Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etäsuhteesta eronneet --> Kysymys
06.01.2026 |
Onko aivan tavatonta käydä useampi kuin 1 "erokeskustelu"? Ensimmäisellä kerralla kyse voi olla shokista, jolloin ei edes ehdi tajuamaan kaikkea. Onko väärin pyytää exää juttelemaan erosta vielä toisen tai jopa kolmannen kerran? Tilanne, jossa ero on hoidettu muuten kuin kasvotusten. Vai pitääkö exä unohtaa saman tien, vaikka itsellä olisi vielä tunteita ja selvittämättömiä asioita?
Kommentit (49)
Siis mitä ihmettä? Jos etäsuhteen aikana on tavattu vaikka pari kertaa kuukaudessa niin silloin ei erota etänä vaan kasvotusten. Ehkä eri asia jos tavataan vain kerran tai kaksi vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit pyytää mutta fiksumpaa on etsiä tunteilleen oma lohtu ja kysymyksiin omat vastaukset. Ihminen, joka on polygaminen ei todennäköisesti ole kovin empaattinen. Sillä ei ole väliä, ovatko vastauksesi totta, niiden on tarkoitus saada sinut paremmalle mielelle ja eteenpäin. Ainoa mitä kannattaa miettiä, on miksi aloit edes seukkaamaan polygamisen ihmisen kanssa ja miten vältät tämän sudenkuopan jatkossa.
Missä ap. on puhunut polygamiasta?
Jos jättää toisen niin silloin on polygaminen. Monogaminen olento ei jätä kumppaniaan ja ala ristiinsikiämään.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Jos etäsuhteen aikana on tavattu vaikka pari kertaa kuukaudessa niin silloin ei erota etänä vaan kasvotusten. Ehkä eri asia jos tavataan vain kerran tai kaksi vuodessa.
Mitä sä nyt höpötät? Eihän nykyään tarvitse edes ilmoittaa, että on erottu, vaikka olis tiivis ja vakiintynutkin seurustelu takana. Sen kun vaan haihtuu jonnekin.
Miehet väittävät kirkkain silmin olevansa monogamisia vaikka voi olla lapsia useamman naisen kanssa, suhteita vielä enemmän ja pornossa joka ilta eri nainen. Kaikki käytöksessä on polygamista, mutta yhtä kovaan ääneen kuin r aiskarit huutavat etteivät ole r aiskareita, he väittävät olevansa monogamisia, vaikka eivät de fakto ole. Miehet ovat demoneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan silti olla varma, että toinen teki päätöksenä oikeiden faktojen pohjalta.
Eropäätöksen saa tehdä ilman mitään "faktojakin".
Totta. Miten tästä ikinä selviää? Tuntuu, että mulla ei ole elämässä enää mitään. Eikä mikään mikä siihen mahdollisesti tulevaisuudessa tulee, ole ikinä sama. Tuntuu niin pahalta.
-ap
Päivä kerrallaan. Huolehdi perustarpeistasi ja nauti herkuttelemalla, katso vaikka huumorivideoita välillä. Aivot prosessoivat asiaa oman aikansa, puske sen läpi vaan. Ja lisäksi affirmaatiot. Älä sido rakastettuna olemisen kokemustasi koskaan mieheen, miehet eivät ole kovin hyviä sitä tarjoilemaan.
