Mikä on suosikkikirjasi?
Aiemmasta ketjusta inspiroituneena. Kerro suosikkikirjasi, ja miksi juuri se?
Klassikko tai ihan joku muu, ei väliä!
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän klisee mutta Brönten Humiseva Harju ja Tolkienin Taru Sormusten Herrasta.
Molemmissa kerronta on jotenkin todella koukuttavaa ja kieli kaunista.
Humisevassa harjussa on jotain tosi rajua, alkuvoimaista ja vähän pelottavaakin. Luin sen myös alkukielellä ja kuuntelin Kate Bushin kappaletta, jolla on sama nimi kuin kirjalla: Wuthering Heights.
Samaa mieltä. En normaalisti edes välitä tuon tyyppisistä kirjoista mutta tuon luin lähes yhteen soittoon
Marsin sankari, jumalat ja sotavaltias
Linnunradan käsikirja liftareille
Minulla on aika paljo sellaista "hömppää" joita saatan lukea useasti esimerkiksi Sujata Masseyn Rei Shimura sarja. Myös esimerkiksi Lucy Diamondin Rantakahvila ja James Pattersonin Naisten murhakerho. Eli ehkäpä nämä ovat suosikkeja.
Jos nyt oikeasti miettii kirjoja jotka minuun olisivat tehneet vaikutuksen niin Sormusten herra, Mikael Karvajalka, 1984 ja Saatana saapuu Moskovaan. Mutta nuo kaikki olen lukenut vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Silmarillion.
Nostan hattua. Yritin lukea Silmarillionin luettuani muut Tolkienin kirjat, mutta...
Harry potter taikoja häämatkalla. On niin tuhmia taikoja että kirja on k-18.
Yuval Noah Hararin Sapiens oli vaikuttava teos. Samoin Che Guevaran moottoripyörä päiväkirjat.
Heikki Turusen Simpauttaja. Sujuvaa kerrontaa ja maalaisromantiikkaa.
Niitä on niin monta, ihan mahdotonta laittaa mihinkään järjestykseen, mutta esim. kaikki Waltarin historialliset romaanit, Karamazovin veljekset, Humiseva harju, Sadan vuoden yksinäisyys, Rakkautta koleran aikaan, Isabel Allenden teokset, Pöytään ja vuoteeseen (Laura Esquivel), Hilary Mantelin trilogia ja tietyt elämäkerrat (Romantic Outlaws, Mitford Sisters).
Orson Scott Cardin Ender. Kaikkihan me kuviteltiin nuorena olevamme jotain. Tää vetoaa enemmän kuin vaikka Harry Potterit tai Taru sormusten herrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haruki Murakamin Kafka rannalla
Murakami on minulle vähän piikki lihassa. Tuntuu että pitäisi ihan yleissivistyksen vuoksi lukea, mutta ainoa hänen teos, jonka olen saanut luettua läpi oli Mitä puhun kun puhun juoksemisesta. Ja senkin kuuntelin äänikirjana juostessani itse
Norwegian wood ja Värittömän miehen vaellusvuodet ovat vissiin vähän eri tyylisiä. En minäkään ole kuin nuo lukenut ja noiden lukeminen oli mielestäni ihan mukavaa ja kevyttäkin.
En ikinä osaa sanoa tällaisia suosikkijuttuja. Joissakin on enemmän hyviä asioita kuin toisissa. Jossakin voi olla joku tosi hyvä kohta, mutta joku voi olla tasaisesti kokonaisuutena parempi. Sitten vielä oma fiiliskin. Joskus ei kestä mitään synkempää ja joskus niitä haluaa lukea. Sama kirjoissa, levyissä ja elokuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Niitä on niin monta, ihan mahdotonta laittaa mihinkään järjestykseen, mutta esim. kaikki Waltarin historialliset romaanit, Karamazovin veljekset, Humiseva harju, Sadan vuoden yksinäisyys, Rakkautta koleran aikaan, Isabel Allenden teokset, Pöytään ja vuoteeseen (Laura Esquivel), Hilary Mantelin trilogia ja tietyt elämäkerrat (Romantic Outlaws, Mitford Sisters).
Jännä miten erilaiset teokset vetoavat eri ihmisiin. Rakastan historillisia Waltareita ja Humisevaa harjua, mutta Karamazovin veljekset oli yhtä tervan juontia ja häpeäkseni joudun myöntämään että jätin sadan vuoden yksinäisyyden kesken koska se oli mielestäni niin ankea ja tylsä
Trainspotting ja samalta kirjailijalta Liima
Papillon. Lukenut suomeksi ja ranskaksi, ihan mahtava.
Minulla Raamattu