Mikä on suosikkikirjasi?
Aiemmasta ketjusta inspiroituneena. Kerro suosikkikirjasi, ja miksi juuri se?
Klassikko tai ihan joku muu, ei väliä!
Kommentit (114)
Doerr: Taivaanrannan taa
Alku oli hankala, mutta loppu niin lumoava että alkuvaikeus ei haitannut.
Coudge: Vihreän delfiinin maa
Luin nuorena ja nyt uudelleen 30 vuoden päästä. Kiehtova tarina, joka pystyi liikuttamaan samalla voimalla kuin ensimmäisellä lukukerralla.
Kun kysyttiin rakkaimpia kirjoja eikä mielestäni parhaita niin vastaan Donna Tarttin kaikki kirjat, Siri Hustvedt Amerikkalainen elegia, W.G Sebald Austerlitz, Banana Yoshimoto Kitchen, Waltari Mikael Karvajalka, Carlos Ruiz Zafon Tuulen varjo-trilogia.
Pikku naisia
Olen himolukija, ja saisin nopeasti aikaan pitkän listan lempikirjoja, mutta tähän kirjaan olen palannut monta kertaa sen jälkeen kun sain sen 10-vuotiaana joululahjaksi.
Pakenen Marchin perheen seuraan etenkin silloin, kun elämässä on jotenkin vaikeaa. Kirja on kuin lämmin peitto johon kääriytyä. Se vie hetkeksi lapsuuteen: olen taas kuin oman huoneen sängyn nurkkaan käpertynyt esiteini, jonka maailma ja huolet ovat pieniä.
On ollut myös jännää huomata, miten eri elämänvaiheissa olen samaistunut aina eri hahmoihin. 12-vuotiaana kuvista rakastavana tyttönä olin Amy, sopeutumisvaikeuksien kanssa painiskelevana lukiolaisena Jo, ulkomailla asuvana jatko-opiskelijana halusin olla kuin kotoisa Beth... Nyt aikuisena taas ymmärrän hyvin siskosten äitiä, ja sitä, miten hän heitä opettaa.
Donna Tarttin kirjat ovat myös minun lemppareita. Kirjailija saa luotua sanoilla tunnelman, joka vetää täysin sisälle kirjan maailmaan. Kerronta on aika hidasta, mutta ei yhtään pitkästyttävää.
Nikolai Gogol Nenä, tikahduttava tarina.
Victor Hugo Kurjat, upea teos, vaikka välillä vähän pitkäveteinen, silti upea kertomus.
Rutger Bregman Hyvän historia, mielenkiintoisesti kirjoitettu, erittäin mielenkiintoisista aiheista. Tulen lukemaan vielä moneen kertaan uudestaan.
Dostojevski Rikos ja rangaistus, upeaa kerrontaa, lukukokemuksena välillä pitkäveteinen mutta pidän tarinasta.
Dumas Monte Criston Kreivi, ihana vanhan ajan tarina.
Kerrankin hyödyllinen ketju.
Olen saanut täältä vinkkejä kirjoista, jotka aion lukea.
Esim. Hyvän historia täytyy etsiä seuraavalla kirjastokäynnillä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin hyödyllinen ketju.
Olen saanut täältä vinkkejä kirjoista, jotka aion lukea.
Esim. Hyvän historia täytyy etsiä seuraavalla kirjastokäynnillä.
Samaa mieltä. Olen parikin teosta pistänyt kirjaston varaukseen
Vierailija kirjoitti:
Pikku naisia
Olen himolukija, ja saisin nopeasti aikaan pitkän listan lempikirjoja, mutta tähän kirjaan olen palannut monta kertaa sen jälkeen kun sain sen 10-vuotiaana joululahjaksi.
Pakenen Marchin perheen seuraan etenkin silloin, kun elämässä on jotenkin vaikeaa. Kirja on kuin lämmin peitto johon kääriytyä. Se vie hetkeksi lapsuuteen: olen taas kuin oman huoneen sängyn nurkkaan käpertynyt esiteini, jonka maailma ja huolet ovat pieniä.