Tulevaisuus on parempi, usko pois. Nyt mies on vetänyt maton jalkojesi alta ja olet tietysti järkyttynyt ja satutettu, mutta näin on parempi. Yksi
Ruokahalu mennyt kokonaan. Ja tässähän on hassua se, että olen ennen tosiaankin osannut olla yksin, ei mulla paljon muusta ole kokemustakaan. Ja sitten tämä tyyppi vei mun sydämen ja nyt en enää nää missään mitään järkeä. Eniten pelkään, että päätös on tosiaan tehty väärien olettamusten pohjalta ja siksi haluaisin ne korjata.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän tuntemuksiasi ja en tiedä, mitä sinulle on sanottu eron syyksi, mutta jos mies on jo tehnyt päätöksen, ettei halua enää olla kanssasi, et sinä enää pysty kääntämään hänen päätään. Millään väärinkäsityksillä tai faktoilla ei juuri ole merkitystä. Sekin on mahdollista, että sinä olet ottanut suhteenne paljon vakavammin kuin kyseinen henkilö. Ehkä hän on pitänyt sitä koko ajan vain lyhytaikaisena, kevyenä tapailuna. On helpompi päästä asiasta yli, jos ei nöyryytä itseään yhtään enempää tai elättele toiveita suhteen jatkumisesta.
Jostain syystä tämä tyyppi on nyt päässyt ihosi alle, mutta kunhan aikaa kuluu, ihmettelet vielä itsekin, mikä hänessä niin ihmeellistä oli. Keskity nyt omaan hyvinvointiisi. Tarvitset ehdottomasti suunnan elämällesi, eikä elämä ylipäätään saa olla koskaan yhden ihmisen varassa. Opinnot/työllistyminen, harrastukset ja muut ihmissuhteet pitää saada kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä mun mieheni (virallisesti yhä naimisissa), niin mies halusi keskustella kanssani yhteen palaamisesta. Siksi jätti sinut. Selityksillä ei väliä eikä asia siitä muuksi muutu. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhoja olette?
Ja miten pitkä suhde takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin saa keskustella. Sen näkee sitten miten saatte keskusteltua. Siinä on kaksi tasavertaista ihmistä. Teidän suhteenne se on tai on ollut tai oli.
Jokainen käsittelee omalla laillaan. Ei ole jotain sääntöä, miten menee tai miten pitäisi mennä.
Itseään kannattaa suojella. Ihan itse.
Joskus on parempi käsitellä enemmän, joskus vähemmän. Tilanteen mukaan.
Miten pitkä suhde ja välimatka? Miten usein näitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan halunnut keskustella kuin sen kerran. Kerroin että haluan erota. Syyksi sanoin että en ole onnellinen tässä suhteessa, mikä oli totta.
Eksä yritti vielä soitella perään, mutta en vastannut. Ei se siitä puhumalla olisi muuksi muuttunut.
Itse (M) erosin muutama kuukausi takaperin etäsuhteesta. Kävimme n. puolen tunnin keskustelun viestien kesken ja homma päättyi siihen ilmam mitään sanasotaa ja syyttelyä.
Kyllä hän kerran otti jälkikäteen yhteyttä, mutta kehotin häntä kohteliaasti jättämään asian sikseen ja keskittymään omaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut etäsuhteesta kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla ero (seitsemän vuoden suhteesta) tapahtui viesteillä. Minä laitoin jotakuinkin näin: "Oltaisiinko voitu soitella joku päivä?" johon hän vastasi jotakuinkin näin: "En ymmärrä mistä haluat keskustella." Olihan meillä huonosti mennyt mutta silti jotenkin tyly loppu vuosien suhteelle.
Toisella kerralla eroa puitiin puhelimitse ja kasvokkain pari kuukautta jonka jälkeen palattiinkin yhteen. Rakkauden loppumisesta siinäkään ei ollut kyse vaan olosuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskusteltiin muutama kerta ja eropäätöksen jälkeen vietettiin useampi päiväkin yhdessä, samalla paikkakunnalla kun oltiin. Rakkaus ei ollut loppu, mutta jaksaminen etäsuhteeseen, tilanteen näköalattomuus ja näistä johtuneet riidat johti eroon.
Ei ole etäsuhde, jos samalla paikkakunnalla asuitte. Se oli ihan vain seurustelua.
Ymmärrän täysin sun fiilikset, mulla on samanlainen kokemus nyt noin vuoden takaa.
