Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olitko koulukiusaaja? Miksi?
Kommentit (55)
Suurin osa ihmisistä ei muutu kuin hieman, mutta uskokaa tai älkää on niitä ihmisiä jotka muuttuu täysin ja tajuaa olleensa perseestä. Heillä on omatunto ja he katuvat oikeasti ja syvästikin. Ymmärrän että anteeksi antaminen on vaikeaa, se olisi sitä minullekin, mutta joissakin tapauksissa anteeksiantokin voi olla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa kiusatun itsemurhan, itse ratkaisin ongelman pieksämällä pahimman kiusaajan, sen jälkeen sain olla rauhassa, kiusaaminen on AINA kiusaajan syy, ja kiusaaja EI ansaitse armoa tai ymmärtämistä, väkivalta lopettaa vittuilun, t: mies 62 vee
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa kiusatun itsemurhan, itse ratkaisin ongelman pieksämällä pahimman kiusaajan, sen jälkeen sain olla rauhassa, kiusaaminen on AINA kiusaajan syy, ja kiusaaja EI ansaitse armoa tai ymmärtämistä, väkivalta lopettaa vittuilun, t: mies 62 vee
Et ketään piessyt, vaan hävisit. Nyt tarinallistat tämän asian voitoksi, että voit elää itsesi kanssa.
No sovittaa tavallaan. Ei sille henkilölle suoraan, mutta jollekin muulle. Ehkä hän hoitaa jotakin jota isä on käyttänyt hyväksi ja saa annettua apunsa hänelle.
Ymmärrän että olet katkera, mutta silti on myös pakko pystyä ajattelemaan niin että se entinen kiusaaja voi muuttua ihan oikeasti ja syyt kiusaamiselle voi olla psykopatologisia tai sitten esim kiusaajan omaa tuskaa esim kotioloista. Ei tarvitse hyväksyä, mutta on annettava mahdollisuus tehdä asioita toisin.
Ymmärrän pointtisi, en ole väittänyt etten ymmärtäisi. Tuo viimeinen lauseesi. Jos joku on tehnyt lopullisen ratkaisun kiusaamisen vuoksi, on se kiusaaminen sitten kiusaajan taholta johtunut mistä syystä tahansa, niin tämä kuollut henkilö ei koskaan saanut mahdollisuutta elää toisenlaista elämää ilman kiusaamista, hänen elämänsä katkesi aivan turhaan jonkun, en edes pysty kirjoittamaan tähän sanaa joku kuvaisi tällaista henkilöä takia. Joka ikinen joulu, joka ikinen syntymäpäivä, kaikki yhteinen tekeminen, aina on poissa hän kenen kuuluisi olla paikalla. Ei tullut lapsenlapsia eikä serkkuja sisarusten lapsille. Terapiaa voi käydä loputtomiin, mutta se ei tuo takaisin häntä joka kuoli aivan turhaan muiden tekojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ihan älyttömän huono itsetunto ja tuli kiusattua, jotta tuntisin itseni paremmaksi. Nyt aikuisena haluaisin pyytää anteeksi, kaduttaa ihan kamalasti.
Turpaan pitäis vetää. Kunnolla.
Miksi? Toinen tajuaa tehneensä väärin ja haluaisi korjata tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Jännää muuten kun monesta entisestä koulukiusaajasta on tullut psykiatrinen sairaanhoitaja. Jotkut jäivät mielenterveyshoitaja tasolle, jotkut sitten jatkoivat psyk. sh:ksi. Miksi? A) katuvat tekojaan ja haluavat hoitaa rikkomiaan ihmisiä vai B) Haluavat aikuisina jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin.