On ollut myös jännää huomata, miten eri elämänvaiheissa olen samaistunut aina eri hahmoihin. 12-vuotiaana kuvista rakastavana tyttönä olin Amy, sopeutumisvaikeuksien kanssa painiskelevana lukiolaisena Jo, ulkomailla asuvana jatko-opiskelijana halusin olla kuin kotoisa Beth... Nyt aikuisena taas ymmärrän hyvin siskosten äitiä, ja sitä, miten hän heitä opettaa.
Olipa kiva lukea tämä. Minullakin on paljon tällaisia "lohtukirjoja" joihin palaan, kun on muuten vaikeaa. Ne eivät ole klassikoita vaan ihan ns. Rivikirjallisuutta kuten Leena Lehtolaisen Henkivartija, Nina Lykken Kohonnut Riski ja Maria Kangaksen Miestä näkyvissä. Tunnetummista Seitsemännen portaan enkeli.
Huumeasema Zoo ja Kalpeat Sotilaat on kirjoja jotka olen lukenut useampaan otteeseen.
Uudemmista ehkä se Jantusen kirja.
Talvimorsian ja Kotiopettajattaren romaani. Minusta 1800-luku ja sen kurjuus, luokkaerot ym. on hämmentävän kiinnostavaa. Brontên tapauksessa siitä voi lukea ihan aidon 1800-lukulaisen kertomana.
Jhumpa Lahiri: Tuore maa.
Ajatuksia herättävä, mielenkiintoinen ja monitasoinen novellikokoelma.
Olen nyt kolme kertaa lukenut aSTaavakragiitaa'n (~ ashtaa-vakra-giitaa). Sitä väitetään erääksi suotuimmista vedaantafilosofian diggaajien kirjasista. Se on myyttisen hindukunkun, Janakan ja hänen gurunsa Ashtaavakran* välinen dialogi. Sen sanskriitti on aika siedettävän yksinkertaista; välttää enimmäkseen ne hien pintaan nostattavat yhdyssanat jotka ovat tyypillisiä klassiselle sanskriitille. Toki opuksessani on myös enkunkielinen käännös tukena!
Rohkelikoille: https://www.hariomgroup.org/hariombooks_shastra/vedanta/Ashtavakra-Gita…
Ellet halua muuttua nihilistiksi, en todellakaan suosittele lukemaan.
* = 8 (ashta[u]) epämuodostumaa (vakra) [omaava], koska hänen isänsä kirosi hänet kun hän äitinsä kohdussa ollessaan kritisoi faijan vedaresitaation erheitä. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Donna Tarttin kirjat ovat myös minun lemppareita. Kirjailija saa luotua sanoilla tunnelman, joka vetää täysin sisälle kirjan maailmaan. Kerronta on aika hidasta, mutta ei yhtään pitkästyttävää.
Mä kuin tämän Jumalat juhlivat öisin, enkä tykännyt yhtään. En ymmärrä näiden kirjojen viehätystä?
Vierailija kirjoitti:
Olemisen sietämätön keveys. Nyt aina ja ikuisesti. Myös elokuva on mestariteos.
Sitten Eläinten vallankumous ja Sinuhe.
Minusta elokuva oli aika kauhea sen takia, että kaikki näyttelijät oli pakotettu puhumaan englantia samalla kauhealla aksentilla. Naispääosan esittäjä oli tietenkin superkaunis.
En heitä pois vakoojakirjaa Graham Greene: Miehemme Havannassa.
On vaikea valita suosikkikirjaa, mutta ehkä jotkin lastenkirjat ja klassiset sadut ovat jääneet pysyvästi mieleen ja olen lukenut niitä vielä aikuisenakin, esimerkiksi Tove Janssonin lastenkirjoja, Grimmin ja Andersenin satuja sekä joitakin tyttökirjoja, esimerkiksi Vihervaaran Annaa.
Jos olisi pakko valita vain yksi noista kirjoista, valitsisin Tove Janssonin Näkymätön lapsi -kirjan, joka on novellikokoelma Muumilaakson eri hahmoista. Novelli Vilijonkasta on ollut suosikkini siitä lähtien, kun luin sen lapsena.
Olemisen sietämätön keveys. Nyt aina ja ikuisesti. Myös elokuva on mestariteos.
Sitten Eläinten vallankumous ja Sinuhe.