Riittääkö sinulle pienimuotoinen, vaatimaton elämä? Vai pitääkö olla tapahtumarikasta ja suureellista?

Pieni ja vaatimaton riittää, kunhan välillä pääsee matkustelemaan.

Yritän elää mahdollisimman yksinkertaista ja vaatimatonta elämää. Pärjään vaatevarastollani loppuiän, ruoka perintteellistä, kodinkoneet käytän loppuun. Karsinut elämästä ei-toivotut ihmiset. Matkustan vain kotimaassa.

Olen onnellisessa parisuhteessa, meillä on mielettömän kivaa yhdessä. Meillä on pieni talo, ihanat lapset. Olen niin onnellinen näin. Harrastan maalausta, piirtämistä, entisöintiä ja lukemista. Mieheni nikkarointia. Olemme koti-ihmisiä. Rahat riittävät välttämättömiin ja silloin tällöin pieneen matkaan. Pidän itseäni tosi onnellisena. 

Ökyä olla pitää ja Mesellä ajaa. Köyhälle rupusakille pitää näyttää kuinka mukavaa on rikkana ! Jos ne moukat sitte älyäisivät äänestää kokoomusta.

Pitää olla rikasta eli inspiroivaa ja mielekästä. Olen kuitenkin siinä mielessä helppo, että tämä ei vaadi osaltani hirveästi materiaa, vaan nautin erilaisista peleistä, bisneksistä, taiteesta ja kulttuurista, enkä saa juuri mitään irti omistamisesta tai hoardaamisesta. Kun kuuntelee näitä "öyh möyh tililläni 500 tonttua" ihmisiä niin ennemminkin käy sääliksi kuin kateeksi.

Peruselämä saa olla tavallista, töitä, lapset ja harrastukset. Mutta teen itse asioita jotka tekee päivistä minulle erityisempiä. Pysähtelen lenkillä katsomaan lintuja, juttelen tuntemattomille, teen lasten kanssa retkiä pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa ja kuvittelen juoksulenkillä osaavani lentää. Pieniä mutta virkistäviä asioita jotka tuo lisämaustetta tavalliseen päivään. Haaveilen toki kaikenlaista ja joskus repäisen ja ostan hetken mielijohteesta viulun ja aloitan viulutunnit. 

Silti parasta on normielämä. Se pitää jalat maassa ja suunta on selkeä. 

Toki nykyään tuntee olevansa etuoikeutettu kun rahat riittää elämiseen ilman jatkuvaa kituuttelua. Sitä toivoisin kaikille ihmisille, jokainen on sen arvoinen. 

Joo olen, asutaan pienesti, kolmiossa kolme henkeä, mutta kaikille oma huone, parisuhde hyvä, lapsi ihana, taitava ja kiltti. Työ intohimotyötä josta palkka on pieni, mutta työ itsessään vapaata ja antaa täyttymystä. En vaihtaisi. Ei ole hienoa titteliä (tai no, naapurini pitää työnimikettäni hienona ja kadehtii sitä, mutta alallani olen matalimmalla portaalla jolla ylipäänsä voi olla). Rahat tiukilla ja matkoja perheenä ollaan tehty vasta yksi jos Ahvenanmaan ja kotimaan matkustelua ei lasketa. Haaveilen uralla seuraavalle portaalle pääsystä (tapahtuu ensi vuonna toivon mukaan) ja omasta pikkutalosta, jossa yhtä paljon huoneita kuin nytkin, mutta puutarha omenapuineen ja syreeneineen. Kavereita haluaisin myös nähdä useammin ja soitella viikottain, mutta se olkoon sitten yksi parantamiskohde. Toteutuneita viime aikojen toiveita on muun muassa pianonsoittotaito ja normaalipaino. Kauhean tyytyväinen olen näin!

En ehkä ymmärrä oikein aloituksen vastakkaispareja. Koen, että elämä on ja sen pitää olla tapahtumarikasta, mutta se saa silti olla vaatimatonta. 

Käyn tapahtumissa, mutta en kaipaa VIP-lippuja. Tai matkustan paljon, mutta kuljen paljon junilla ja busseilla, enkä kaipaa luksushotelleja. Kumpaan kastiin kuulun? 

