Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävällä dissosiaatiohäiriö. Mitä pitää tehdä?
05.01.2026 |
Selvisi lauantaina kun meni oudoksi ja soitti sitten isänsä hakemaan luotani kotiinsa. Nyt ollaan vaan viestitelty sen jälkeen ja pitäisi puhua siitä. Ei ole mitään kokemusta tuollaisesta eikä mitään tietoa.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, miten ap pelleili?
Oltiin katottu kauhuleffaa yhdessä ja kun tyttöystävä tuli vessasta niin nurkan takaa hyökkäsin sen luo takaapäin ja otin kiinni. Huusin jotain että täältä tulee murhaaja. Tarkotus oli vaan nostaa ilmaan ja halata mutta se säikähti tosi pahasti. Oli kyllä typerästi tehty kun tiedän että sillä on vaikee juttu menneisyydessä. En vaan yhtään ajatellu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sen on aikanaan aiheuttanut (teko/kokemus tai tekojen sarja, tai tekemättä jättämisten sarja). Keskeistä on, että mikä. Jos kyse on lapsuudenperheessä tapahtuneesta kaltoinkohtelusta, kuvio on vaikea ja raskas. Olet hypännyt junaan, jossa sinäkään et säästy oman elämäsi kääntämisestä ylösalaisin. Usein molemmilla on samantyyppistä sävyä perheessään, koska on koettua jotain tuttuutta toisessa. Hyvä asia on, että kun avoimin mielin etsii tietoa, oppii ymmärtämään ihmisistä ja maailmasta todella paljon.
Kuten joku sanoikin, taitava traumaterapeutti on hänelle a ja o.
Mun miesystävällä on kans sama ongelma. Ihan diagnosoitu asia siis.
Alkuun aattelin että hänellä on post traumaattinen stressireaktio vanhoista traumoista
(Koulukiusaaminen, ja juopon isoisän riehumiset kotona sekä se että hänet hakattiin huumehörhön toimesta kun oli 18v. Ja kävi kaupungin illassa pyörimässä ensimmäisen kerran)
Mielestäni miesystävällä oireet ovat ehkä hieman lievittyneet tuttavuuteen aikana.
Ainakaan ei enää puhu tauotta ja kuuntelee välillä minuakin.
Aika paljon on joutunut rautalangasta vääntämään ihan perus asioita. Se on välillä tosi turhauttavaa. Paljon pitää myös onkia vastauksia ja sanoittaa ja selventää mitä nyt oikein tarkoitatkaan.
Eli ns. Tyhmä tai hidas tai miten sen nyt sanoisi. Pelkää ihan mitä hyvänsä asiaa eikä ole millään tavoin joustava. Tämä ilmenee esim. Siten että hermostuu ihan yli äyräiden asioista mistä hän ei ole tiennyt.
Hermostui kohtuuttomasti esim siitä että minulla on 10k ulosotossa
(lyhenee toki kokoajan) hän sai asian ns. Vahingossa tietää. Ei vielä seurusteltu silloin. Perjantaina alkoi senpäiväinen tekstari pommitus ja haukkuminen että en ole semmoista saanut aikaisemmin osakseni.
Laitoin hänet estoon sitten.
No seuraavana päivänä poisti eston. Sama meno ja pelkääminen jatkui. Ero taas. Sunnuntainakaan ei ollut rauhoittunut.
Vihdoin maanantaina hissi nousi ylös asti ja rauhoittui, ja tajusi ettei hänen tarvii sitä maksaa, kun mun palkasta lähtee joka kuukausi
No niin tämmöistä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävällä on kans sama ongelma. Ihan diagnosoitu asia siis.
Alkuun aattelin että hänellä on post traumaattinen stressireaktio vanhoista traumoista
(Koulukiusaaminen, ja juopon isoisän riehumiset kotona sekä se että hänet hakattiin huumehörhön toimesta kun oli 18v. Ja kävi kaupungin illassa pyörimässä ensimmäisen kerran)
Mielestäni miesystävällä oireet ovat ehkä hieman lievittyneet tuttavuuteen aikana.
Ainakaan ei enää puhu tauotta ja kuuntelee välillä minuakin.
Aika paljon on joutunut rautalangasta vääntämään ihan perus asioita. Se on välillä tosi turhauttavaa. Paljon pitää myös onkia vastauksia ja sanoittaa ja selventää mitä nyt oikein tarkoitatkaan.
Eli ns. Tyhmä tai hidas tai miten sen nyt sanoisi. Pelkää ihan mitä hyvänsä asiaa eikä ole millään tavoin joustava. Tämä ilmenee esim. Siten että hermostuu ihan yli äyräiden asioista mistä hän ei ole tiennyt.
Herm
Tässä on hyvä esimerkki ihmisen käytöksestä, joka kuvittelee olevansa terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, miten ap pelleili?
