Olitko koulukiusaaja? Miksi?

Olin tyytyväinen varsinkin ysiluokkasn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli ihan älyttömän huono itsetunto ja tuli kiusattua, jotta tuntisin itseni paremmaksi. Nyt aikuisena haluaisin pyytää anteeksi, kaduttaa ihan kamalasti. 

 

Ei tyhjillä sanoilla mitään hyvitetä. Vasta kun aletaan puhua rahallisista korvauksista on puheilla jotain painoa. Paljonko olisit valmis hyvittämään kiusaamillesi ihmisille. Aloitetaan nyt vaikka tiedolla, että 45 minuuttia psykoterapiaa maksaa lähes 100 e. Nämä olisivat pelkkiä kulukorvauksia, varsinainen kipukorvaus olisi vasta sen päälle.

Päättäjät eivät vieläkään ole tajunneet koulukiusaamisen kustannuksia yhteiskunnalle, pahimmassa tapauksessa vuosien terapioita ja työkyvyttömyyseläkkeelle heti aikuistuttua. Kiusaajat voimaantui, sekö on tarkoituskin.

Ymmärrän, mutta en tarkoittanut itsemurhaan ajettua uhria. Suurin osa ei onneksi pääty siihen kiusaamisesta huolimatta kuitenkaan ja hyvä niin. En voi vaatia että itsemurhaan toiseen ajaneelle kiusaajalle antaisi anteeksi. Minäkään en antaisi, samoin kuin en anna anteeksi tappajalle. Mutta jos ei puhuta näin pitkälle menneestä tapauksesta, niin siinä suhteessa kannattaa tarkastella voisiko se entinen kiusaaja olla oikeasti olla muuttunut. Usein ei ole, ainakaan tarpeeksi, mutta tosiaan joskus taas on. Heille on annettava mahdollisuus pyytää anteeksi. Itse voi päättää haluaako antaa anteeksi.

Kuol*maan toisen ihmisen ajaminen on tietenkin pahinta ja täysin anteeksiantamatonta, mutta elämän voi tuhota muutoinkin kiusaamisen eri muodoin. Kiusattu ihminen voi olla täysin toimintakyvytön eikä elämä tunnu elämisen arvoiselta. Tällaisella ihmisellä ei ole mitään menetettävää jos joskus sattuisi tarmonpuuska yllättämään. 

Olin välillä mukana kiusaamassa luokan nörttiä muiden poikien kanssa, mutta en se pahin ollut ikinä. Muunmuassa heittelin sitä lumipalloilla (yleensä keltaisella lumella), kopittelin sen pipolla, hanskoilla ja kengillä, autoin täyttämään repun mullalla ja hiekalla jonka jälkeen suihkutettiin vettä sinne kunnes se oli ihan mutainen ja heitettiin sen pyörä ja reppu läheiseen ojaan. Hävettäähän se nykyään, mutta pelkäsin itse joutuvani kohteeksi muuten, kun olin luokan toiseksi pienin.

Vierailija kirjoitti:

No en paha, mutta jonkun verran kyllä. Syynä oli alkoholismi perheessäni joka aiheutti pahaa oloa. Nälvin ja härnäsin sitten joskus muita koulussa. Tätä kadun. Onneksi en sentään vainonnut ketään tai ollut väkivaltainen, vaan saatoin olla ilkeä tilannekohtaisesti. Ketään tiettyä en kiusannut erikseen. Vaikka eipä tuo tietysti ole mikään selitys. Joo, kiusasin ja kadun.

Ei ole mitään katumista. Minä vedin nörttiä kuokkaan koulun jälkeen ja nautin.

Vierailija kirjoitti:

Jännää muuten kun monesta entisestä koulukiusaajasta on tullut psykiatrinen sairaanhoitaja. Jotkut jäivät mielenterveyshoitaja tasolle, jotkut sitten jatkoivat psyk. sh:ksi. Miksi? A) katuvat tekojaan ja haluavat hoitaa rikkomiaan ihmisiä vai B) Haluavat aikuisina jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin.

Tiedän yhden ja valitettavasti ei vaikuta muuttuneen, puhuu potilaista ikävään, halveksuvaan sävyyn jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää muuten kun monesta entisestä koulukiusaajasta on tullut psykiatrinen sairaanhoitaja. Jotkut jäivät mielenterveyshoitaja tasolle, jotkut sitten jatkoivat psyk. sh:ksi. Miksi? A) katuvat tekojaan ja haluavat hoitaa rikkomiaan ihmisiä vai B) Haluavat aikuisina jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin.

 

C) sattuma ilman sen kummempia motiiveja. 

Ja tiedän yhden vähän rajumman tyypin joka ei aina ollut koulussa kiva, mutta hän on ihan erilainen aikuisena ja tekee juuri noita hommia. Kohtelee hyvin potilaita eikä käytä valtaansa väärin. 

Jokainen sovittaa tavallaan, tietoisesti tai tietämättään.