Kannattaa antaa tunteiden tulla, mutta myös jatkaa eteenpäin. Älä syyttele itseäsi - sä teit jo parhaasi joten älä jossittele. Se tuntuu vaikeelta, mutta sä pääset siitä eteenpäin pikkuhiljaa.
Yritä syödä ja nukkua vaikka se tuntuu vaikealta. Mee ihmisten ilmoille ja aloita joku uus harrastus. Se pahentaa oloa jos oot vaan nyt yksin, kun sun pää on täynnä ajatuksia. Tarviit niistä myös lepoa.
T. etäsuhteesta traumat saanut n30
En tiedä oliko AP joka sanoi omaa mennyttä suhdetta etäsuhteeksi kun asui samalla paikkakunnalla. Se ei ole etäsuhde.
Itse olin etäsuhteessa (500km välimatkaa) melkein 7 vuotta. Päättyi viime keväänä/ kesänä.
En ole vieläkään päässyt täysin yli tilanteesta vaikka itse olin se joka enemmän halusi erota. On tässä joutunut käymään kaikenlaisia tunteita läpi. Ei oo mitään yhtä asiaa joka tähän johti. Ehkäpä sellainen näkö-alattomuus kun kumpikaan ei lopulta ollut valmis muuttamaan. En enää jaksanut sitä jatkuvaa matkustamista ja olin kyllä tajunnut monet vuodet että arki ei vaan toimi hänen kanssaan.
Siinä vaiheessa iski epätoivo kun tajusin että en pysty muuttamaan hänen luo. Päällimmäinen fiilis oli turhautuminen kun koskaan ei tiennyt milloin näkee eikä mitään takeita siitä.
Kävimme keskustelua kasvotusten ja matkustin hänen luo. Ei ois tullut mieleenkään vaan laittaa viestiä ja kadota kuin pieru sahataan.
Halusin hoitaa homman kuten oikeasti aikuiset ihmiset.
Tähän kun ei liittynyt draamaa, riitoja tai muitakaan osapuolia.
Tämä oli minulle toinen parisuhde.
Ensimmäinen oli lasteni isän kanssa joka kesti n 20 v joista 18 1/2 v avioliitossa.
Jälkikäteen ole miettinyt että miksi ihmeessä sitä on lähtenyt tällaiseen suhteeseen mutta silloin se tuntui hyvältä ja oikealta.
Itse olen käynyt tätä läpi ystävien kanssa. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Vielä en ole valmis uuteen suhteeseen mutta toivoisin jossain vaiheessa löytäväni kumppanin jonka kanssa voisin jakaa tulevaisuudessa eläkepäivät.
Ei enää ikinä etäsuhteeseen jossa toinen asuu kaukana. Omat asunnot toki voi olla.
T: 46 v daami jolla on jo lapset aikuisia ( nousin täyttää tänä vuonna 18v)
Ei ole tavatonta. Yleensäkin ihmettelen sellaista käytöstä jossa viestien tai puhelun välityksellä ilmoittaa erosta. Itse olin etäsuhteessa jossa oli pitkä välimatka niin halusin tavata kasvotusten ja jutella asiat selviksi. Oltiin kyllä aiemmin viestien keskusteltu mutta ei siihen voi jättää asiaa.
Mun mielestä voit ehdottaa josko mies voisi käydä sinun kanssasi läpi asian ettei jää vaivaamaan mikään ja voitte jatkaa elämää itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskusteltiin muutama kerta ja eropäätöksen jälkeen vietettiin useampi päiväkin yhdessä, samalla paikkakunnalla kun oltiin. Rakkaus ei ollut loppu, mutta jaksaminen etäsuhteeseen, tilanteen näköalattomuus ja näistä johtuneet riidat johti eroon.
Ei ole etäsuhde, jos samalla paikkakunnalla asuitte. Se oli ihan vain seurustelua.
Lukutaito hoi. Missään ei sanota että asuivat samalla paikkakunnalla.
Alue: Aihe vapaa
Missä ap. on puhunut polygamiasta?