Oho! Onko tosiaan näin? Mistä tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut vaan olin kiusattu. Olin hiljainen, ujo ja arka. Minua kiusattiin mm. ulkonäköni takia, olin ruma ja mitä kaikkea. Nyt kun aikuisena katselen luokkakuvia niin olin lähestulkoon kaunein kaikissa kuvissa. Nämä itseään kaunottarina pitäneet ovat todellisuudessa rumia jotka vaan jollain kampauksella, meikillä tms ulkoisella "kaunistivat" itseään. Pojat myös kiusasivat minua. Vielä nytkin, kymmenien vuosien jälkeen tunnen palavaa vihaa heitä kohtaan. Haluaisin kostaa kun vaan tietäisin miten. Ei haittaa tippaakaan jos minua pidetään huonona ihmisenä tämän takia. Eivät hekään ole pyytäneet koskaan anteeksi saati yrittäneet hyvittää mitään.
Tämä on hyvin helppoa. Viettele mies, anna hänen riisua vaatteensa. Sitten naura hänen pienelle pippelilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut vaan olin kiusattu. Olin hiljainen, ujo ja arka. Minua kiusattiin mm. ulkonäköni takia, olin ruma ja mitä kaikkea. Nyt kun aikuisena katselen luokkakuvia niin olin lähestulkoon kaunein kaikissa kuvissa. Nämä itseään kaunottarina pitäneet ovat todellisuudessa rumia jotka vaan jollain kampauksella, meikillä tms ulkoisella "kaunistivat" itseään. Pojat myös kiusasivat minua. Vielä nytkin, kymmenien vuosien jälkeen tunnen palavaa vihaa heitä kohtaan. Haluaisin kostaa kun vaan tietäisin miten. Ei haittaa tippaakaan jos minua pidetään huonona ihmisenä tämän takia. Eivät hekään ole pyytäneet koskaan anteeksi saati yrittäneet hyvittää mitään.
Tämä on hyvin helppoa. Viettele mies, anna hänen riisua vaatteensa. Sitten naura hänen pienelle pippelilleen.
Ei riitä kostoksi. Tämä on aivan liian lievää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tunsin aikanaan kiusaajia,, niin jakautuivat hieman eri tyyppehin.
Tyyppi 1 oli hyvän perheen poika tai tyttö, jolla oli persoonallisuuden häiriötä, lähinnä narsistista. He pärjäsivät usein koulussa hyvin ja olivat "suojassa", koska vanhemmat tuli heti tueksi jos näitä yritettiin saada vastuuseen. Tässä porukassa oli myös muutamia yllättävän väkivaltaisia tapauksia, jotka kuitenkin saivat kiitettäviä koulussa. Pahin kiusaajatyyppi, koska olivat omalla tavallaan fiksuja ja siten kekseliäitä.
Tyyppi 2 oli näiden hännystelijä, joka halusi suosiota ja nuoli näiden persettä, He varmaan nykyään kuvaavat ja nauravat taustalla kun jotakin nöyryytetään.
Tyyppi 3 oli rikkonaisista ja köyhistä perheistä tulevat aggressiiviset raakalaiset, jotka oli usein tarkkiksella tms. Näiden tie vei aina vankilaan. He olivat aika paljon omissa oloissaan tai omiensa kanssa, mutta kohdalle sattuessa piru oli irti.
Erittäin hyvä analysointi!
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ihan älyttömän huono itsetunto ja tuli kiusattua, jotta tuntisin itseni paremmaksi. Nyt aikuisena haluaisin pyytää anteeksi, kaduttaa ihan kamalasti.
No voi kuule ei sua kukaan enää kaipaa. Kannattaa aikanaan käyttäytyä ihmisiksi. Ei kukaan kaipaa kiusaajaa sitten myöhemmin vaikka kuinka olisi mieli muuttunut. Itse olen jättänyt kiusaajani ihan muiden ihmisten ongelmaksi jo ajat sitten. Hyvää jatkoa vaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännää muuten kun monesta entisestä koulukiusaajasta on tullut psykiatrinen sairaanhoitaja. Jotkut jäivät mielenterveyshoitaja tasolle, jotkut sitten jatkoivat psyk. sh:ksi. Miksi? A) katuvat tekojaan ja haluavat hoitaa rikkomiaan ihmisiä vai B) Haluavat aikuisina jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin.
B... Hoitoalalle on nykyään suorastaan pääsyvaatimus että mitä hullumpi niin sitä "parempi."