Toivottavasti olet oikeassa. Haluan kuitenkin huomauttaa, että, monesti se huono kohtelu tapahtuu kahden kesken. Julkisesti saatetaan olla oikein yliystävällisia ja muka niin empaattisia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunsin aikanaan kiusaajia,, niin jakautuivat hieman eri tyyppehin.

Tyyppi 1 oli hyvän perheen poika tai tyttö, jolla oli persoonallisuuden häiriötä, lähinnä narsistista. He pärjäsivät usein koulussa hyvin ja olivat "suojassa", koska vanhemmat tuli heti tueksi jos näitä yritettiin saada vastuuseen. Tässä porukassa oli myös muutamia yllättävän väkivaltaisia tapauksia, jotka kuitenkin saivat kiitettäviä koulussa. Pahin kiusaajatyyppi, koska olivat omalla tavallaan fiksuja ja siten kekseliäitä. 

Tyyppi 2 oli näiden hännystelijä, joka halusi suosiota ja nuoli näiden persettä, He varmaan nykyään kuvaavat ja nauravat taustalla kun jotakin nöyryytetään.

Tyyppi 3 oli rikkonaisista ja köyhistä perheistä tulevat aggressiiviset raakalaiset, jotka oli usein tarkkiksella tms. Näiden tie vei aina vankilaan. He olivat aika paljon omissa oloissaan tai omiensa kanssa, mutta kohdalle sattuessa piru oli irti. 

Hyvä ja kattava lista. Puuttuu vielä yksi vähän harvinaisempi tyyppi: kiusattu joka ryhtyy kiusaamaan, jotta pääsee itse pois kiusatun roolista. 

Vierailija kirjoitti:

En ollut vaan olin kiusattu. Olin hiljainen, ujo ja arka. Minua kiusattiin mm. ulkonäköni takia, olin ruma ja mitä kaikkea. Nyt kun aikuisena katselen luokkakuvia niin olin lähestulkoon kaunein kaikissa kuvissa. Nämä itseään kaunottarina pitäneet ovat todellisuudessa rumia jotka vaan jollain kampauksella, meikillä tms ulkoisella "kaunistivat" itseään. Pojat myös kiusasivat minua. Vielä nytkin, kymmenien vuosien jälkeen tunnen palavaa vihaa heitä kohtaan. Haluaisin kostaa kun vaan tietäisin miten. Ei haittaa tippaakaan jos minua pidetään huonona ihmisenä tämän takia. Eivät hekään ole pyytäneet koskaan anteeksi saati yrittäneet hyvittää mitään.

 

Hei Ihana Nainen, minä koin tuon saman myös aikoinani ja minustapa tuli missi 18 vuotiaana, voitko uskoa? Mutta sitten tapahtui vielä minulle se kauhein, oma, rakas poikaystäväni alkoi minua lyödä ja oli sairaan mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Huvikseen. Miksi pitää olla syy?

Onhan tuo itsensä viihdyttäminen (sadismi tässä tapauksessa) syy. 

Vierailija kirjoitti:

Haluttiin vähän viihdettä ja vipinää tylsiin välitunteihin. Ei sen ihmeempää syytä.

Juu kun välitunnilla oli tylsää, niin oli hauska etsiä se kiusattu poika ja mennä ringissä tönimään sitä, viedä siltä kengät jalasta, kopitella niillä ja naureskella kun se yrittään sukkasillaan juosta ja hyppiä niiden perässä tai pakottaa se istumaan kuralätäkköön.

Koulukiusaajille tiedoksi. Teistä puhutaan rumasti kouluaikaisten tuttujen kesken. Myös ne, joita ette kiusanneet. Koulussa he  näkivät, todistivat ja muistavat käytöksenne. Eivätkä arvostaneet teitä silloin eikä nyt. 

 Kun teistä tulee puhetta jossain porukassa vuosikymmenten jälkeen, niin muistetaan kertoa miten kauheita olitte. " Juu se on töissä siellä, kettu mikä k-pää se oli yläasteella. Mä en ikinä osta sen firmasta mitään.  Jos se  teille hakee töihin niin ei kannata palkata. Onkohan sen kakaratkin samanlaisia.."

En, vaan toisin päin. Aina. Ja olen edelleenkin, NS töissäni. Huomenna se sama sirkus jatkuu........hulluja hullujen perään änkeää............ Ei ole oikein, että kukaan kiusaa esim vammaisia ! Kukaan ei voi mitään vammaisuudelleen ! Ja jotkut vammautuu vasta myöhemmin elämässä. Jotkut jo syntyessään. Jättäkää siis meidät vammaisetkin ja aikuisetkin vain rauhaan. 

En, enkä ollut koulukiusattu. En ikinä ole kiusannut ketään. 

P.s Rikosten, sabotointien ja  lavastusten kohteena oleminen ei ole sitten kiusaamista. Tosin sellaisten kohteena ei koululaisena luokkatovereiden puiolesta vaan aikuisten puolesta. Tapahtumapaikkana ihan muut kun koulut.

En ollut! <3 Enkä myöskään työpaikkakiusaaja :)