujani rehellisesti, niin hirveän moni heistä on vahvistunut, kun on joutunut elämän pakkorakoon. Mies kuolee äkkiä, pakko kasvattaa lapset, joten pakko kehittää ammatillisesti itseään. Vaimo kuolee äkkiä, niin miehenä pakko laittaa korkki kiinni ja elättää pesue. Pienten lasten äiti saa töistä potkut, joten pakko kouluttautua uudelleen ja löytyy uusi ura jne. Nämä siis omia tuttujani. Jos nämä ihmiset olisivat olleet vapaita tekemään valintoja, muutoksia ei olisi tapahtunut. Vastuu kasvattaa nuorenkin. Itsensä "toteuttaminen" on epärealistinen ansa, fantasia, jonka toteuttamiseen vain harvalla meistä on oikeasti valmiuksia. On hiton väärin markkinoida sitä elämänasennetta kaikille.

 

Kärsimyksen ihannointi on kyllä varmasti ratkaisu kaikkeen, sitähän ei ole tosiaan vielä kovin montaa kertaa kokeiltu ja todettu kaikista huonoimmaksi vaihtoe

Nyyh nyyh 

Asennevamma on seurata unelmia. Asennevamma on masentua kun ei haluakkaan oravanpyörään. 

"Nyyh nyyh "

Eli sinä ihan suoraan myönnät että ei sinun mielipiteillä ole oikein mitään tolkun pohjaa, sie teet tätä tunteidesi takia?

Anna kun arvaan, sinä olet joko nepovauva tai syvästi traumatisoinut henkilö joka on liian cool terapiaan?

Sitten kun suuret ikäluokat menee vanhainkotiin päästään heidän marinoistaan.