Minä haluan vain stressittömän ja mahdollisimman pienen loppuelämän. Todellakin.

Teen töitä, jotta voin maksaa laskut ja jää jotain extraakin.

Teen etänä töitä ja taas viikonloppuna on käyty museoissa, syömässä ja leffoissa, tavattu kavereita.  Vietiin 2 isoa kuormaa kirppistavaraa ja taas 1 projekti on lähellä päätöstä. 
Viihdyn hyvin kotona, etenkin kesällä. Minusta on ihanaa touhuta kasvihuoneessa, käydä katiskalla, soudella, hakea perunaa. Ja on ihanaa käydä Ateneumissa, syömässä ulkona,,ruoka tulee eteen. 
Meillä arki on erittäin edullista ja etenkin lomalla on varaa laittaa rahaa

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa mitään todella poikkeuksellista, kuten kalliilla vaatteilla prameilua tai matkailua. Haaveenani on, että vielä jonain päivänä minulla olisi omakotitalo syrjässä muista ihmisistä. Voisin olla omavarainen ja kasvattaa esimerkiksi perunaa ja porkkanaa, puutarhassa kasvaisi punaviinimarjapensaita ja erilaisia istutuksia. Navetassa olisi eläimiä, joista pitäisin huolta. Lukisin kirjoja ja nauttisin hitaasta elämästä. Monen mielestä tämä on varmaankin aika vaatimaton haave, mutta sellaista elämää toivoisin tulevaisuudelta. Tällä hetkellä sinnittelen kädestä suuhun kerrostaloyksiössä ja sieluni ei voi hyvin täällä betonihelvetissä.

 

Minä toteutin tuon. Elän rauhallista ja seesteistä elämää maaseudulla rinnetalossani, puutarha ja kasvimaa. Ei navettaa ja eläimiä. Työelämä oli hektistä Saksan isossa miljoonakaupungissa 40 vuotta. Työelämä oli myös matkustelua vaikka minne ja se riitti minulle riesaksi asti kun ikää tuli lisää. Kuuskymppisenä sitten muutin maaseudulle enkä ole päivääkään katunut ratkaisuani. Kolme kissaa ovat hyvää seuraa, osaavat jopa suomea. 

Minulle riittää pieni elämä, mutta kaipaan samalla eroa arkeen ja juhlaan sekä sitä että saisin muistoja eri päiviin liittyen. En ole oikeastaan käynyt missään. Nuoruudessa olin yksinäinen ja ikäviä kokemuksia ihmisistä joten se jakso jäi kuin välistä. 

Aikuisena en ole saanut paljon elämääni muutettua ja joskus toivoisin, että olisi parempi taloustilanne, jotta voisin joskus reissata sekä olisi ystäviä. Jotain muistoja jäisi erilaista päivistä. Nyt, kun olen melko nuori vielä niin mietin usein, että tämäkin on elämänsä kuluttamista toisaalta, koska välillä mietin kuinka en ole kuitenkaan se ihminen joka tahtoo elämän olevan näin hiljaista kuin se nyt on. 

Tykkään esim asua täällä maalla, mutta sitten jos olet vaan kotona ja ketään näy ja viettää liikaa aikaa täällä syrjässä niin välillä se on liikaa ja toivoisin elämäni olevan hieman erilaista. En voi oikein edes kuvailla millaista elämäni välillä on, koska tämä on hyvin hiljaista ainakin ja moni ei tunnistaisi itseään tästä ja ehkä joskus vuosia sitten en vielä tajunnut millainen elämäni minua odottaa. Toki itsellä vastuuta elämästään myös. 

Muuten en ole materian yms perään. Raha toisi lähinnä tietynlaisen turvan, että pärjää paremmin sekä mahdollisuuden virkistää elämäänsä esim reissuilla mikä nyt ei ole oikeastaan mahdollista. Ymmärrän myös sen, että ihmiset hakevat reissuilla yms elämäänsä vaihtelua ja minusta se on ok. 

Puppa on vaatimaton ja suureelliset meiningit ja hulinat ahistaa. 👴👴 puppis nauttii elämän pikku iloista oujee🤗🤗

Ensimmäinen. Olen myös elänyt tuon toisen. Se ei tehny minua onnelliseksi. 

N50