Oltiin katottu kauhuleffaa yhdessä ja kun tyttöystävä tuli vessasta niin nurkan takaa hyökkäsin sen luo takaapäin ja otin kiinni. Huusin jotain että täältä tulee murhaaja. Tarkotus oli vaan nostaa ilmaan ja halata mutta se säikähti tosi pahasti. Oli kyllä typerästi tehty kun tiedän että sillä on vaikee juttu menneisyydessä. En vaan yhtään ajatellu.
Tuo kuulostaa hyvin harmittomalta tilanteelta, joten en ruoskisi itseäni. Mikäli traumaattisesta tapahtumasta on jo aikaa ja trauma ei muuten näy arjessa, ei tuollaisen tilanteen pelottavuutta osaa edes ajatella. Vallankaan jos itsellä ei ole traumataustaa.
Toki, säikyttelypilat ovat aina sellaisia, että niitä kannattaa tehdä varovaisesti. Tai mieluummin jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, miten ap pelleili?
Oltiin katottu kauhuleffaa yhdessä ja kun tyttöystävä tuli vessasta niin nurkan takaa hyökkäsin sen luo takaapäin ja otin kiinni. Huusin jotain että täältä tulee murhaaja. Tarkotus oli vaan nostaa ilmaan ja halata mutta se säikähti tosi pahasti. Oli kyllä typerästi tehty kun tiedän että sillä on vaikee juttu menneisyydessä. En vaan yhtään ajatellu.
Ehkä noin kauhuleffat yleisestikin kannattaa katsella ilman tyttistä.
Itse en siedä ollenkaan. En ala dissosioida vaan tulee vaan äärettömän paha olo varmaan menneisyyden väkivallan takia.
Oon koittanut joskus siedättyä mutta ei ne tee hyvää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
kun vihkimistä odottava ravaa perässäs tai tarjoaa poikalapsia miesasiakkaalle, on siinä jotain muutakin.
Kyllä, ehkä huumehumalassa? Peukkua vai mikä sormihuume?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävällä on kans sama ongelma. Ihan diagnosoitu asia siis.
Alkuun aattelin että hänellä on post traumaattinen stressireaktio vanhoista traumoista
(Koulukiusaaminen, ja juopon isoisän riehumiset kotona sekä se että hänet hakattiin huumehörhön toimesta kun oli 18v. Ja kävi kaupungin illassa pyörimässä ensimmäisen kerran)
Mielestäni miesystävällä oireet ovat ehkä hieman lievittyneet tuttavuuteen aikana.
Ainakaan ei enää puhu tauotta ja kuuntelee välillä minuakin.
Aika paljon on joutunut rautalangasta vääntämään ihan perus asioita. Se on välillä tosi turhauttavaa. Paljon pitää myös onkia vastauksia ja sanoittaa ja selventää mitä nyt oikein tarkoitatkaan.
Eli ns. Tyhmä tai hidas tai miten sen nyt sanoisi. Pelkää ihan mitä hyvänsä asiaa eikä ole millään tavoin joustava. Tämä ilmenee esim. Siten että hermostuu ihan yli äyräiden asioista mistä hän ei ole tiennyt.
Herm
Kaikki oireet ei välttämättä johdu dissosiaatiohäiriöstä. Voi olla esim. jokain nepsypiirteitä myös varsinkin jos on joustamaton. Dissosiaatiohäiriö tulee herkemmin nepsyille. Toisin sanoin, nepsyille tulee herkemmin vakavia traumaoireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan sano, ettei ole mitään hätää. Se on vähättelyä ja mitätöintiä. Sen sijaan kysy, että miten voit auttaa häntä tuollaisissa tilanteissa. Ja hyväksy se, että isä/vanhemmat saattavat olla hänelle se ainoa asia, joka on todellinen ja tuttu. Sen sijaan sinä saatat jopa aiheuttaa dissosiaatiota vaikka hän sinusta tykkääkin, koska olet "vieras" ja laitat hermoston koville.
En sano, kun itsekin hätäännyin kun en yhtään tiennyt mistä kyse. Ja mun vika se tavallaan oli kun pelleilin tyhmästi ja se ilmeisesti laukas sen oudon tilan. Hävettää tosi paljon.
Itsekö teit tyttöystävällesi dissosiaatio-diagnoosin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no en ole itsellään väittänyt olevani terve.
Ja kyllä miehellä on takuulla muitakin mt ongelmia, onko epävakaa nepsy tms. Saa ehdottaa.
Mutta keskustelu jatkukoon.👍
Itse kierrän mt-ongelmaiset kaukaa. Raskaaksi kävisi sellaisen ihmisen kanssa yhdessä oleminen, ehkä molemmille osapuolille. Niin, enkä halua olla parisuhteessa mikään hoitaja/terapeutti/lääkäri/omaishoitaja vaan tasa-arvoisen parisuhteen toinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, miten ap pelleili?