Vierailija kirjoitti:
No kyllä olin. Ja olen ollut myös aikuisena. Jotenkin siitä vallan tunteesta vaan nauttii.
Ei sulla ole mitään valtaa. Tuliko trauma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sovittaa tavallaan. Ei sille henkilölle suoraan, mutta jollekin muulle. Ehkä hän hoitaa jotakin jota isä on käyttänyt hyväksi ja saa annettua apunsa hänelle.
Ymmärrän että olet katkera, mutta silti on myös pakko pystyä ajattelemaan niin että se entinen kiusaaja voi muuttua ihan oikeasti ja syyt kiusaamiselle voi olla psykopatologisia tai sitten esim kiusaajan omaa tuskaa esim kotioloista. Ei tarvitse hyväksyä, mutta on annettava mahdollisuus tehdä asioita toisin.
Ymmärrän pointtisi, en ole väittänyt etten ymmärtäisi. Tuo viimeinen lauseesi. Jos joku on tehnyt lopullisen ratkaisun kiusaamisen vuoksi, on se kiusaaminen sitten kiusaajan taholta johtunut mistä syystä tahansa, niin tämä kuollut henkilö ei koskaan saanut mahdollisuutta elää toisenlaista elämää ilman kiusaamista, hänen elämänsä katkesi aivan turhaan jonkun, en edes pysty kirjoittamaan tähän sanaa joku kuvaisi tällaista henkilöä takia. Joka ik
Ymmärrän, mutta en tarkoittanut itsemurhaan ajettua uhria. Suurin osa ei onneksi pääty siihen kiusaamisesta huolimatta kuitenkaan ja hyvä niin. En voi vaatia että itsemurhaan toiseen ajaneelle kiusaajalle antaisi anteeksi. Minäkään en antaisi, samoin kuin en anna anteeksi tappajalle. Mutta jos ei puhuta näin pitkälle menneestä tapauksesta, niin siinä suhteessa kannattaa tarkastella voisiko se entinen kiusaaja olla oikeasti olla muuttunut. Usein ei ole, ainakaan tarpeeksi, mutta tosiaan joskus taas on. Heille on annettava mahdollisuus pyytää anteeksi. Itse voi päättää haluaako antaa anteeksi.
Ei sillä anteeksipyynnöllä mitään enää tee, jos elämä on pilattu kunnolla. Vain sama kokemus voi herättää kiusaajan tajuamaan tekonsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä anteeksipyynnöllä mitään enää tee, jos elämä on pilattu kunnolla. Vain sama kokemus voi herättää kiusaajan tajuamaan tekonsa.
Tämä. Anteeksipyytely on vain kiusaajalle itselleen terapeuttista, hän hakee vain itselleen synninpäästöä. Ei hän sitä kiusattua ajattele muuten kuin siten että toivottavasti paha karma nyt hylkää minut kun nyt niin anteeksi pyytelen. Kiusaajat eivät karmaansa pysty pakenemaan ja hyvä niin.
Olin koulukiusattu ja siitä jäi traumoja joita kannan vieläkin yli kuusikymppisenä.
Keskivertoa paremmin olen kuitenkin pärjännyt elämässäni vaikka välillä onkin huono itsetunto lapsuuden traumojen takia.
Kyllä mä yhtä tyttöä kiusasin ala-asteella koska se oli niin reppana.
En ole ikinä ollut. Sellainen johtohahmo.
Alue: Aihe vapaa
No sovittaa tavallaan. Ei sille henkilölle suoraan, mutta jollekin muulle. Ehkä hän hoitaa jotakin jota isä on käyttänyt hyväksi ja saa annettua apunsa hänelle.
Ymmärrän että olet katkera, mutta silti on myös pakko pystyä ajattelemaan niin että se entinen kiusaaja voi muuttua ihan oikeasti ja syyt kiusaamiselle voi olla psykopatologisia tai sitten esim kiusaajan omaa tuskaa esim kotioloista. Ei tarvitse hyväksyä, mutta on annettava mahdollisuus tehdä asioita toisin.