Oltiin katottu kauhuleffaa yhdessä ja kun tyttöystävä tuli vessasta niin nurkan takaa hyökkäsin sen luo takaapäin ja otin kiinni. Huusin jotain että täältä tulee murhaaja. Tarkotus oli vaan nostaa ilmaan ja halata mutta se säikähti tosi pahasti. Oli kyllä typerästi tehty kun tiedän että sillä on vaikee juttu menneisyydessä. En vaan yhtään ajatellu.
Kauheaa, jos joku tekisi minulle tuollaisen "pilan". Menisin tolaltani, vaikka ei ole vähäistäkään dissosiatiivista oireilua.
Miten ihmeessä 25-vuotias nainen soittaa isänsä hakemaan kun tulee kiire päästä kotiin? Toivottavasti kotikin ei ole sama kuin isillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, miten ap pelleili?
Oltiin katottu kauhuleffaa yhdessä ja kun tyttöystävä tuli vessasta niin nurkan takaa hyökkäsin sen luo takaapäin ja otin kiinni. Huusin jotain että täältä tulee murhaaja. Tarkotus oli vaan nostaa ilmaan ja halata mutta se säikähti tosi pahasti. Oli kyllä typerästi tehty kun tiedän että sillä on vaikee juttu menneisyydessä. En vaan yhtään ajatellu.
Mitä hemmettiä mä en tapaisi enää noin asiattomasti käyttäytyvää miestä!
Ehkä voisit mennä kerran mukaan terapiaan ajatuksena pohtia yhdessä, miten voisit olla tukena? Jos ei sovi vaihtoehtoisesti tyttöystäväsi voisi kysyä terapeutiltaan, mitä voisi sinulta pyytää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, miten ap pelleili?
Oltiin katottu kauhuleffaa yhdessä ja kun tyttöystävä tuli vessasta niin nurkan takaa hyökkäsin sen luo takaapäin ja otin kiinni. Huusin jotain että täältä tulee murhaaja. Tarkotus oli vaan nostaa ilmaan ja halata mutta se säikähti tosi pahasti. Oli kyllä typerästi tehty kun tiedän että sillä on vaikee juttu menneisyydessä. En vaan yhtään ajatellu.
Mitä hemmettiä mä en tapaisi enää noin asiattomasti käyttäytyvää miestä!
No ei tuo nyt vielä mitään kovin järkyttävää ole, vaan ihan tavallista nuorten ihmisten pelleilyä. Tässä kohtaa aloittaja ei vaan osannut ajatella mitä siitä seuraa kun ei edes tiennyt tyttiksensä diagnoosista.
Mulla on disson vaikein muoto, eli mulla on useita persoonan osia. En osaisi itsekään vastata kysymykseen, että miten toivoisin mieheni olevan tukena. No yks juttu on mistä ollaan sovittu ja olen kiitollinen, että niin muistaa toimia. Varoo siis juurikin säikäyttämästä mua. Sä et tietenkään tiennyt miten siinä käy, joten älä syytä ittees, mutta jatkossa. Meillä mies huutelee jo kauempaa, että olen tulossa täältä tms, ettei yhtäkkiä ilmesty selkäni taakse.
Meillä on omat asunnot ja silloin kun hankala osani ottaa vallan (harvoin, vain äärimmäisessä stressissä), olemme eri osotteissa, mun toiveestani. En halua kuormittaa miestäni tällä liikaa. Oikeastaan toivon hänen suhtautuvan tähän mahdollisimma neutraalisti.
Netistä lainattua:
"Omaiset saattavat joutua tilanteisiin, joissa dissosiatiivisista oireista kärsivä henkilö tekee tai sanoo jotakin, mitä hän ei enää vähän ajan kuluttua muista lainkaan. Asiasta väittely ei yleensä auta, mutta omaisten ei pidä tinkiä myöskään omasta todellisuudentajustaan. Asian voi todeta ääneen, mutta jos keskustelu ei johda eteenpäin, on kokemukseen hyvä suhtautua silti empaattisesti.
"Dissosiatiivisten häiriöiden tärkein hoitomuoto on psykoterapia. Tavoitteena on, että ihminen voisi kohdata vaikeisiin traumaattisiin kokemuksiin liittyneet muistot ja tunteet, esimerkiksi jakamalla ne toisen ihmisen kanssa, kuten psykoterapiassa. Samalla muistoille syntyy merkitys ja paikka nykypäivän elämässä. Niin ympäristön kuin hoitosuhteenkin on oltava turvallinen ja luotettava.
Hoito onnistuu vain, jos potilasta ei pakoteta ajattelemaan jotakin vastoin tahtoaan. Tästä syystä erilaisten kemiallisten, muistia muokkaavien aineiden käyttö on ongelmallista. Psykoosilääkkeet eivät usein poista dissosiatiivisia oireita, paitsi latistamalla tunne-elämää. Psyykenlääkkeitä tosin kannattaa käyttää, jos potilaalla on samaan aikaan muita psykiatrisia häiriöitä. Esimerkiksi masennus on dissosiatiivisista oireista kärsivillä tavallista."